Orsia sahanterä hakusessa

Mistä on kysymys ?
Savottaperinnettä vaalitaan

Yllä kuvassa ”normaali” teräskaarisaha. Terän pituus kolme jalkaa (3ft) eli noin 91 senttiä. Sahan kaari 100 cm, eli sitä voi käyttää mittakeppinä metrin halkoja tehtäessä. Teräskaarisahaa on nykyisin eri mittaisia. 3.5 ft lienee pisin ja lyhimmät muutaman kymmenen senttiä



Yllä pokasaha ”Aukusti”
Tähän sahaan etsitään terää, pituus 107 cm

”Orsia puree puita kuin korsia

Silloin ”poksasaha-aikaan”sahanteriä voi vielä teroittaa viilaamalla, mutta uudistukset tulivat metsätöihinkin ja sahanterät saivat piikkeihinsä kovan karkaisun, timanttikärjistäkin puhuttiin. Niihin ei viila pystynyt. Tässä artikkelissa puhutaan ruotsalaisesta Orsia-nimisestä sahanterästä. Se oli viilattava terä ja oli monien mielestä kaikkein paras. Laajassa sahanterien vertailukokeessakin kärkisijoilla.

Sahanterien vertailu 1935, 1937

https://silvafennica.fi/pdf/article7374.pdf

Tämä kuva on Paavo Aron suorittamasta mielenkiintoisesta pokasahanterien vertailututkimuksesta vuosina 1937 ja 1037. Vasemmassa kuvassa pokasahat vertailuterineen odottamassa vuoroaan. Oikealla sahaaja ja kellottaja

Terän erikoisuutena on kupera rakenne, joka puri puuta todella hyvin. Terän kuperuus johtui yksinkertaisesta, mutta nerokkaasta tavasta
rei`ittää terä niin, että se kiristettäessä jännittyi kuperaksi.


Nyt netti-aikaan olen nähnyt kirjoituksia, joissa kerrottiin, miten olisi pitänyt aikanaan älytä valita kaupasta sahan terä. Kirjoittaja kun tiesi, että sahanterät karkaistiin nipuissa ja siksi pakan päällimmäiset olivat liian kovia ja katkesivat helposti kun taas pakan pohjimmaiset olivat liian pehmeitä, ja siksi niitä piti viilata useammin. Eipä pitänyt tietää tuotakaan. Minä ostin Irtolan kaupasta aina päällimmäisen. Tosin kerran pakkasella terä paukahti itsestään poikki. Siinä kyllä nuorukainen pahoitti mielensä kun meni päivä pilalle. Piti vain nöyrästi kahlata hangessa tien varteen ja ajaa pyörällä Värtsilän kauppaan terän ostoon. Liekö ollut liian päällimmäinen terä.

Kaivataan käyttökelpoista sahanterää

”Aukustin” terä on huolestuttavasti kaventunut lukuisissa viilauksissa verrattuna
alla olevaan vain vähemmän viilattuun allekirjoittaneen sahan terään

Tässä veteraanimetsurin hyvin säilynyt pokasaha ”Aukusti”. Vieressä on vertailukohtana minun vähemmän viilattu Orsian – terä. Terät ovat eri mittaiset. Eikä sovellu vaihdettavaksi.

Kuvassa oleva saha on luultavasti yli puoli vuosisataa sitten ollut viimeksi ammattikäytössä, tai yleensä missään käytössä. Se on monet savotat nähnyt ja sadat kerrat viilattu. Viilatessa piikit ovat lyhentyneet siinä määrin, että terä on kaventunut lähes sentin. Näyttää, että piikkien kolmen piikin ryppäistä on poistettu keskimmäinen piikki ja näin on saatu tilaa jatkaa sahan viilausta.

Tuo kuvassa yleinnä oleva sahanterä on aivan pelottavan ohueksi kulunut. Puinen saha pysyy koossa vain siten, että terä on suhteellisen kireällä. Jos terä katkeaa, niin koko sahan ”asetelma” hajoaa.

Löytyisikö keneltäkään tähän museokelpoiseen sahaan parempaa terää. Mielellään tietysti Orsia. Sen tunnistaa tuosta terän päiden reijistä. Katso kuva. Pituus 107 cm.
Näitä vanhoja sahan kaaria, tai säästettyjä sahan varateriä saattaa riippua jossain vanhan pihapiirin rakennusten seinillä.

Ilmoittaa voi sähköpostilla alpoaatos42 (at )gmail.com
Alpo Rummukainen

9 comments for “Orsia sahanterä hakusessa

  1. Eipä ole tekstistä terä kadoksissa, sahasta vain.

    Tällaisen linkin löysin aiheeseen liittyen todisteeksi ja täydennykseksi. Suomeksikin sieltä löytyy kielivalinta, jos ei tule linkistä jo suoraan. Itse en pääse kesken kirjoituksen testaamaan linkin lopullista antia.

    Orsiasta puhutaan viimeisen luvun Nordic Saw Makers puolivälin paikkeilla:

    http://www.g-mantools.se/en/about-g-man/history

  2. Eipä tuosta linkistä löydykään kuin ruotsia ja englantia, joten tässä google-käännös em. luvusta:

    Nordic Saw Makers

    Kuten viimeisimmässä G-Man-uutissamme mainitaan, noin vuoden 1950 aikana voitte löytää joukon sahatuottajia Ruotsin lisäksi myös Tanskassa ja Norjassa.
    1900-luvun maailman johtava tuotemerkki on ehdottomasti ollut Sandvik. Sandvikens Jernverk aloitti jo 1800-luvun lopulla erilaisten sahojen ja puun sahanterien tuotannon käyttämällä raaka-aineena omaa nauhaterästä.
    Sandvik-teräksestä tuli pian maailmankuulu, ja myös lopputuotteista, pääasiassa sahoista, tuli suuri menestys. Nykyään Sandvik-tuotemerkki tunnetaan enimmäkseen sahoista ja muista käsityökaluista. Tuotemerkki, jolla on “kala ja koukku”, tuli symboliksi korkealaatuisille käsityökaluille ympäri maailmaa.
    1960- ja 70-luvulla tuotevalikoimaa laajennettiin ostamalla muita pienempiä, mutta tunnettuja sekä ruotsalaisia ​​että ulkomaisia ​​valmistajia. Siksi tiedostoja, jakoavaimia, metsätalouden käsityökaluja jne. Lisättiin tuotevalikoimaan Öbergin, Bahcon ja YVA: n oston jälkeen. Sandvik Saws and Tools -divisioonan liikevaihto oli vuosisadan lopussa yli miljardi Ruotsin kruunua. Epäilemättä niiden menestys on merkinnyt paljon muille alueen tuottajille.
    Mutta mikään ei ole iankaikkista, ja äskettäin Sandvik Saws and Tools -divisioonan otti vastaan ​​USA: n Snap-on Tools. Tämä tarkoittaa muun muassa, että Sandvik-tuotemerkki häviää käsityökaluista. Sandvikin hallitsevasta asemasta huolimatta monet muut pienet ja keskisuuret yritykset ovat osallistuneet aktiivisesti sahojen tuotteiden ja tuotantolaitteiden kehittämiseen.

    Vuonna 1925 Ruotsissa Orsassa syntynyt teknikko Erik Timander sai patentin uudenlaiselle sahanterien hampaiden tyypille, joka eliminoi tärinät. Hän nimitti hampaiden ORSIAksi ja sahanteristä tuli suuri menestys. Vuosien varrella Timander kehitti monia uusia koneita sahantuotantoon ja myöhemmin hän perusti yrityksen Orsa Sågbladsfabrik yhdessä kumppaninsa “Järnbirger” Olssonin kanssa Orsasta, Ruotsi. Yhtiö kasvoi modernin vientiteollisuudeksi,

