Liisan leipomo lopetti

Monen monta piirasta ja leipää ja muuta leivonnaista on pyörähänyt maailmalle Liisa Martiskaisen kotileipomosta sen toimiessa Savikontien varrella Värtsilässä. Nyt leipomo on lopettanut.

Nyt on aikaa levähtää ja muistella tehtyä työtä.

Martiskaiset tulivat Värtsilään 1980-luvun lopulla, talo valmistui 1990 ja siitä parivuotta myöhemmin Liisa avasi kotileipomon pihapiiriin tehdyssä rakennuksessa. Liisa kertoo kysynnän olleen aluksi melko vähäistä ja leipomo oli avoinna vain muutamana päivänä viikossa, mutta kun tunnettavuutta vähitellen tuli, lisääntyi myös leipomotuotteitten kysyntä. Alkuvuosina Liisa toimi myös apuna toisen yrittäjän pitotarjoiluissa ja sittemmin itsekin pitopalveluyrittäjänä.

Asiakkaita on ollut läheltä ja kaukaa. Leipomon kysytyimpiä tuotteita, piirakoita, ruisleipää ja kukkoja on lähetetty mm. Tampereelle ja Helsinkiin saakka. Nämä kaukaisimmat asiakkaat ovat Värtsilän kesäasukkaita tai täällä vierailleita. Myynti on tapahtunut suoraan leipomosta ja joillekin suuremmille ostajille on toimitettu tuotteet, mutta kauppaliikkeisiin vain joskus pieniä eriä.

Pitopalvelu on sekin ulottunut reilusti oman kylän ulkopuolelle, Tohmajärvelle, Kiteelle, Joensuuhun ja Kontiolahdlle saakka. Työapua on tarpeen mukaan lötynyt paikkakunnalta. Varsinkin kesäisin on pitoemännän apuna ollut opiskelijatyttöjä ja joskus leipuritaidot osaava puoliso Martti on ollut leipomossa kiireapuna. Monessa paikassa on käyty. Lähiympäristössä lähes kaikki seurojentalot, metsästysmajat ja seurakuntien salit ovat tulleet tuttaviksi. Toisinaan pitopalvelu on vain toimittanut tarjottavat paikalle ja tilaajat ovat itse hoitaneet tarjoilun ja jälkityöt.

Suurten pitojen, välillä pienempienkin hoitaminen oli raskasta. Oli herättävä varhain aamulla valmistelemaan, oli aina kuuma, oli kuljetettava tuotteet juhlapaikalle, toisinaan jopa kaikki tarjoilussa tarvittavat astiat kannettava eestaas, huolehdittava ja hoidettava ruoka- ja kahvitarjoilu pitoväelle ja tehtävä tarjoilun jälkityöt. Joskus joutui likaiset astiat tuomaan kotiinkin pestäväksi. Pitoväkeä saattoi olla parikin sataa, hirvipeijaisissa toisinaa enemmänkin. Kun leipominen on ollut mieleistä ihan lapsesta saakka on työ leipomo- ja pitopalveluyrittäjänä sujunut.

Pienempienkin pitojen hoitaminen saattoi joskus tuoda yllätyksiä. Väkeä olikin ehkä enemmän kuin oli tilausta tehdessä oli ilmoitettu. Kesken pitojen saattoi tulla sähkökatkos joka sotki suunnitelmat. Pitopaikan koneet ja laitteet reistailivat. Joskus juhlakahvit keitettiin grillitulilla.

Kun kysyn erikoisesti mieleen jääneitä työtapahtumia, Liisalle nousee mieleen pari vauhdikasta tarjoilupäivää.

Hautajaistilaisuuteen oli tilattu tarjoilu noin kolmellekymmenelle hengelle. Siunaustilaisuuden aikana hautausurakoitsija oli laskenut, että saattoväkeä oli ainakin kaksinkertainen määrä. Siinä tuli kiirus hankkia lisää tarjottavaa pöytiin. Onneksi oma leipomo oli lähellä ja pakasteista löytyi apu, piirakoita ja kakkupohjia. Joku tilanteen nähnyt oli todennut, ettei ole ikinä nähnyt täytekakun syntyvän niin nopeasti. Tarjoilu saatiin silloinkin kunnialla hoidettua.

Eräällä metsästysmajalla pidetyille syntymäpäiville oli tilattu karjalainen pitopöytätarjoilu. Paikasta ei ollut aikaisempaa tuntemusta. Ei ollut juoksevaa vettä, mutta ruokavettä oli luvattu toimittaa paikalle Tiskivesi piti hakea läheisestä lammesta. Käytössä oli vain hyvin pieni sähköliesi ja puuhella, jota ei ollut aikoihin lämmitetty. Hellan levy oli halki. Oli kuuma kesäpäivä. Siinä piti sitten savuttavan hellan kanssa ruveta puuhaamaan tarjoilua. Pitoemäntä Liisa apulaisineen harkitsi jo kurvaavansa takaisin, mutta kun hella vihdoin kuitenkin rupesi vetämään ja lämpenemään, perunat saatiin keitettyä, tarpeelliset ruuat lämmitettyä ja pidot hoidettiin onnistuneesti loppuu saakka. Kun hikiset emännät sitten iltakymmeneltä lähtivät kotiin kävivät he virkistäytymässä kotimatkan varrelle osuneessa lammessa.

Tämmöiset pienet sattumukset ovat näin jälkeenpäin mielessä hupaisina tapahtumina elämää maustamassa

Lähes kahdenkymmenenviiden vuoden työn leipomo- ja pitopalveluyrittäjänä Liisa kertoo sujuneen hyvin ja ihan alkuvuosia lukuun ottamatta hänen palvelunsa on otettu hyvin vastaan ja työtä on ollut riittävästi. Nyt lopettavan ja eläkkeelle siirtyvän yrittäjän mielestä Värtsilässä olisi mahdollisuus vastaavan kaltaiselle leipomo- ja pitopalveluyritykselle tai ainakin sivutoimiselle pitopalveluyrittäjälle.

Moni Värtsin lukijakin on saanut nauttia Liisa Martiskaisen järjestämästä tarjoilusta.

Leipomo on lopetettu. Kotiuunissa valmistuvat herkut omaan talouteen.

Nyt kun leipurille jää enemmän aikaa harrastuksille, liikunnalle, kansalaisopiston kursseille, marttatoiminnalle ja mökkeilylle, toivomme Liisalle ja Martille onnellisia eläkepäiviä. Nyt Liisa lupaa leipoa vain omiin tarpeisiin, perheen juhliin ja mahdollisesti osallistua joihinkin talkoisiin.

Kiitämme Liisaa !

Share

9 comments for “Liisan leipomo lopetti

  1. Kiitos Sepolle artikkelista. Terveiset naapuri-Liisalle ja oikein hyviä eläkepäiviä. Tietysti ne pitämättömät pekkasvapaat, viikonloppuvapaat ja muut lomapäivät olisi pitänyt pitää jo ”työaikaaan”, mutta kai ne ehtii pitää eläkkeellä ollessakin. Terveiset myös apuleipuri Martillekin.
    Terkuin Alpo

  2. Hieno juttu yrittämisestä. Toivottavasti tällaiset tarinat innostavat paikkakunnan nuoria (jos he näitä palstoja silmäilevät) osaamistaan ja kiinnostustaan vastaavaan yrittämiseen. Markkinarakoja löytyy jos tarkkaan tutkii.

  3. Ahkeralle pariskunnalle
    antoisia eläkepäiviä.

    Riitta ja Onni

  4. Tekevälle sattuu. Olin mukana eräässä tilaisuudessa, joka järjestettiin jollain metsästysmajalla. Ruokia keitettäessä sähköliedestä alkoi nousta savua ja rakosista näkyi tulta. Alkoi olla hyvät neuvot tarpeen. Poistin sähkötaulusta lieden sulakkeet ja letkulla työnnettiin vettä kaikista rakosista lieden sisään. Se ei ollut helppoa, koska liesi oli laadukas Metoksen liesi ja lähes vesitiivis. Tuli sammui aikanaan ja ruokien valmistusta jatkettiin kosan kaasulla ja nuotiolla.

    Kirjoitin lapun jossa tunnustin tuhonneeni lieden vedellä sekä laskutusosoitteen. Laskua ei ole vielä tullut. Hyvä, ettei sattunut Liisan keittiövuorolle. Tällaiset tapaukset pistää pulssiin vauhtia.

  5. On ollut tosi mieluisaa järjestää vuosien varrella monia monia perhejuhlia, kun on saatu Liisa tekijäksi ja emännäksi! Yksi lähestyvään juhlaan liittyvistä iloista on ollut jo se, että on päässyt Liisan kanssa suunnittelemaan, mitä ja miten tarjottaisiin.
    Oman perheen juhlien lisäksi olen iloinnut Liisan emännyydestä lukuisissa hautajaisissa, joihin olen osallistunut, usein soittotehtävien takia. On ollut hienoa nähdä, miten vaativatkin muualta tulleet vieraat ovat olleet usein silminnähden hämmästyneitä, miten kauniisti ja tyylikkäästi kaikki on hoidettu, miten maukkaita ovat olleet tarjoamiset. Silloin on tuntunut, että olen Liisasta yhtä ylpeä kuin olisin omasta siskosta. – Onnellisia eläkepäiviä Liisalle ja Martille, Sepolle kiitokset hyvästä jutusta!

  6. Onnellisia eläkepäiviä Liisalle ja kiitos hyvästä palvelusta.

  7. Monet maistuneet tarjoilut on nautittu Liisan kattamasta pöydästä. Yhden tahdon erityisesti mainita. Se on sienisalaatti. Sitä ei ihan joka pöydässä ole tarjolla. Lienee Martti ollut asialla metsässä?

    Kiitos, Liisa! ja hyvää elämää jatkossakin!

  8. Kiitos Liisa-serkku niistä monista suvun piirissä tapahtuneista juhlista, joihin olet valmistanut hyvät tarjoilut. Oikein hyviä eläkepäiviä teille molemmille! Kiitokset myös jutun tekijälle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *