Minut on siiretty vitriiniin, tai kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Paikkaan josta pölyt pyyhitään kerran vuodessa, jouluna.
Olin kuullut joidenkin tuttujeni valehtelevan, että nyt se vasta kiire on kun eläkkeelle jäivät.
Minä jäin eläkkeelle ja kiireet loppuivat. Sosiaalinen elämä kuihtui. Ei soi puhelin enää. Olen ulkoistettu.
Kesä meni mukavasti maalla. Oli puuhaa pihalla. Merelle tai metsään pääsi aina jos tuntui tyhjältä. Kasvimaa kukoisti ja nurmikko oli nuoltu. Marjoja ja sieniä ilmestyi pöytään harva se päivä. Kalaakin syötiin pari kertaa viikossa.
Illalla ei tarvinnut televisiosta vahtia uusintoja. Oli kiva istuskella ulkona terassilla ja seurata vaikka pääskypoikueiden lentoharjoituksia.
Kesä on kääntynyt syksyyn ja on tultu risukosta kaupunkiin. Pitäisi kuulemma opetella ihmisten tavoille. Se on sitä kun istutaan näköalattomana päälekkäistalossa ja odotetaan koska se Emmerdale alkaa.
Mieleni tekisi paisutella lukemisen, kirjoittamisen ja musiikin kuuntelun osuutta päivittäisissä askareissani, mutta pysytään totuudessa. Koska se Emmerdale alkaa ja mitä muuta sieltä telkkarista tänään tulee.
Suvun nuoriso väittää että kaapelin päässä olevasta hypridi tv:stä tulee just silloin sitä ohjelmaa kun ukki haluaa katsoa. Ukki ei halua. Ukki haluaa katsoa uutiset ykköseltä puoli yhdeksän.
TV koukuttaa tälläistä heikkolahjaista ihan tarpeeksi vaikka pysyy siinä aikataulussa missä lehti lupaa ohjelmien tulevan.
Haluan takaisin risukkoon. Ei kiinnosta enää kulttuuririennot eikä kauppakeskukset. Olen loppuliu’ussa oleva ukko jolle riittää
hiljaisuus ja kyläsaunan kaverit.
Hirvikärpäset hoi, tulen takaisin täältä big brother talosta.
Kiva tarina taas Jorelta.
Just tommosta on elo nykyisin!
Tänään jäi Emmerdalesta pätkä näkemättä, piti vastailla sähköposteihin.. Niin jotta mitenkä se meni, joko Moira pääsi asiaan renkipojan kanssa? Kun näytti lopussa Cainilla olleen vähän pinna tiukalla.
Hyvä Jore. Näyttää sulla olevan tuo huumorin kukka,
eikä se ole mikään rikkaruoho, eikä myytävänä.
Se vain on joillekkin annettu tuolta Taivahan Taatolta.
Sitä kun päiväkahvilla vaimo laittaa vastaostetut
K-kaupan rinkelit silmilleen, niin nauramati ei olla
voi. Siinä on tosi okulaarit. Pienistä iloista ja
virnuilusta se koostuu arjen onni kotosalla.
Niin se vain on.
j
Pessimisti jo harmittelisi, että paremmasta ei ole toivoakaan. Itsekin pidän Emmentalista, myös tv:n äärellä.
Mieluummin silti lukisin lisää jorenoitasi tästä verkkovärtsistämme.
Eräs emeritusprofessori totesi aikoinaan, että jos
eläkeläisellä on kaksi menoa viikossa, niin ne sattuvat
takuuvarmasti samalle päivälle ja usein jopa samalle
kellonajallekin.
*
Eräs eläkkeellä oleva mieshenkilö pitää parturissa-
käynti päivämäärää niin ”tabuna”, ettei mikään muu
meno saa sitä sotkea.
Jorella on vielä rikkaruohojakin itsepomittuna myynnissä. Meillä vaimo kyykki koko kesän rikkaruohoja poimien, niin että tuskin jäi ensi kesäksi yhtään. Pitää muistaa varhain keväällä käydä Hankkijalta ostamassa rikkaruohon siemeniä, että riittää taas askartelua ensi kesänäkin.
Kiitos Jore. Tuollaista mainiota ”tilitystä” vasten tulee peilatuksi omaakin olemista. Olenko kiireisenä aina menossa vai tarpeettomana jossain kaapissa. Kyllä niissä eläkeläisen kiireissä on vinha perä. Moni on säästänyt unelmiaan, että sitku pääsen vapaalle niin alan sitä ja sitä.. Tai ympäristö painostaa että ”kun sinulla on nyt aikaa, niin tule tänne ja tänne” ja siitä se kiireen kierre alkaa ja sitä ei meinaa saada poikki.
Omat kiireet on tällä hetkellä varsin itsekkäät. Puolukkahillon ja kurpitsan säilömistä ihan itseni syötäväksi.
Kokeilin paahtaa paistinpannulla kurpitsan siemeniä, kun ovat kuulemma terveellisiä. Tuli kuitenkin katsottua Emmerdalea hiukan liianpitkä silmäys, kerkisi siemenet palamaan mustaksi.. että silleen