    EIA: n sahatuotanto aloitettiin 1930-luvulla Orsan osaamisella, mutta vuosien mittaan yritys kehitti omat koneensa ja EIA Bushman -merkin tunnettiin monissa osissa maailmaa. Vahvat markkina-asemat saavutettiin Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa muutamia mainitakseni. Ensimmäiset teräsputkista valmistetut keulasahauskehykset valmistettiin myös Karl Öhmanin keksimässä Edsbynissä. Myöhemmin Edsbynin koneenrakentajat osallistuivat myös sahatuotannon perustamiseen Grorud Jernvarefabrikiin, Osloon, Norjaan. YVA Bushman jatkoi toimintaansa itsenäisenä yrityksenä vuoteen 1973, jolloin Sandvik osti yrityksen. Vielä 10 vuoden kuluttua sahatuotanto siirrettiin Sandvik-konsernin muihin yksiköihin.
    Tämä ei kuitenkaan päättynyt sahanvalmistukseen Edsbynissä. Vuonna 1984 perustettiin yritys Edsby Tool, joka myöhemmin vuonna 1987 yhdessä norjalaisen Grorudin kanssa perusti G-Man Tools AB: n.
    Muista Ruotsin sahatuottajista, jotka olivat aktiivisia 1900-luvun jälkipuoliskolla, voidaan mainita myös Djurmoverken Gagnefissa ja Stridsberg & Biörck Trollhättanissa.
    Tanskassa vuonna 1933 Hans Schröder perusti yrityksen Kööpenhaminaan. Suuremmassa mittakaavassa sahatuotanto aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen. 50 vuotta myöhemmin se oli merkittävä tekijä sahamarkkinoilla, ja JACK-tuotemerkki oli otettu käyttöön yli 70 markkinoilla. Hänen poikansa, Finn Schröder, otti liiketoiminnan 80-luvun alkupuolella ja laajensi yritystä pari vuotta sitten, jolloin JACKista tuli osa American Tool -konsernia.

    1940, Grorud Jernvarefabrik ja Edsbyns Sågbågsfabrik allekirjoittivat sopimuksen, josta tuli sahanterän tuotannon aloitus Norjassa. Bratz-perhe hoiti Grorudia menestyksekkäästi monien vuosien ajan, ja G-Man-nimellä sahat vietiin monille markkinoille, etenkin Pohjois-Amerikkaan. Samaan aikaan Grorudin liitostuotanto laajeni huomattavasti ja siitä tuli pääosa liiketoiminnasta. Yhdistää voimat Edsby Tool -sovelluksen kanssa ja muodostaa G-Man Tools AB, tuli siis luonnollisena askeleena ja ympyrä päättyi.
    Suomella on myös sahatuottajia. Vuonna 1953 Purmo Produkt Jakobstadissa aloitti keulasahan kehysten tuotannon, joka oli menestys, mutta pääasiassa kotimarkkinoilla. Myöhemmin, 1970-luvulla, Rettig-konserni osti yrityksen ja tuotanto keskittyi pattereihin.

    Toinen aktiivinen suomalainen yritys on Pikaterä, joka perustettiin vuonna 1956. Yrityksen kotipaikka on Kausala Keski-Suomessa.

  3. No johan ol pikku tietopläjjäys:-)

  4. Minusta näyttää, että Orsian keksijä on katsellut Turhapuron hammasloistoa ja huomannut, että hyvin puree vähemmälläkin. Jätti sitten sahanterästä joka kuudennen hampaan pois ja sanoi, että enää ei terä täristä.

    Taas oli kehitys kehittynyt ja nyt innokkaimmat joutuvat jo vintage-terää sahaansa haeskelemaan. Liekö tuo vintage suomeksi jotain vintin takaa.

  5. Keksipä Sakari miten tuon Silvafennican linkin saisi helpommin avautumaan. Tuo minun laittama linkki on pdf ja se pitää kopioida selainriville

  6. Tätäkö tarkoitit? Pdf se on kuitenkin. Nyt olen kännykän varassa, joten osaan saada vähemmän tietoja esille.

    Kopioin vain mainitsemasi osoitteen linkiksi alle (siitä sen luulisi aukeavan ilman eri kopiointia):

    https://silvafennica.fi/pdf/article7374.pdf

  7. Saattaapi löytäkin . Joitakin on jäänyt seiälle roikkumaan.

  8. Hienoa Reino. Tuo melkein poikki viilattu olisi kyllä museossa hyvin puhutteleva, mutta pelkään että se katkeaa itsestään

  9. 30 vuotisen työurani suunnittelijana viimeisiä hommia oli. Raamisahat halusi metsäyhtiöt vaihtaa nyky tekniikan mukaisiksi. Stora Enso halusi Joutsenoon pyörä terä linjan ja UPM-Kymmenen halusi vannesahalinjan Lappeenrantaan. Suunnittelija toteuttaa asiakkaan hänelle antaman tehtävän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *