Henkilökuva – Hotelli Joen Auli

Kun Pesosen Elina heittäytyi sivuun Hotelli Joen ohjaksista, kylälle jäi hetkellisesti suuri aukko, ja myös ne kuuluisat suuret saappaat täytettäväksi. Mutta eipä aikaakaan kun hotelli löysin uuden emännän. Kauppisen Aulin.

Tässä toisessa osassa uutta Henkilökuva -sarjaamme, teemme pienen matkan Aulin sielunmaisemaan ja selvitämme samalla millainen ihminen tämän yrittäjänaisen takaa löytyy.

Auli on Järventauksen tyttöjä. Nuoruusvuodet menivät Tohmajärvellä ja lukion hän suoritti Kiteellä. Sen jälkeen suuri maailma vei pienen kylän tytön toviksi mennessään. Aina Amerikkaan saakka.

Auli opiskeli vuoden Texasissa, missä myös toinen vuosi kului työn parissa. Auli on tykännyt aina kielistä.

– Olin Texasin vuosina paljon tekemissä meksikolaisten siirtolaisten kanssa ja näin myös espanjankieli tuli tutuksi, Auli kertoo. Suomen kielen lisäksi hän puhuu peräti kuutta vierasta kieltä. Häneltä taipuvat niin englanti, espanja kuin saksa. Lisäksi hän taitaa ranskaa, ruotsia ja myös venäjää jota hän on pari vuotta opiskellut. – Kaikkia kieliä en ole vielä hotellilla tarvinnut käyttää, Auli naurahtaa!

Nykyisin Aulilla on kokopäivätyö jo pelkän perhearjen pyörittämisessä. Kotona on kaksi pientä tytärtä sekä Shetlannin poni Pontus.

Hotelli Joki, oma liikeyritys jonka myötä pitkäaikainen haave yrittäjyydestä viime vuonna tuli vihdoin toteen, vaatii välillä pitkiäkin työpäiviä, aikaa joka on pois perheeltä. Ja omat haasteensa Aulin elämään tuo se että elämänkumppani asuu Sievissä saakka.

Vanhat, rakkaat harrastukset kuten kamppailulajit Karate sekä Han Moo Do ovat saaneet jäädä. Liikuntaa Auli toki edelleen pyrkii harrastamaan.

– Minulla on kotikuntosali missä pystyn halutessani, ja aina kun aika myöten antaa, pienet jumppatuokiot suorittamaan.

Auli on jopa osallistunut kilpailuihin! Vuonna 2004 hän kisasi Helsingin Kulttuuritalolla Body Fitness sarjassa. – Halusin kokeilla rajojani…vedin kovan 4 kk:n kisadieetin joka ei helppoa ollut. Paino olisi silloin kilpailussa saanut olla 4-5 kg alhaisempi, Auli hymyilee ja tuumiin näin nyt vuosien jälkeen.

Ja jos aiemmin luetellut arjen kiireet eivät yksin jo riittäisi… kaiken tämän lisäksi hän jatkaa vielä opintojaan. Auli suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa, aineena Liiketalous ja johtaminen. Erikoistumisalueena hänellä on ollut Matkailupalvelut.

Huh-huh! Melkoinen mammahan tämä Auli on! Ihailla pitääkin mistä kaikkialta tätä energiaa oikein piisaa! Hän on niin eläväinen, ja aina kun nähdään, niin hän on yhtä hymyä. Hyvä mieli ja positiivisuus henkii hänestä kauas.

– Vaikka haaveeni yrittäjyydestä tulikin toteen, välillä kaipaan vanhoja työkavereita. Minulla on ollut hyvät sellaiset. Tosin usein olen itse saanut heidät esimiehenä valita. Nyt pienyrittäjänä joudun toimimaan yksin, Auli toteaa vähän surulliseen sävyyn.

Hän ei vielä tunne paljoa meitä kyläläisiä ja toivotteleekin ihmiset tervetulleeksi. – Tulkaa rohkeasti tutustumaan minuun! Auli rohkaisee.

Hänellä on ideoita hotellin kehittämiseen. Myös teemapäiviä paikallisille on tulossa lisää. Tuorein Aulin jutuista on ”Kirppispäivä” josta hän aikookin tehdä kuukausittaisen tapahtuman. Haasteita maaseudun autioitumiseen hän myös näkee. Auli heittää vähän myös palloa kunnan päättäjien suuntaan. – Vetovoimaisuus lisääntyy ja uusia asukkaita kylille kyllä saadaan kun olosuhteet sellaisiksi luodaan. Elinmahdollisuuksia perheille pitää löytyä. Työpaikkoja olisi oltava tarjolla sekä varmistettava se että palvelut säilyisivät myös tulevaisuudessa. Ja tietenkin se että paikalliset käyttäisivät myös olemassa olevia palveluja! Myös hyviä syitä uusien ihmisten muutolle tulisi luoda. Kiitän kyllä niin Tohmajärven kuntaa kuin Ketiä tuesta jota heiltä olen toimintaani saanut, Auli päättää.

Auli asuu Kiteen Kantosyrjässä mistä käsin hän Hotelli Jokeakin pyörittää. Hän haluaa kiittää myös vanhempiaan ja heidän tukeaan esim. pienten lasten hoidossa. Ilman toimivaa läheisten tukiverkostoa hotelliyrittäjyys sekä jatko-opinnot eivät olisi mahdollista.

Teksti: Eero-Matti Lintunen
Kuvat: Auli Kauppinen, Artikkelikuva Seppo Pusa