Päivitin valkosipulin viljelystä kertovan oppaani vastaamaan tätä aikaa, jossa nyt elämme. Kirja on aivan ”uunituore” enkä ole vielä ennättänyt myymään sitä lainkaan. Esittelyksi otan kirjan lukijalle kohdistetun ensimmäisen sivun asiat. Vastaavilla tiedoilla olevaa toista kirjaa ei Suomessa toistaiseksi ole saatavilla. Kirjassa on 74 sivua kuvineen ja täyttä asiaa valkosipulin viljelystä. Kirjan teon tavoitteena on ollut tehdä sellainen kirja, että valkosipulinviljelyn aloittelijakin pääsisi kelvolliseen satotasoon valkosipuliensa kasvussa.
Kiteen Kirjainfosta sitä saa nyt hintaan 18 euroa per kirja. Lisäksi aion osallistua Potsipäiville jaVärtsiläpäiville sekä muihin sopiviin myyntitapahtumiin.
LUKIJALLE ( Näin esittelen kirjaani )
Luonnonmukaisen viljelyn jatkokurssilla 1995 tein kurssityön valkosipulin viljelystä. Tuolloin aiheesta oli hajanaista tietoa eri puutarha-alan lehdissä ja joissakin kirjoissa. Kurssityötä varten kokosin aineiston Joensuun yliopiston kirjastossa ja joitakin opinnäytetöitä tilasin Helsingin yliopistolta. Opinnäytetyöt olivat valmistuneet 1980-luvun puolella ja käsittivät ainoastaan keväällä istutettavia valkosipulikantoja. Oleelliset asiat valkosipulin viljelystä, kuten lannoittaminen, viljelytekniset toimenpiteet, kasvinsuojelu ja sadon käsittely osattiin pääpiirteissään silloinkin. Kurssityöni pohjalta tein ”Valkosipulin viljelyoppaan” vuonna 2 000 omakustanteena. Olin koonnut oppaaseen senhetkisen Suomessa olevan tutkitun tiedon siitä, kuinka valkosipulia tulisi viljellä.
Valkosipuliharrastuksen jatkuessa ilmeni tarvetta etsiä tietoa siitä, miten sitä muualla viljellään ja minkälaisilla lajikkeilla. Internetin avulla aloin etsiä amerikkalaisten valkosipulin viljelijöiden kotisivuja ja muita julkaisuja.
Ensimmäinen käyttökelpoinen nettijulkaisu oli Garlic (organic) -Allium sativum, julkaisija British Columbia Ministry of Agriculture. Sen tietoja voi käyttää valkosipulin viljelyssä Suomen sääoloissa sellaisenaan.
Seuraava löytöni oli Ron L. Engelandin kirja Growing Great Garlic vuodelta 1991 sekä hänen nettijulkaisunsa. Engeland luokitteli Filaree Garlic Farmillaan valkosipulit yhteentoista kasvuryhmään. Farmi sijaitsee Washingtonin osavaltiossa, sen pohjoisosassa Kalliovuorilla. Euroopan puolella vastaava leveyspiiri on Tsekissä, Prahan eteläpuolella. Engeland on ollut tarkka havainnoitsija. Myöhemmin, vuosina 1992–1994, tutkijat M. R. Pooler ja P. W. Simon (University of Wisconsin) täsmensivät ryhmäjakoa elektroforeettisin testein, ja kuten Engeland sanoo, 90 % hänen määrittämistään kasvuryhmistä vastasi testituloksia.
Sitten löysin Ted Jordanin Meredithin kirjan The Complete Book of Garlic vuodelta 2008. Se on kokonaisvaltainen esitys valkosipulista ja sen viljelystä, sekä siitä, kuinka valkosipulista voi vielä saada aitoa siementä ja risteyttää uusia lajikkeita.
Meillä Suomessa valkosipulia on pidetty steriilinä kasvina, jota voidaan lisätä vain itusilmuista. On kerrottava, että olen kokeillut valkosipulin virittämistä siementen tuottamiseen ja olen sen saanut kukkimaan, mutta meidän loppukesän lämpötilat eivät ole mahdollistaneet siementen kasvua. Tulevat kokeilut on parasta tehdä kasvihuoneessa.
Kirjassa on omat lukunsa valkosipulin kasvuryhmäjaottelusta Ron L. Engelandin mukaan sekä valkosipulin virittämisestä siementuottoon.
Meillä Suomessa valkosipulit jaetaan yleensä kahteen ryhmään: talvivalkosipuleihin ja keväällä istutettaviin valkosipuleihin. Jako on sikäli harhaanjohtava, että lähes kaikkia valkosipulikantoja voidaan meilläkin istuttaa sekä syksyllä että keväällä. Kerron kirjassani niistä valkosipulikannoista, jotka tarvitsevat kylmän talvilevon ja niistä, jotka eivät kylmää talvea kestä.
Valkosipuli on pitkän historiansa aikana sopeutunut ja muuntunut siten, että sitä voidaan viljellä niin tropiikissa kuin arktisten alueiden reunamilla, kuten Suomessakin.
Tähän kirjaan olen kirjoittanut kaiken sen tiedon ja kokemuksen, jonka olen hankkinut kahdenkymmenenviiden vuoden aikana kasvimaaltani, kirjastosta ja internetin kautta.
Valkosipulin monimuotoisuus ja sen kestävyys viljelyssä hämmästyttävät minua edelleen, ja kasvina siitä onkin tullut minulle ”kiehtova kynsilaukka”.
Liitteenä muutama kuva kirjastani
Kalevi Tikka
Ikä on kääntynyt niille kymmenille, että oli aika laittaa osaamisensa kirjan muotoon. Meillä Suomessa valkosipuli kuuluu niihin kasveihin joita pidetään puuhastelukasveina. Jo Virossa sen viljelyä harrastetaan monikertaisessa laajuudessa meihin verraten. Pyysin toimittaja Leena Hokalta oikolukua tekstiini ja hän totesi työn jälkeen, ”nyt katson aivan eri silmillä omaa valkosipulipenkkiäni.”
Kirjani sopii hyvin lahjakirjaksi kasvimaata harrastaville ihmisille ja voi sen hankkia itselleen pelkästä uteliaisuudesta.
Hienoa Kalevi !
Toivotan paljon onnea Sinulle, kirjalle ja valkosipuleille !
Alpo
Vuosikymmeniä sitten istutin eräänä kesänä valkosipuleita kasvamaan. Tuttavat kyselivät, että mistä tiesin laittaakko kynsiä vai kokonaisia. Vastasin, etten tiennytkään, laitoin rivin kynsiä ja penkin päähän kokonaisen. Ei ollut syksyyn mennessä noussut mitään. Seuraavana keväänä vaikutti hieman orastavan, mutta jouduttiin muuttamaan, enkä tiedä paljonko tuli satoa, vai tuliko ollenkaan.
Sen kuitenkin opin, että osaa se viherpeukalokin olla keskellä kämmentä. Siellä muiden kämmenpeukaloitteni nipussa. Nykyisin onnistuisi paremmin. Aloittaisin ostamalla Kalevin kirjan, lukemaan kun olen jo omasta mielestäni oppinut.
Kalevi,hanki itsellesi venäläistä valkosipulia,eli kynsilaukkaa.Kasvatin sitä joku vuosi omassa puutarhassa,Se on kaksikertaa normaalin valkosipulin kokoinen,mutta siinä on vain 6 tai 8 kynttä.Maultaan on hyvin mieto,Intialaiset tykkäsivät siitä kovasti.Kasvutapa on samanlainen kuin normaalilla valkosipulilla,se on Biennal,eli ensimmäisenä vuotena se kukkii,ja seraavana kasvukautena se jakaantuu eli on valmis kerättäväksi.
Reino venäläistäkin on ja Siperialaista kaiken kaikkiaan yli 30 lajiketta eri puolilta maailmaa. Minä luulen niin, ettei kertomasi sipuli ehkä ole valkosipuli Allium sativum vaan sipuli jota Englanninkielisellä alueella kutsutaan nimellä Elefantti garlic Allium ampeloprasum. Sipulien ”perheessä” on joitakin lajeja, jotka eivät kestä meidän talvea vaan ne tulee varastoida viileään ja istuttaa keväällä uudelleen. Olisi mielenkiintoista saada tuota kertomaasi lajiketta itselleen kokeiltavaksi.
Kalevi. Sain sipulin yhdeltä jugoslavialaiselta naiselta,hän viljeli sitä,.Niinkuin sanoit tuskin se onnistuu suomen oloissa.Toinen sipuli laji jota kokeilin on Egyptiläinen Tree onion.Se tekee kukinnon päähän sipulit ilmaan joskus jopa kymmenen pientä sipulia,jotka ovat syötäviä.Minä kasvatin sitä samoin kuin shallottia,otin aina ulkopuoleiset varret ja niputin ne myytäväksi sellaisenaan.Tämä oli silloin kun minulla oli puutarha josta möin tuotteita asiakkaille.Nyt olen jouto ukko suurimman osan ajasta rullatuolissa, jalan menetyksen jälkeen.Ammatiltani olin puutarhuri,teknillisen koulun käynyt,Puutarhani oli harrastus,puutarhojen hoito oli varsinainen ammattini.
Tsemppiä kasvatukseen ja kirjamyyntiin!
*
Voisikohan täältä Värtsin tietolaarista kysäistä
mitä vois kylvää pienelle perunapeltopläntille
rikkaruohojen sijaan kun ei enää meinattu laittaa
perunaa maahan. Siis ei mitään sellaista ruohoa jota
täytyis leikata tai niittää.
Eiköhän nämä puutarhatyöt ole menelle ajankohtaisia,
eli jospa olis tiedosta hyötyä laajemmaltikin. Apila olis ehkä
yksi vaihtoehto….Kasvimaatakaan ei oo meina laittaa.
Nimim epätietoinen Kukkahattu
Kovasti tekee mieli kasvimaalle. Kalkin levitys onnistui, mutta nyt ei nouse kahvikuppi suun korkeudelle. Pitäisikö hommat jo himosta huolimatta ainakin vähentää?
Telle kokeiletko hunajakukkaa kimalaisten iloksi, tai jotakin luonnon niitty seosta. Auringonkukka voisi olla myös mojova juttu ja syksyllä tiaiset kiittävät.
Alimmassa kuvassa, jossa on mullosta ja merkkitikkuja niin ne ovat uusia lajikkeita viime syksynä kokeiluun. Laitan ne erilleen muista valkosipuleista kun ei tiedä saako kylkiäisinä ei toivottuja hometauteja. Kaikki ne olivat nousseet taimelle joten talven kestäviä ovat.
Tänään muokkasin ensimmäistä kertaa jyrsimellä perunamaata. Perunan lisäksi laitan hieman porkkanaa, lehtikaalia ja keräkaalia, punajuurta ja ryvässipulia. Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa keräkaalista suorakylvön avomaalle. Ennättää kasvaa hyvään kokoon joten en nytkään tee esikasvatusta.
MInä kylvin kahtena kesänä kasvimaahan auringonkukkaa, mutta pihapuussa
pesivä harakka noukki suuhunsa joka ikisen siemenen.
Eilen huomasin täällä netissä sellaisen tornin, jossa perunat kasvavat kerrostalomaisessa
rakennelmassa: kerroksittain kanaverkkotorniin heinää, multaa ja perunaa. Hyvin näytti
kasvavan. Jos on pieni maapläntti, sopii varmaan hyvin.
Olipa vaihteleva kesä valkosipulien kasvamisen suhteen. Pienimmät sormenpään koko luokkaa ja suurimmat yli 100 grammaa. Näkyi kasvustossa mikä on eteläisten ja Siperian kynsilaukkojen välinen ero. Ne suurimmat olivat lajikenimeltään New Siperian ja pienimmät kotoisin välimeren itäpuolelta.
Kirjaa olen saanut myytyä aivan kohtuullisesti, tosin suurimmalta osaltaan Hyötykasviyhdistyksen kautta ja yhdistys ottaa oman osansa. Kasvimaa- / puutarha-alan kirjallisuudessa oli KIEHTOVAN KYNSILAUKAN kokoinen aukko ja se on täyttymässä.
Hei Kalevi,
Kiitos hienosta kirjasta, siitä on ollut paljon iloa aloittelevalle kotipuutarhurille. Viime syksynä sain ensimmäisen valkosipuli satoni ystävältä saadusta valkosipulista. Syksyllä istutin tupla määrän kynsiä sekä itusilmuja, jännityksellä odotan mitä nousee.
Kirjasi innoittaman haluaisin kokeilla eri valkosipulilajeja. Mistä niitä voi ostaa? Voiko sinulta tilata? Asun Pohjois-Savossa.
Terveisin,
Tuija
Hei Tuija valkosipulilajikkeita mistä niitä erilaisia löytää. Toisilta valkosipulin harrastajilta, minultä tai Purolan tilan Heiniltä saa jotakin vasta syksyllä ja saman kaltainen tilanne on varmaan muillakin. Minulla on 9 kpl ylimääräisenä keväällä istutettavaa GL-764 LATA kantaa, joka on lähtöisin Mustanmeren ja Kaspianmeren väliseltä alueelta Armenia / Georgia. Ne ovat nyt jääkaapissa kylmäkäsittelyssä. Niistä voisin luopua.
Laita sähköpostia osoitteeseen sipuli.tikka@hotmail.fi niin niin sovitaan tarkemmin mitä ja miten, autan mehdollisuuksieni mukaisesti. Terveisin Kalevi
nyt olnee trendi ja ilmiö ,täällä vanhassa läntisessä suomes rams(=korppi )lök,suomex karhunlaukka,unholassa pitemmäksi aikaa….täällä voi löytää villiintyneenä vanhoilta kasvupaikoilta ja puistoista,joka suunnalla makkara- ja lihatuotteissa tyrkyllä…minun mielestäni ,oman kokemuksen ryydittämänä on 2 todella eri tyyppiä,hammar vitlök,mikä ei jakaudu ja ryväs,nämä yleisemmin kaupanolevat….täällä on kaupin`svart vitlök´=fermentoitu ,kuka nyt sit tykännee…ryväsvariantit eroaa äkkituntumalla hyvin vähän toisistaan,ainakin mielestäni …..plantage kai myy istukkaita ihan bulkkina,eukon syrra valkeakosken ritvalassa viljelee hankemielessä.
Jussi P:nen minulla on ollut valkosipulilajiketta Hammar, se on aivan normaali kynsiksi jakutuva valkosipuli. Karhunlaukkaa olen yrittänyt kasvattaa siemenistä, mutta epäonnistunut siinä jokakerta. Sen siemen vaatii talvilevon eli kylvämisen syksyllä. Karhunlaukka on rauhoitettu kasvi Ahvenanmaalla ja muualla Lounais-Suomessa lienee sipulina tuotu kasvupaikakkeen.
minun lekasipulit eivät ole jakaantunu 1 kasvukaudessa täällä,ehkä olisi tarvinnut toisen rundan lisää.
Osta minun kirja niin asia selviää miten valkosipulia tulee viljellä.
Sain ulkomaalsiselta espoolaiselta valkosipuleita, jotka kertoi saaneensa vuosis sitten ja olisi suomalainen lajike. Mahs ei ole kestänyt dipuleita, joten en ole ennen niita laittanut.. Minulla taisi olla jokin puutarhalehti (viherpiha… jota en ehkö löydä), joten kirja voisi olla kiva.