Kuvat ja teksti Alpo Rummukainen
Ei ole vuodet veljeksiä, sanotaan.. Sillä hokemalla tarkoitetaan tavallisesti kovasti toisistaan poikkeavia säätiloja samoihin vuodenaikoihin. Muistellaan vanhojen merkkipäivien hokemia Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista. Jos vanhat varmat ennusteet eivät pidäkään paikkaansa niin keksitään uudet.
Tänä syksynä yksi talvi oli ja meni. Talvipyörät vaihdettiin autoihin ennätyksellisen aikaisin. Lappiin tuli ihan kunnon talvi. Tänne Pohjois-Karjalaankin lunta tuli ihan reippaasti ja lammet saivat jääpeitteen. Isommat järvet ainakin rantapuoliltaan hyvälaatuisen jään.
Nyt on lumet sulaneet ja jäät sulavat. Sivutiet olivat erittäin liukkaita ja nyt näyttää olevan samoilla teillä kova rospuutto. Lenkkipolun varsilta on kaatunut suuria kuusia vaikka tuulista säätä ei ole ollutkaan.
Hurjaa touhua tuollainen pyöräily. Jos jää pettää, siitä seuraa vesiliirto.
Entäs ylämäen sattuessa, polkupyörässä tuskin on automaattista luistonestojärjestelmää.
Noissa kuvissa on hyvä jää. Kymmenisen senttiä parasta mahdollista jäätä. Pyörällä siinä vielä VOI pysyä pystyssä mutta jalan kulkien ei. Jostain muistelen kerrotun hankalimpia tilanteita; eräs niistä oli yhdistelmä, tuollainen jää, ripuli ja kova yskä
Ei ole Universumin Helmessä liki rajaa Suomen puolella järven jäälle menemistä – jos sitä jäätä jostain edes kunnolla näkee. Laiturin päässä voi kokea saman hurmion kuin kuin silloin avannossa käydessään. Vesi on ihan talvikunnossa.
Ei kannata urheilla heikoillajäillä. Maallakin on lajeja tarjolla ja alusta kestää painavimmankin kuntoilijan.
Kuva on hieno.
Tänän tapasin sattumalta nuoruuden lentopallo kaverin. Saarivaaran vartiolla pelasimme lentopalloa kesäiltaisin. Öllölän lavalla tyttöjä tanssitettiin tanssi itoina. Hienoa nähdä kaveri vuosien jälkeen. Loppuun isäni SLOUGANI. Tallella ikä eletty.