Kimmo Ohtonen: Karhu, voimaeläin

Karhujen kanssakarhu-voimaelain
Elämäntarinan aineksia karhukirjassa
Ohtonen tuntee karhut

Kimmo Ohtonen: Karhu, voimaeläin, Docendo 2016

Kimmo Ohtonen tunnetaan toimittajantyöstään radiossa ja miehenä, joka teki norppauinnin, eli ui Suomen suurimman järven päästä päähän.
Tämä kirja alkaa viiltävästä lapsuuskokemuksesta, kun poika pakeni isää metsän sisään ja tapasi karhun lähietäisyydeltä. Ohtonen ei luota pelkästään karhukuviin, jotka tietysti on otettu
turvallisesta piilokojusta. Kirjailija-valokuvaaja miettii tuntemuksiaan kun näkee karhuja ja niiden kommunikointia.
Joskus tulee hetki, että joutuu silmätysten karhun kanssa. Onko karhu pelottava metsän peto vai heijastus kuvaajan omasta elämästä.
Muistuu mieleen oma kohtaamiseni karhun kanssa vapaassa luonnossa ilman piilokojuja. Karhu tuli suoraan kohti pitkin peltoaukeaa. Olin matkassa autolla ja pysäytin auton. Otus örisi ja juoksi auton keulan ediste läheiseen järveen uimasilleen. Hetki oli niin ainutkertainen, että en tajunnut ottaa esille auton takapenkillä olevaa kameraa. Toki sitten kuvasin mullikossa juosseen karhun jäljet ja kävin varoittamassa läheisen maalaistalon väkeä lähistöllä liikkuvasta pedosta.
Ohtosen kuvat ovat tummasävyisiä, johtuen oletettavasti siitä, että karhut tulevat niille varatulle haaskalle usein aamuvarhain tai iltamyöhään. Pimeän sävyt toki antavat kuville syvyyttä ja vaikuttavuutta. Joskus olen kuullut väitteitä, että luontokuvaajat ”kesyttävät” karhuja liikaakin ja nämä alkavat liikuskella tämän vuoksi pihapiireissä.
Ei ole aivan tavallista yhdistää luontokuvakirjaa elämäntarinaan, joka on tulvillaan kipeitä muistoja. Tällainen
kirja tarjoaa toisaalta jotain enemmän kuin karhukuvaajien matkan korven kätköissä oleville piilokojuille. Mukana on tunnetta ja taikaa, elämän kipeyttäkin.
” …Minunkin olisi jo aika mennä kotiin. Itärajalla pitkitän vierailuani aina viimeiseen asti. Vaikeinta on sanoa jäähyväiset, kun ei tiedä miten sen tekisi – millä sanoilla voisi kertoa, mitä oikeasti ajattelee.”

Jouko Varonen

10 comments for “Kimmo Ohtonen: Karhu, voimaeläin

  1. Jouko on tuonut taas oivan kirjan esille,kiitos siitä.

    Värtsilä on tunnettu karhupitäjä.Taitavia karhumiehiä on varmasti Värtsin lukijakunnassa.
    Olisi tosi mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksiaan karhujen touhuista itärajan pinnassa.

    Minä olen kerran elämässäni tavannut karhun metsässä.Olimme Onttolan aikaani Kutsussa hajautetun sissitoiminnan leirillä.Kävelimme kaverini kanssa huolettomasti metsäautotien pohjaa”postilaatikolta”kohti telttaamme.
    Tulimme pienen taimikon reunaan.Taimikon toisessa reunassa tallusti karhu.Se otti meistä vainun , nousi hiukan takajaloilleen ja tuoksutteli tuhisten ihmisen hajua.
    Olimme rypeneet metsässä jo viikon ilman peseytymistä joten karhun mielestä löyhkä oli hyväksyttävä ja se jatkoi matkaansa syvämälle metsään, meistä pois päin.

  2. Isäntä on kohdannut karhun monta kertaa. Minä valitin kateellisena, etten kertaakaan. Hänpä lohdutti sanoen, että on se karhu nähnyt sinut monta kertaa. Erään lakkasuon olemme nimenneet Karhusuoksi jätöksien paljouden tähden. Kyllä se karhu ihmistä väistää, paitsi pentujaan puolustaessa.

  3. Tuttavani oli innokas marjastaja.
    Eräänä kesänä hän huomasi, että asuinalueemme
    lähistöllä olevalla pikkusuolla oli runsaasti lakkoja.
    Kun hän oli niitä pomimassa, suo-ojan toisella
    puolella leikki kaksi karhunpentua, emoa ei näkynyt.

    Marjastaja ei malttanut jättää hyvää marjikkoa, vaan
    jatkoi rauhallisesti keräämistä. Pennut katosivat
    näköpiiristä, ilmeisesti emo kutsui ne luokseen.

    Nainen sai ämpärinsä täyteen, palasi kotiinsa,
    eikä ollut nuakatuanaankaan tapahtuneesta.

  4. Tabletissani on kuva isosta karhun paskaläjästä, vajaa 200 metriä talon seinästä rajan suuntaan. Lähettäisin sen tähän, jos joku neuvoisi, miten. Siitä ei ole kuvaa, kun eräänä kesäyönä karhu lähti Ullaa karkuun ihan pihasta. Eikä siitä kun karhu hiiviskeli muutaman kymmenen metrin päässä, kun oleskelimme Kaustajärven rannalla ison kiven suojassa. Ellinoora haistoi karhun hajun ja alkoi hakkua hirmuisti, niin että otus lähti karkuun. Kerran kävimme lenkillä Ulriikantietä myöten. Paluumatkalla oli tielle ilmestynyt karhun paskaläjä. Emme nähneet, miten se siihen oli tullut.

    Niin että kyllä niitä Kaustajärvellä liikkuu. Niinpä yhteen aikaan meillä oli repun selässä pieni kello kilkittämässä ja ilmoittamassa karhuille, että tässä menevät luomakunnan herrat.

  5. Mahtava kokemus nähdä tämä metsän kuningas n 50 m päästä kasvoista kasvoihin. Olimme koiran kanssa varhaisella aamulenkillä ja koira hermostuneena kulki takanani. Se vastatuulesta oli jo vainun ottanut. Ensin näin vain ruskean selän. Hämmästynyt pehmeä vihellykseni yllätti horsmikossa ruokailleen nuoren karhun, joka nousi takajaloilleen. Koira aikoi hyökätä puolustamaan, mutta komensin sen pois.Muutaman sekunnin katselimme toisiamme, sitten karhun hermo petti ja se pötki horsmikkoon. Mieleen jäi kaunis väritys turkissa, jotain vaalean vihertävää ruskean seassa. Ja kiitollisuus mahtavasta elämyksestä.

  6. Itselläni on lukuisia kokemuksia karhun kanssa. Ovat liian pitkiä tarinoita näin kertoa.
    Meitä jopa koulutettiin miten toimia karhun kohtaamistilanteissa.
    Kerran muuan kaupunkikouluttaja selosti karhukulkusen käyttöä .Kun hän kuuli että liikun metsässä paljon yksin. hän suositteli minulle karhukulkusen hankkimista. Myöntelin hänelle että kyllä se varmaan on tehokas, mutta tarvitseisin vielä yhden ohjeen. Neuvotko miten saan sen kulkusen karhun kaulaan.Hän katsoi minua hetken ja siirtyi keskustelemaan muiden kanssa.

  7. Setäni Kalle oli sodan jälkeen karhun kaataja Saariossa. Raivasi poikiensa kanssa korpeen tilan Jänisjoen varteen. Karhut tulivat elokuussa kypsyvää viljaa verottamaan. Silloin leipä oli tiukassa ja perhe tarvitsi jauhot talven varaksi. Kalle metsästä tulleen verottajan verotukselle teki lopun.
    Nykyään kaikkialla pokemonia metsästetään. Nuoret vanhemmat lapsiensa kanssa ovat innoissaan metsästys retkillään. On siinä se hyväpuoli joka on yleisesti todettu, että lapset lähtevät liikkumaan.
    Panee miettimään mikä on lasten ja nuorten lihaskunto elämässä selviytymiseen. Elämä kuitenkin tarvitsee monilla elän alueilla lihaskuntoa. Jos liikunta laiminlyödään tulee vanhuus ennen aikojaan, luusto haurastuu ja rintakehä menee kasan aiheuttaen häiriöitä ilman sisänviennissä keukoihin.
    Olen myös pannut merkille miten nuoret teini-ikäiset kulkevat uljaasti ja määrä tietoisesti vaalien terveitä elämän tapoja.

  8. Vaimollani oli kerran seurustelu suhde karhun kanssa.

    Oltiin Lempaan alueella marjassa. Vaimo jäi tienvarsi vattu pusikkoon marjan keruuseen, kun itse ajoin tien päähän. Josta Tapasin Kinnus Ekin, jonka kanssa kerittiin muutama sana vaihtaa, kun jo känny soi. Vaimo kyseli mitä sinä teet ja missä kohti sinä olet, kun ei kuulu kuin tuhahtelua viheltelyä. Ekikin kuuli puhelun ja ensimmäinen reaktio oli katkera nauru, joka heti hyytyi, kun Eki sanoi, nyt se seurustelee sen Lempaan karhun kanssa.
    Läksin minäkin oitis takaisin. Paikan päällä tilanne oli rauhoittunut, karhu oli jäljistä päätellen vähin äänin poistunut. Ilmeisestikään ei tykännyt kova äänisistä naiskomentajista.
    Tilannetta voisi lyhyesti sanoa ” naurettavan vakavaksikin”.

  9. Luin äskettäin tämän Kimmo Ohtosen hienon kirjan ja huomasin, että se oli esitelty myös täällä Värtsissä, joten pistän tänne sekaan kommenttini. Kirja on todella hieno, se on myös vähän erilainen luontokirja, jossa kulkee vierekkäin kaksi tarinaa: kirjassa kurkataan koskettavalla tavalla pienen pojan turvattomaan lapsuuteen ja toisaalta karhujen mielenkiintoiseen elämään – erilliset tarinat nivoutuvat toisiinsa kirjoittajan kokemusten kautta lapsuudesta tähän päivään. Kirjoittajan ääni kuuluu kirjassa selkeänä, mikä tekee lukemisesta helppoa. Upeat kuvat vievät tarinaa eteenpäin. Kirjassaan Kimmo Ohtonen ottaa myös rohkeasti kantaa: lapsuuden kokemustensa kautta hän herättää kysymyksen vaikenemisesta – hiljaisesta hyväksymisestä – ja ottaa asiallisesti ja selkeästi kantaa myös suurpetojen salametsästykseen. Todella kaunis, tummasävyinen ja ajatuksia herättävä kirja, joka sopii monenlaisille lukijoille.

    Ps. Kirjaston varausmaksut poistuivat nyt uuden kirjastolain myötä.

  10. Parhaillaan on lainassa tällaisen kirja-arvostelun innoittamana lainattua kirjaa. Mukava kun joku esilukee niin ei tarvitse kuin lukea tarkemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *