Anneli Auer muistelee
Melkoinen murhenäytelmä
Kun murhaaja iski
Jotenkin jäin miettimään perheenäidin asennetta, joka välittyy kirjan teksteistä. Jos nys toden sanon, olisi aviopuolison pitänyt olla vähemmän ulkokohtainen murhayön tapahtumien melskeessä. Luulisin, että moni olisi käynyt vaikka käsiksi murhaajaan, eikä seurannut sivusta, kun hänen puolisonsa teurastetaan.
Kirja sinänsä on selkeää kerrontaa murhaa seuranneista kuulusteluista ja oikeudenkäynneistä. Esille tulee myös se, että murhatun ammatti oli omiaan hankkimaan vihamiehiä. Mutta hivenen kertoja on liian toteava ja ulkokohtainen, ikäänkuin tapahtunut ei olisi suurestikaan häntä koskettanut.
Niin tai näin, kirjan tekijä on tuomionsa saanut, joskin muista syistä kuin murhayön tapahtumista ja osallistumisesta teurastukseen. Oikeutta tullaan käymään jatkossakin. Kun lukee uhrille aiheutuneista vammoista, voisi helposti kuvitella, että moinen ei olisi kuitenkaan naiselta onnistunut.
”Sydäntä raastava nyyhkytys jatkui. Otin Alexin viereeni rauhoittumaan. Toivoin, että olisin voinut lohduttaa pientä poikaani, mutten voinut kuin itkeä hänen kanssaan. Tiesin, miltä hänestä tuntui, koska minusta tuntui ihan samalta. Minäkin välillä hetkeksi unohdin, että Jukka oli kuollut. Muistaminen sattui.”
Kirja ei tuo paljon uutta murhamysteeriin. Kantoja on otettu puolesta ja vastaan ja kirjassakin rouva tuntuu enemmän toteavalta ja ulkopuoliselta, kuin koko sydämellään mukana olevalta.
Kirja ei kohoa kaunokirjalliseen genreen. Se on selontekoa ja päiväkirjaa, jonka parissa lukija voi väsähtääkin. Mutta dokumenttiarvoa tekstillä on, onhan se murhatun lähimmän omaisen ja öiset tapahtumat seuranneen selonteko.
” Varovaisen toiveikkaana ajattelen, että pahin on nyt kuitenkoin ohi. Elämä tulee vielä olemaan hyvää meille kaikille. Ei sellaista kuin ennen, mutta hyvää jollakin uudella tavalla. ”Jukka S. Lahden murha on yksi suomen rikoshistorian seuratuimpia tapahtumia. Anneli Auer ensin tuomittiin ja sitten vapautettiin syytteistä. Jokainen suomalainen lienee muodostanut oman mielipiteensä asiasta, jota murhatun puoliso yrittää valottaa tässä kirjassaan.
Jouko Varonen
Maailma on niin moni muoitoinen ja kimurainen selvittää. Ei edes faktat riitä selvityksen ratkaisuun. Ollaanko menty liian pitkälle yksilön suojelussa. Toivon ettei mentäisi yksilön oikeuksia suojellessa jestäytyneen yhteiskunnan yläpuolelle.
Maailma on niin moni muoitoinen ja kimurainen selvittää. Ei edes faktat riitä selvityksen ratkaisuun. Ollaanko menty liian pitkälle yksilön suojelussa. Toivon ettei mentäisi yksilön oikeuksia suojellessa järjestäytyneen yhteiskunnan yläpuolelle.