31.1.2017

Lukijoilta

Muistelu

Olin viistoistakesänen, siis iha kakara vielä, ku lähin piikomaan tätini perheeseen Ylä-Tulomalle. Lähin tienaan ommaa rahhaa. Sitä tartti sitte ku seuraavana syksynä aijoin pyrkiä kauppakouluun. Lähtö oli haikee ja itkuki tuli, ku piti jättää rakas pikkuveli kottiin. Itki se veliki, seku tykkäs minusta iha mahottomasti. Mieku hoijin sitä vappaaehtosesti iha siitä lähtien ku se synty. Tein kaikkea muuta, mutten

Scroll to Top