Juomapullo alemmas!

Kuvat Mikko Savolainen. Tekstilainaukset Heikki Turunen kirjasta Lieksa erämaakaupunki

 

Alpo tarjoaa juotavaa hiihtäjälle

Katselin sunnuntaina Lahden mm kisojen 50 km hiihtoa ja samalla silmäilin vanhaa kirjaa ”Lieksa erämaakaupunki”. Kirja kertoi takakannen tiedotteessaan ”Lieksan synnystä iltamiin Egyptinkorvessa. Kirjailija Heikki Turusen ja valokuvaaja Mikko Savolaisen yhteistyönä syntynyt väkevä ja tuore kuvakertomus korpikaupungin historiasta ja nykyisyydestä, ihmisistä, aivan omalaisestaan elämäntavasta, jossa näkyvät niin nopea teollistuminen kuin erämaan kannonkääntäjien ajattelu ja poljenta”.

Ampumahiihtokilpailut Lieksan Riihivaaralla 1970 –luvulla

Lahden laduilla oli välillä hiljaisempia hetkiä, jolloin ehdin silmäilemään kirjan taidokkaita valokuvia.

Kirjassa oli etupäässä harmaasävykuvia lieksalaisesta elämänmenosta laidasta laitaan. Eeva Ryynäsen taidetta, autonrenkaan valmistusta, kuppausta ja kansanparannusta, paperitehtaan toimintaa, karhun metsästystä sulassa sovussa.

 

Tauon aikana sotilas huoltaa varusteitaan. Tässä Alpo kuivattaa sukkiaan.

Sanotaan, että kuva vastaa sataa sanaa. Niin varmaan tässäkin. Sai käännellä monet sivut, eikä Heikki Turunen ollut sanonut sanaakaan. No, mitä sitä turhia. Metsälle, metsätyölle ja Lieksan Metsämieskodille oli omistettu monta sivua. Ja hyvä niin, olihan tämä Suomen ensimmäinen ”metsämiesten vanhainkoti”

Televisiossa alkoivat Lahden kisojen loppuhuipennukset lähestyä. Tärkeitä tiedotuksia huudettiin kilpailijoille eri kielillä. . Kirja olisi kohta laitettava pois, mutta katson vielä parit sivut. Siinäpä löytyi vielä aiheeseen sopiva sivuaukeama. Nimittäin hiihto. Tällä kertaa ampumahiihto. Kuvissa oli entisiä palvelustovereita, joiden nimet olin unohtanut. Valokuvaaja oli ikuistanut minut sukkia kuivaamassa nuotiolla, sekä tarjoamassa hiihtäjälle mehua. Juuri kun katselin sitä mehun tarjoilukuvaa ja muistelin kuinka hankalaa oli tarjota mehua yogurttipurkissa kiireiselle hiihtäjälle kuului televisiosta huuto ”juomapullo alemmas !!!”

 

Sivun otsikkona oli ”Rajamiehet” ja muutama rivi Heikki Turusen tekstiä:

”Rajamiesten elämä äärettömillä sydänmailla on usein yksinäistä, mutta pojat metsästävät ja kalastavat. Ennenkaikkea he urheilevat. Maastohiihdossa ja ampumahiihdossa he ovat oikein hakoja.”

 

10 comments for “Juomapullo alemmas!

  1. Tuossa tekstissä Heikki Turunen sivuaa muutamalla sanalla rajamiesten maasto-ja ampumahiihtoa. Lieksan Hiihtoseura olikin tuolloin SM tasoinen seura. Pikkuista vaille. Kalevi Tikka tietäisi kertoa tästä paljonkin. Kalevin luotsaama lasten hiihtokoulu nosti hiihdon innostusta valtavasti.

  2. Alpo,hienot kuvat ja läheinen aihe,kiitos.

    Tästä on helppo aasin sillalla loikata rajaviestiin.Se oli mulle kakarana iso kisa kun viestin vaihtopaikka oli
    kotinurkilla ja isänikin hiihti useamman viestin.

    Näitä aikojahan kisa käytiin.Olen ymmärtänyt että nykyisin kisataan Onttolassa eikä enää partiolatuja pitkin
    rajanpintaa Närsäkkälästä Inariin ja joka toinen vuosi toisin päin.

    Jotain tarinoita viestistä muistan.Sen esimerkiksi että tuolla Lieksan suunassa oli viestin pisin osuus,yli 40 km.
    Osuus sattui joka toinen vuosi yöosuudeksi.Tohmajärvi menetti joku vuosi voiton tällä osuudella sattuneeseen suksirikkoon.
    Hiihtäjillähan oli viestikapulana suksen irtonainen varakärki,joka oli kiinnitettävissä sukseen jos/kun suksi sattui matkalla katkeamaan.

    Kalevi hiihti varmasti tuon viestin lukuisia kertoja,ehkä Alpokin.Jaksaisitteko pistää aiheesta pienen pakinan meille jotka emme ole tuota kisaa saaneet kokea.

  3. Täällä Porin seudulla lapsille hiihto- ja luistelumahdollisuus jäi
    tänäkin vuonna muutamaan päivään. Tällä hetkelläkin lunta
    ei ole ollenkaan, ja läheinen luistinratakin lilluu vedessä.
    Lapsilla ei ole talviurheiluvälineitä , koska joinakin vuosina
    niille ei ole käyttöä ollenkaan. Jäähalli on ainoa talviurheilupaikka,
    mutta se on maksullinen. Kouluilla on pieni varasto luistimia,
    joita lapset voivat tarpeen tullen lainata
    Kirjoituksestasi päätellen olet urheilun ystävä ,Alpo-Aatos. Paljonko olet itse hiihtänyt tänä talvena? Kyseleepi yksi sohvaperuna Porista.

  4. Aikoinaan rajaviestilatu kulki Kaustajärven
    kohdalla aivan rajanpintaa nuollen. Satuimme olemaan
    mökillä ja siippa halusi lähteä seuraamaan viestiä
    vaikka pakkasta oli reilusti. Eikun isänsä vanhat tossut
    jalkaan ja karvareuha korville. Onneksi muisti ottaa
    liikkumisluvan mukaansa. Joku ohihiihtäjä olikin sitten
    luvan tarkastanut, tuskin lienee ollut kuitenkaan kilpailija.
    En ihmettele yhtään, kyllä hän niissä tamineissaan
    ei erottunnut kummalta puolen rajaa oli lumihangessa
    ”töröttäessään”.

    Nytpä heräsikin kysymys, minkä lie ollut pakkasraja
    ko viesteissä?

  5. Täytyypä edes hiukan antaa väliaikatietoja. En ole liiemmin urheilun ystävä, penkkiurheilija en ollenkaan. Noissa ylläolevissa kuvissa lienee kuvattuna minun korkeimmat saavutukseni urheilussa. Mehun jako menijöille.
    Sen sijaan kannatan sydämestäni lasten kannustamista urheiluun tai muuhun liikuntaan.

    Penskana minulla ei ollut omia suksia joten ihmeempiä hiihtohaluja ei päässyt syntymään. Muutamia kertoja tänä talvena olen järven jäällä hiihtänyt. Sellaisella retkellä olen nytkin. Kahvit juotu nuotiolla ja tulet alkaaa hiipua samoin kännykästä virta.

  6. Ajankohtainen juttu Alpolla! Viimeksi eilen kuulin telkkarista lasten ja nuorten
    ryhtiongelmista. Liikunta on liian vähäistä.

    Nykynuorille on tarjolla liikuntaa kaikissa mahdollisissa lajeissa, mutta miten saada
    heidät lähtemään niiden pariin. Koululiikuntakin on ilmeisesti supistettu minimiin?
    Kävely ja juoksu ei tule edes kalliiksi.

  7. Kirjoittamalla tänne hakukenttään rajaviesti ( Google täsmähaku ) löytyy juttua rajaviestistä. On meissä Värtsin lukijoissa monta ihmistä, jotka ovat tuon viestin hiihtäneet moniakin kertoja. Mikäli vanhat Rajamiehet löysäisivät niitä jutturepun nauhoja tulisi monenlaista tarinaa onnistumisista, että kommelluksista tuon viestin tiimoilta. Itse olen hiihtänyt rajaviestiä kolmen eri rajakomppanian edustajana. Täytyy miettiä sitä mistä kertoisi ja varmaan sieltä aivan rajamiesuran alusta, silloin ei ollut laduntekoon muuta kuin sukset ja ladut sen mukaiset. Mutta se onkin sitten toinen juttu.

  8. Liikkumisesta ja työnteosta puheenollen, niin ennenhän nuor mies on kylymästä sininen, kuin työstä punanen:-)

  9. Taitavasti kuvien ja Lahden kisojen kanssa sommiteltu juttu!

  10. Siellähän sitä Pielisen rantamilla opeteltiin hiihtämään isoenon tekemillä mäystäsuksilla ja jo silloin Siiri Rantasen nimi tuli tutuksi. Urheilu monin eritavoin oli pienelle maanviljelyskylälle henkireikä, -kesäisin pesäpallo-ottelut ja yleisurheilu, ja talvella hiihto. Enoni luotsasi Viensuun Viestiä ja Vaaraniemellä kasvaneet Kiiskisen veljekset Risto ja Pertti hiihtivät Viestin riveissä Riston saavuttaessa myös Suomen mestaruuden. Heidän setänsä Aarne , – isotätini mies, – oli myös kova hiihtäjä ja Suomen mestari -32, metsätöissä kovan kuntonsa hankkineena.
    Lahden kisat seurattiin tiiviisti ja mieltä lämmitti erikoisesti Siiri Rantasen hiihto,– Lintulan Siirin, kuten entinen naapurimme Saimi Uusi-Värtsilässä häntä muisteli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *