Matkailen aina, kun saan matkarahan kokoon. Minä en ole tupakoinnin vastustaja koska olen itsekin ollut satunnainen tupruttaja, mutta olen uudelleen ajattelija röökamisen suhteen. Viime matkallani kuvasin paikallisessa myymälässä tupakka-askia, joiden kannessa oli kuvia tupakan jälkiseurauksia. Kuvat tulevat jatkossa myös suomalaisiin askeihin europan yhteisen käytännön myötä. Kartongin yhden askin kannessa on kuva ruumiin avauksesta. Kuvassa keuhkosyöpään kuolleen ihmisen rinta on avattuna ja keuhkot siinä kunnossa ovat kuvattu lähietäisyydeltä.
Minäkin ”ihastelin” muutama päivä sitten Ruotsinlaivan Tax Free – myymälässä näitä Eskon mainitsemia myyntipakkauksia. Savukekartongit oli päällystetty mitä mielenkiintoisemmilla otoksilla; mieleeni jäi selkeimmin lähikuva stoomasta eli kurkunpään/äänihuulten kohdalla olevasta avanteesta.
Kun olin pieni poika, meilläkin kävi vuosittain Syöpäyhdistyksen kynttilöitä myymässä iäkäs mies, jolla oli tuo reikä kaulassa. Hänen nimensä oli muistaakseni Lindberg (?). Sitä en tiedä, oliko hän ollut tupakkamies vaiko ei mutta joka tapauksessa sairastanut kurkunpääsyövän. Meistä lapsista oli ihmeellistä kuunnella hänen puhettaan; siitä sai kyllä muuten hiljaisessa huoneessa melko hyvin selvän.
Olkaapa varovaisia liikenteessä ja jalan.
Täällä Join kaupungissa kadut ovat
silopintajäätikköä ja lisää vettä suhkuttaa hienokseltaan.
Monta vaaratilannetta näimme Silta- ja Torikadun
kulmassa kun istuimme ravintolassa ruokailemassa.
Ainakin iäkkäämpiä näytti kadunylitys suorastaan
hirvittävän. Onneksi minulla oli ”kantaraudat”,
enkä yhtään niitä häpeile.
Naisten kymppikin tuli kateltua. Nätisti hiihtivät suomen naiset, mutta Norjalaiset vielä nätimmin. Ilmeisesti osaavat paremmin huulensa rasvata.
En oikein ymmärtänyt. Tarkoitatko että kitka helpottuu kun huulet on hyvässä rasvassa?
Huomenna on tuhkakeskiviikko ja tänään on tuhkerotiistai. Eilen satoi kuivaa puuterilunta noin vaaksan verran ja tänään satoi vettä siihen päälle aivan topakasti. Lämpötila oli pakkasen puolella kaiken aikaa. Eli taas oli sitä jäätävää sadetta. Jäätävän vesisateen jälkeen jäi vielä jäätävä tihkusade varmistamaan liukkaan iljanteen. Olisi kannattanut kolata lumet vaikka yöllä kuivana ollessa. Toivottavasti vältytään liukastumisilta ja muilta vahingoilta.
No, siät siitä tuloo, jos vain ilimoja riittää:-)
En tahdo olla ilon pilaaja, mutta kerron kuitenkin, mikä olisi hyvä tapa elää laskiaisen jälkeen muutaman viikon ajan. Siis: Jätä ostamatta jotain, mikä kovasti himottaa ja laita Yhteisvastuukeräykseen näin säästyvät eurot. Siitä voi tulla hyvä olo.
Tuhkakeskiviikosta voisi myös kirjoittaa. Vaan kun ei kiinnosta Tohmajärvellä. On leikattu pois.
Näihin aikoihin pitäisi olla matikkapurut tai harjapurut.. Jokohan ne on olleet ja menneet kun en ole huomannut. Erään sanonnan mukaan aidanseipään vonkuessa keitetään kapakaloista keitto. Tänään ei aidanseiväs tuulessa vonkunut eikä lumi lentänyt. Satoi vain hiljalleen vettä. Kuitenkin laitoin kalasopan päälle kuivatetun lahnan, eli kapakalan. Siinä se imaisi raatonsa täyteen nestettä niinkuin näkkileipä ja sen saa syödä turvallisin mielin. ruotoja ei tarvitse nyppiä, ne ovat pehmeitä kuten kalakin. Muistaakseni kirjoitin Värtsiin kapakalasta joskus jotain.
Talvet ei ole vellokssii, kyllä se tänä talvena matikankutu oli ja meni. Jo helmikuun alkupuolella täällä Loitimolla kalastajat pyytönsä virittivät, ja naapurin ansiosta mekin kahteen kertaan saimme nautiskella maukasta matikkasoppaa.
Oomme Kaustalla taas, täällä ”villissä” maas,
missä ahmat ja karhutkin käy…..Näin hyräilen
tikatessani läppäriä ikkunan ääressä. Järvellä
ei näy hiirenhyppeemee, puut ovat lumettomia
ja mielestäni Sääperin aukiollakin oli vähemmän lunta
kuin kuin jossain muualla matkan varrella.
Tieturat olivat sulat Miljoonarinteeseen saakka,
siitä alkoi ns talvikeli. Haluan lähettää isot kiitokset
mökkitiemme auraajalle, oli ihmeen hyvä kotiin
tulla taas.
Ilmalämpöpumppu takkuili talven jäljiltä, mutta
nyt on takassa tuli ja mikäpä tässä on seuraillessa
miesten viestiä telkkarista.
Se on yksi hujaus kun muuttolinnut ja kesäasukaat
palaavat näillekin rannoille!
Suomen osalta miesten viesti ankkuriosuudella oli pelleilyä. Suomi ei ansainnut enempää. Miksi Matti Heikkinen ei yrittänyt aiemmin karistaa kilpakumppaneitaan? Ruotsin ankkuri Calle Halfvarsson tiedetään kovana kirimiehenä.
Vaikka Heikkinen ei olisi kaatunut, ei hän olisi voittanut.
Ylen haastattelussa Heikkisen selitys oli ympäri pyöreä. Noudatti kuulemma tarkalleen ennakkoon suunniteltua taktiikkaa. Sitä olisi pitänyt muuttaa, kun tilanne oli toinen hänen ankkuriosuuden alkaessa. Viesteissä on yksi ongelma Suomella, aina on yksi heikko osuus.
Arvokisoissa pitäisi hiihtää kilpaa, eikä kyttäillä kuten yt viestissä kävi.
Siiri ”Äitee” oli kyllä kisojen kuningatar naisten viesti päivänä. Siiri näyttely on valmistumassa ensi kesälle Kaurilan kylätalolle. Tulkaa tutustumaan.
Myös mielenkiintoista nähtävää Värtsilän oppikoulun vuosikertomukset vuodelta 1911 lähtien. Oppilaiden nimet luokittain, urheilukilpailujen tuloksia, koulun juhlia ym. Paljon tuttuja nimiä. Nämä kirjat on lahjoitettu Kaurilan koulumuseolle, mutta en muista kuka on lahjoittaja.
Tuleeko Siiri Rantanen näyttelynsä avajaisten juhlakaluksi?
Ja onko Äitee -patsashanke vireillä?
Siirin patsas on Kaurilassa ollut yli 10vuotta. Kerran vuodessa Siiri on vieraillut Kaurilan tapahtumissa mm. Siirin polun avajaisissa ja viime syksyn eläkeliiton tapahtumassa. Varmaa hänen vierailuaan ei ole tiedossa.
Hyvä Siiri. Hyvä Kaurila.
Siiri ”Äitee”, siinä esikuva monille nuorille tuleville urheilijoille. Olipa mukava seurata hänen haastattelua, kotoinen murre hänellä on säilynyt edelleen.
Oletteko huomanneet Siiristä ja Aino-Kaisa Saarisesta mitään yhteistä? Aino-Kaisa on näköjään kuin Siiri nuorena. kasvonpiirteet on samanlaiset. Kunhan Aino-Kaisa vanhenee, hän on kuin ”Äitee.”
Toivotaan tänään naisten 30 kilometrin hiihtoon Suomen naisille onnea! Luulempa, että naiset hiihtää kilpaa, eikä kyttäile kuin miehet eilen viestissä.
Kun nyt tuli tuo ”Äitee” puheeksi, niin muistaako
kukaan miten hän sai lempinimensä?
Tieto löytyis varmaan netistäkin, mutta jos
joku hieroisi muistinystyröitään…..
Aino-Kaisa kertoo Äiteen ohjeesta sairasteluun. Tässä linkki juttuun, vartailkaapa kuvia keskenään.
Oikeesti Siiri Rantanen on Kaurilan tyttö ja Jussi Lintusen tytär Okkulalammen rantamökistä lähtenyt maailmalle. Siiri oli vaimoni isän viimeisen Kaurilan taksiautolijan koulukaveri.
Oma hiihtourani oli latujen tamppaajana latujen tekijänä . Kaustajärven koulu, kun oli koulujen välisten järjetäjänä olin kahdeksan vuotias. Teimme ladut hiihtäen kesäisiä metsäpolkuja seuraillen. Latu oli vaihteleva ja vaati hiihtäjältä paljon ominaisuuksia mitä hiihtäjältä silloin odoteltiin. Minä oli aina innokas latujen tekijä ja halusin, että nousut tampataan huolella.
Siiri Rantanen on ollut lähdössä hiihtokilpailuihin,hänen miehensä Kalle oli jäänyt
lastenhoitajaksi.Kalle oli sanonut lapsille ”Äitee” lähtee hiihtämään kilpaa.
Yksi muistikuva Siiristä: Oli varmaan vuosi 1956 ja naisten viestin jälkeen haastateltiin joukkuetta radioon, Siiri lähettää kotiin terveisiä sanoen, ”elä sinä Kalle rupea pyykinpesuun minä pesen sitten kun tulen.” Sanatarkkuutta en takaa, mutta asia meni noin. Siirin kilpahiihdon aikoina naisten urheilu oli kovin väheksyttyä. Ei heille kukaan voidellut suksia vaan tytöt itse sen tekivät. Siirin sanoin Hakulisen Veikko sentään neuvoi mitä pitää suksen pohjaan laittaa.
Kyllä oli hienoa, että Siiri Rantanen osallistui näihin Lahden mm kisoihin omalla panoksellaan. Uskon, että sillä oli suuri kannustava vaikutus nuoriin urheilijoihin.Tapahtuma on varmaan käännetty tiedotusvälineissä lukeisille kielille.
Matkailen aina, kun saan matkarahan kokoon. Minä en ole tupakoinnin vastustaja koska olen itsekin ollut satunnainen tupruttaja, mutta olen uudelleen ajattelija röökamisen suhteen. Viime matkallani kuvasin paikallisessa myymälässä tupakka-askia, joiden kannessa oli kuvia tupakan jälkiseurauksia. Kuvat tulevat jatkossa myös suomalaisiin askeihin europan yhteisen käytännön myötä. Kartongin yhden askin kannessa on kuva ruumiin avauksesta. Kuvassa keuhkosyöpään kuolleen ihmisen rinta on avattuna ja keuhkot siinä kunnossa ovat kuvattu lähietäisyydeltä.
Minäkin ”ihastelin” muutama päivä sitten Ruotsinlaivan Tax Free – myymälässä näitä Eskon mainitsemia myyntipakkauksia. Savukekartongit oli päällystetty mitä mielenkiintoisemmilla otoksilla; mieleeni jäi selkeimmin lähikuva stoomasta eli kurkunpään/äänihuulten kohdalla olevasta avanteesta.
Kun olin pieni poika, meilläkin kävi vuosittain Syöpäyhdistyksen kynttilöitä myymässä iäkäs mies, jolla oli tuo reikä kaulassa. Hänen nimensä oli muistaakseni Lindberg (?). Sitä en tiedä, oliko hän ollut tupakkamies vaiko ei mutta joka tapauksessa sairastanut kurkunpääsyövän. Meistä lapsista oli ihmeellistä kuunnella hänen puhettaan; siitä sai kyllä muuten hiljaisessa huoneessa melko hyvin selvän.
Olkaapa varovaisia liikenteessä ja jalan.
Täällä Join kaupungissa kadut ovat
silopintajäätikköä ja lisää vettä suhkuttaa hienokseltaan.
Monta vaaratilannetta näimme Silta- ja Torikadun
kulmassa kun istuimme ravintolassa ruokailemassa.
Ainakin iäkkäämpiä näytti kadunylitys suorastaan
hirvittävän. Onneksi minulla oli ”kantaraudat”,
enkä yhtään niitä häpeile.
Naisten kymppikin tuli kateltua. Nätisti hiihtivät suomen naiset, mutta Norjalaiset vielä nätimmin. Ilmeisesti osaavat paremmin huulensa rasvata.
En oikein ymmärtänyt. Tarkoitatko että kitka helpottuu kun huulet on hyvässä rasvassa?
Huomenna on tuhkakeskiviikko ja tänään on tuhkerotiistai. Eilen satoi kuivaa puuterilunta noin vaaksan verran ja tänään satoi vettä siihen päälle aivan topakasti. Lämpötila oli pakkasen puolella kaiken aikaa. Eli taas oli sitä jäätävää sadetta. Jäätävän vesisateen jälkeen jäi vielä jäätävä tihkusade varmistamaan liukkaan iljanteen. Olisi kannattanut kolata lumet vaikka yöllä kuivana ollessa. Toivottavasti vältytään liukastumisilta ja muilta vahingoilta.
No, siät siitä tuloo, jos vain ilimoja riittää:-)
En tahdo olla ilon pilaaja, mutta kerron kuitenkin, mikä olisi hyvä tapa elää laskiaisen jälkeen muutaman viikon ajan. Siis: Jätä ostamatta jotain, mikä kovasti himottaa ja laita Yhteisvastuukeräykseen näin säästyvät eurot. Siitä voi tulla hyvä olo.
Tuhkakeskiviikosta voisi myös kirjoittaa. Vaan kun ei kiinnosta Tohmajärvellä. On leikattu pois.
Näihin aikoihin pitäisi olla matikkapurut tai harjapurut.. Jokohan ne on olleet ja menneet kun en ole huomannut. Erään sanonnan mukaan aidanseipään vonkuessa keitetään kapakaloista keitto. Tänään ei aidanseiväs tuulessa vonkunut eikä lumi lentänyt. Satoi vain hiljalleen vettä. Kuitenkin laitoin kalasopan päälle kuivatetun lahnan, eli kapakalan. Siinä se imaisi raatonsa täyteen nestettä niinkuin näkkileipä ja sen saa syödä turvallisin mielin. ruotoja ei tarvitse nyppiä, ne ovat pehmeitä kuten kalakin. Muistaakseni kirjoitin Värtsiin kapakalasta joskus jotain.
Talvet ei ole vellokssii, kyllä se tänä talvena matikankutu oli ja meni. Jo helmikuun alkupuolella täällä Loitimolla kalastajat pyytönsä virittivät, ja naapurin ansiosta mekin kahteen kertaan saimme nautiskella maukasta matikkasoppaa.
Hyvä Suomi
Kultaa tuli. Onnea Iivo !
Onnea Iivo ja koko Suomi!
https://www.youtube.com/watch?v=56sQuPgjXls
Oli ilo katsella kun Iivo lauloi Maammelaulua kukituksessa. Varmasti Lahden torilla on illalla tungosta.
Kultaa tuli ja puhtaalla pelillä eikä millään Norjalaisilla dobing- huulirasvoilla.
Iivon menestyksen salaisuus: Kun muut olivat korkeanpaikan leirillä, niin Iivo vain lämmitteli Saanaa kotisuomessa.
92-vuotias hiihtolegenda Siiri ”Äitee” Rantanen vetää torstaina kunniakierroksen Lahden MM-kisoissa.
”Äiteen” tuore haastattelu aukeaa luettavaksesi, kun klikkaat linkin auki.
http://yle.fi/urheilu/3-9483610
Oomme Kaustalla taas, täällä ”villissä” maas,
missä ahmat ja karhutkin käy…..Näin hyräilen
tikatessani läppäriä ikkunan ääressä. Järvellä
ei näy hiirenhyppeemee, puut ovat lumettomia
ja mielestäni Sääperin aukiollakin oli vähemmän lunta
kuin kuin jossain muualla matkan varrella.
Tieturat olivat sulat Miljoonarinteeseen saakka,
siitä alkoi ns talvikeli. Haluan lähettää isot kiitokset
mökkitiemme auraajalle, oli ihmeen hyvä kotiin
tulla taas.
Ilmalämpöpumppu takkuili talven jäljiltä, mutta
nyt on takassa tuli ja mikäpä tässä on seuraillessa
miesten viestiä telkkarista.
Se on yksi hujaus kun muuttolinnut ja kesäasukaat
palaavat näillekin rannoille!
Suomen osalta miesten viesti ankkuriosuudella oli pelleilyä. Suomi ei ansainnut enempää. Miksi Matti Heikkinen ei yrittänyt aiemmin karistaa kilpakumppaneitaan? Ruotsin ankkuri Calle Halfvarsson tiedetään kovana kirimiehenä.
Vaikka Heikkinen ei olisi kaatunut, ei hän olisi voittanut.
Ylen haastattelussa Heikkisen selitys oli ympäri pyöreä. Noudatti kuulemma tarkalleen ennakkoon suunniteltua taktiikkaa. Sitä olisi pitänyt muuttaa, kun tilanne oli toinen hänen ankkuriosuuden alkaessa. Viesteissä on yksi ongelma Suomella, aina on yksi heikko osuus.
Arvokisoissa pitäisi hiihtää kilpaa, eikä kyttäillä kuten yt viestissä kävi.
Siiri ”Äitee” oli kyllä kisojen kuningatar naisten viesti päivänä. Siiri näyttely on valmistumassa ensi kesälle Kaurilan kylätalolle. Tulkaa tutustumaan.
Myös mielenkiintoista nähtävää Värtsilän oppikoulun vuosikertomukset vuodelta 1911 lähtien. Oppilaiden nimet luokittain, urheilukilpailujen tuloksia, koulun juhlia ym. Paljon tuttuja nimiä. Nämä kirjat on lahjoitettu Kaurilan koulumuseolle, mutta en muista kuka on lahjoittaja.
Tuleeko Siiri Rantanen näyttelynsä avajaisten juhlakaluksi?
Ja onko Äitee -patsashanke vireillä?
Siirin patsas on Kaurilassa ollut yli 10vuotta. Kerran vuodessa Siiri on vieraillut Kaurilan tapahtumissa mm. Siirin polun avajaisissa ja viime syksyn eläkeliiton tapahtumassa. Varmaa hänen vierailuaan ei ole tiedossa.
Hyvä Siiri. Hyvä Kaurila.
Siiri ”Äitee”, siinä esikuva monille nuorille tuleville urheilijoille. Olipa mukava seurata hänen haastattelua, kotoinen murre hänellä on säilynyt edelleen.
Oletteko huomanneet Siiristä ja Aino-Kaisa Saarisesta mitään yhteistä? Aino-Kaisa on näköjään kuin Siiri nuorena. kasvonpiirteet on samanlaiset. Kunhan Aino-Kaisa vanhenee, hän on kuin ”Äitee.”
Toivotaan tänään naisten 30 kilometrin hiihtoon Suomen naisille onnea! Luulempa, että naiset hiihtää kilpaa, eikä kyttäile kuin miehet eilen viestissä.
Kun nyt tuli tuo ”Äitee” puheeksi, niin muistaako
kukaan miten hän sai lempinimensä?
Tieto löytyis varmaan netistäkin, mutta jos
joku hieroisi muistinystyröitään…..
Aino-Kaisa kertoo Äiteen ohjeesta sairasteluun. Tässä linkki juttuun, vartailkaapa kuvia keskenään.
http://www.iltalehti.fi/lahden-mm-kisat-2017/201703032200079920_lm.shtml
Oikeesti Siiri Rantanen on Kaurilan tyttö ja Jussi Lintusen tytär Okkulalammen rantamökistä lähtenyt maailmalle. Siiri oli vaimoni isän viimeisen Kaurilan taksiautolijan koulukaveri.
Oma hiihtourani oli latujen tamppaajana latujen tekijänä . Kaustajärven koulu, kun oli koulujen välisten järjetäjänä olin kahdeksan vuotias. Teimme ladut hiihtäen kesäisiä metsäpolkuja seuraillen. Latu oli vaihteleva ja vaati hiihtäjältä paljon ominaisuuksia mitä hiihtäjältä silloin odoteltiin. Minä oli aina innokas latujen tekijä ja halusin, että nousut tampataan huolella.
Siiri Rantanen on ollut lähdössä hiihtokilpailuihin,hänen miehensä Kalle oli jäänyt
lastenhoitajaksi.Kalle oli sanonut lapsille ”Äitee” lähtee hiihtämään kilpaa.
Yksi muistikuva Siiristä: Oli varmaan vuosi 1956 ja naisten viestin jälkeen haastateltiin joukkuetta radioon, Siiri lähettää kotiin terveisiä sanoen, ”elä sinä Kalle rupea pyykinpesuun minä pesen sitten kun tulen.” Sanatarkkuutta en takaa, mutta asia meni noin. Siirin kilpahiihdon aikoina naisten urheilu oli kovin väheksyttyä. Ei heille kukaan voidellut suksia vaan tytöt itse sen tekivät. Siirin sanoin Hakulisen Veikko sentään neuvoi mitä pitää suksen pohjaan laittaa.
Kyllä oli hienoa, että Siiri Rantanen osallistui näihin Lahden mm kisoihin omalla panoksellaan. Uskon, että sillä oli suuri kannustava vaikutus nuoriin urheilijoihin.Tapahtuma on varmaan käännetty tiedotusvälineissä lukeisille kielille.