RIISTAKAMERAN KERTOMAA

Tiistai-iltana parkkipaikkaamme kuvannut riistakamera kuvasi erilaisia liikkujia. Ensin tulin minä autolla puoli yhdeksän seutuvilla. Seuraavissa kahdessa kuvassa näkyy Mörri-kissamme, joka tuli minua tervehtimään. Ja sitten kuvaan tuleekin vähän isompi kissa; seuraavassa kolmessa kuvassa ilves kävelee rauhallisesti kohti autokatosta ja pihaa. Minuutin yli yhdeksän illalla, vielä valoisaan aikaan!

JUOKSE HENKESI EDESTÄ

Meidän kissasisaruksista Mörri on ahkera metsästäjä. Maanantai-iltanakin kävin hakemassa hänet metsästysreissulta naapurin mansikkamaan puron varrelta, jossa Mörri odotti kärsivällisesti saaliin (vesimyyrän?) ilmestymistä.
Tiistai-iltana aioin lähteä ”metsästäjää” huhuilemaan, kun vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Ehdin ihmetellä, että kylläpä Mörri juoksee vauhdilla rappusille päin. Seuraavassa hetkessä syy Mörrin kiireelle selvisi; ilves ajoi häntä takaa. Muutaman metrin päässä talosta ikkunan alla valoisaan aikaan! Kuinka pieni kissamme oli ja miten suurelta jättiläiseltä ilves näytti niinä sekunteina, mitä ehdin ikkunasta tilannetta seurata! Ulos rynnätessäni ehdin ajatella, että nyt taisi Mörrille käydä huonosti.

Pihalla oli täysin hiljaista. Oliko se hyvä vai huono asia? Ei kuulunut ainakaan Mörrin naukumista tai hätähuutoa. Joko ilves oli tehnyt heti selvää jälkeä tai sitten kissamme oli onnistunut jotenkin pelastautumaan. Etsimme kaikki mahdolliset piilopaikat, huhuilimme ja huutelimme Mörriä, tarkistimme pihapiirin puut ja lähimetsätkin, tuloksetta. Ei kuulunut eikä näkynyt mitään, ei minkään kokoisista kissoista.
Pohdimme, mitä voisimme tehdä? Jos ilves olisi onnistunut saalistuksessaan, ei sitä eikä kissaamme varmasti näkyisi lähialueilla. Sen verran kovaa meteliä olimme pitäneet Mörriä etsiessämme. Toisaalta jos Mörri olisi onnistunut pelastautumaan (joka alkoi näyttää epätodennäköiseltä), olisi hän ihan shokissa jossakin piilopaikassa.
Kuitenkin etsintöjä ja Mörrin kutsumista oli jatkettava….. ainakin vähän aikaa vielä…. jos ihme tapahtuisi ja kissa antaisi kuulua itsestään.

Ja ihme tapahtui! Näin, kun joku vilahti metsästä autokatokseen. MÖRRI! Hän oli pelastunut joutumasta ilveksen iltapalaksi! Kissa oli todella kauhuissaan ja pakeni meitäkin. Kaikki tuntui pelottavan sitä. Autokatoksen jälkeen rappusten alta löytyi piilopaikka, jossa kissa toipui vähitellen säikähdyksestään ja alkoi ymmärtää, että tutut ihmiset hänelle yrittivät puhua ja saada hänet sisälle, turvaan joltakin isolta pelottavalta otukselta. Yö oli kuitenkin jo melko pitkällä, ennen kuin saimme Mörrin rohkaistumaan ja tulemaan pois rappusten alta sekä juoksemaan muutamat pelottavat metrit sisälle eteiseen. Ikkunalaudalle Mörri sitten jäi tarkkailemaan hämärtyvää pihaa ja lienee joskus yöllä uskaltanut nukahtaakin.
Mörri oli tällä kertaa onnistunut toimimaan laulun sanojen mukaan; Juokse henkesi edestä…

Teksti ja kuvat; Vuokko

Share

3 comments for “RIISTAKAMERAN KERTOMAA

  1. Siinä on Mörrillä tullu niin kiire, jottei ois kerenny kissoo sanoo ku katiks. Mutta hyvä kun on selevinny koittelemuksesta:-)

  2. Non niin……jopas jotakin.
    Oliskohan poikaset jossain lähistöllä , että niille sapuskaa etsi.

  3. Toivottavasti pidit Vuokko opettavaisen saarnan Mörrille.. Että aatteleppa Mörri ite miten myyrärukalla syvän läpättää kun sie sitä alvariinsa metätät ja ihan huvikses.. Siule kannetaan kaupasta parasta evästä.. saisit hävetä

    Joka tapauksessa kiitos Vuokolle realistisista luontokuvista. Jos meinaa syödä liharuokaa niin aina on ensin tapettava joku. Näin se vain menee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *