Revon Santun sauna

Teksti ja kuvat Alpo Rummukainen
Tarinan lähde: Kuulopuheet

Kaksi tarinaa

Tämä minun pieni tarina koostuu kahdesta eri tarinasta. Ne liittyvät Värtsilän Niiralaan ja siellä hevosmies Repoon. En tiedä liittyvätkö tarinat yhteen vai eivät. Valtaosan olen tietysti unohtanut, mutta jospa joku kommentoija osaisi paikkailla aukkokohtia.

Värtsilän Niiralassa asui aikoinaan Revon pariskunta. Santtu ja Sanni?. He asuivat jossain nykyisen rajanylityspaikan alueella. Ehkä nykyisen tullin paikkeilla tai siitä rajalle päin, kuitenkin nykyisen Suomen puolella. Rakennukset lienee purettu tai tasoitettu maan tasalle. Lähemmin en tiedä. Jutun kuvat eivät ole Värtsilästä, mutta samalta aikakaudelta kuitenkin.

Ruuduitta ikkuna katsoo, lahonnut , surullinen

Emäntä Sanni ?

Poiketaan hetkeksi sivuun näistä puheena olevista kahdesta tarinasta..

Ilmeisesti Revot olivat asuneet mökissään iät ajat, koska eräiden tarinoiden mukan mökin emäntä, olkoon hänen nimi vaikka Sanni, ei ole uskonut tai ymmärtänyt, että “veli venäläinen” on laittanut piikkilanka-aidan juuri sille kulkutielle mistä on kuljettu Värtsilään (siis vanhaan Värtsilään) iät ja ajat. Niinpä hän oli tapansa mukaan mennyt pistäytymään “kaupoille” piikkilanka-aidasta välittämättä aina, kun on ollut asiaa. Poistulomatkat ovat sitten kestäneet kauemmin, alkuun jopa Moskovan kautta. Mutta se olisi jo isomman tarinan aihe.


Revon Santtu
Santtu, oikeasti Santeri, oli kova hevosmies. Hän harrasti myös kilpa-ajoja hevosella. Jossain Värtsin aikaisemmissa jutuissa on mainittukin näistä kilpa-ajoista, mutta tässä jutussa ei ole kilpa-ajoista kysymys. Santtu oli Värtsilän kunnan tilalla hevosmiehenä sekä papin (Uskin) vakio kyytimiehenä.

Ensimmäinen tarina”
Santtu oli 60-luvun alussa Jänisjoen siltatyömaalla töissä siinä nykyisen kylätalon vierellä. Työmatkat hän kulki hevosella. Siinähän ei ollut mitään ihmettelemistä, hevosmies kun oli. Tuon tarinan kertojan mukaan outoa oli se, että kun Santtu tuli töihin, niin hevosen perässä ei ollut juuri kärriksi tunnistettavaa laitetta, vaan melkein pelkkä akseli ja siinä säkillinen heinää hevoselle, ja Santtu sen päällä istumassa.
Santtu oli kysynyt mestarilta luvan ottaa muutaman laudanpätkän tehdäkseen kärriin vähän istuimen tapaista kotimatkaksi. Koska sillan valumuotit tehtiin puutavarasta niin laudan- ja lankun pätkiä jäi paljonkin tähteeksi. Lupa laudanpätkien ottamiseen tuli ja muutaman naulankin sai ottaa. Joku oli kuitenkin pannut merkille, että Santtu tulee töihin tuon tuostakin sillä “riisutulla” kärrillä, mutta lähtee pois ihan kohtalaisen kokoisella lavitsalla.

– Tämä oli se ensimmäinen tarina pääpiirteissään.

“Toinen tarina
Niiralan suunnalla oli mielestäni oikein hyvä jutunkertoja. Ehkä joku muistaa hänen nimensä. Istuttiin varmaan Kisan kioskilla, tai jossain “tietojentasauspaikalla.”
Hän kertoi värikkääseen tapaansa erästä työpäiväänsä.


Siinä vaiheessa Revon mökissä ei ollut enää elämää. Talon väki oli joko kuollut tai muuttanut pois ja hänen tehtävänään oli purkaa sauna rakennus.

Saunan purkamisesta hän kertoi seuraavaa:

Kurkihirsi oli naulattu suoraan elävään koivuun. Siitä oli saunan rakentaminen alkanut. Varmaan Santtu tai emäntänsä oli haaveillut, että olisi se mukava istua saunan vierellä koivun katveessa saunahöyryjä jäähdyttelemässä. Ja näinhän se onnistuu kun tekee saunan tarpeeksi lähelle koivua.

Vesikatoksi oli kerätty erilaisia pellin ja senttaliinin (kattohuopa) palasia. Saunan vintillä, siis vesikaton alapuolella, oli lämpöeristeenä mm heinää ja pehkua joku vanha patja ja täkki tai hevosen loimi, sekä päällimmäisenä multakerros. Jossain siellä välissä oli muovin palasia sekä vastuukinen (vahakankainen) pöytäliina.

Kertoja sanoi tunnisteneensa pöytäliinan. Nimittäin joku Revon naapurissa asunut oli vuosia sitten etsinyt oudolla tavalla kadonnutta pöytäliinaansa. Se oli ollut pyykinarulla kuivumassa ja hävinnyt. Tuulen syyksi se oli pantu, mutta ei vain löytynyt mistään. Monia vuosia myöhemmin kadonnut liina löytyi kertoja toimesta saunan vintiltä. Tosin liinaa kaivannut naapuri ei ollut enää liinaa kaipaamassakaan.

Muutkin saunan rakenteet olivat olleet varsin persoonalliset. Pienistä laudanpätkistä oli “hikimaja” kasattu. Oli käytetty tarpeettoman suuria nauloja ja sitten hakattu liika naula pitkin seinää mutkalle. Kertoja arveli, että samana iltana olisi jo kylvetty kun kurkihirsi koivuun naulattiin.

Kartta 1975

Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta saa nykyisin ladattua kuvia vanhoista paperikartoista. Tässä on kartan kuvat Niiralan alueesta. Toinen vuodelta 1975 ja toinen 1997. Huomattavin ero on rajavvyöhykkeen takarajalla. Raja on vedetty niin, ettei mikään asumus ole rajavyöhykkeellä.

Kartan kuva samalta seudulta vuodelta 1997.
Tämä karttamalli on (tasku-) kokoon taitettava turistikartta. Rajavyöhykkeen takaraja muuttunut ja Revon mökki purettu. Nyt Revon Santtu ei pääsisikään ajamaan mökilleen radan yli, vaan olisi ajettava aseman kautta Ranilantielle, josta on tehty uusi tie heidän asumuksilleen.
Tässä viimeisimmät muistikuvat asukkaista silloin joskus, muutama “miesmuisti” sitten koottuna kommenteista.

Tarinan kertoja saunan purkamisesta oli Pentti Koljonen Niiralasta.
Kiitos viheen antajalle

Share

51 comments for “Revon Santun sauna

  1. Hyvä Alpo! Hyvään juttuusi tullut jo tosi hyvä määrä hyviä kommentteja.

    Värtsiä omalla tavallaan parhaimmillaan. Muistellessa vanhoilla jutuilla ei ole eräpäivää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *