Jospa nyt tällä kertaa olisi Hilkan vuoro tehdä kuvakavalkaadia vaikkapa entiseltä kotipihalta Matarakadulta.Tasan 50 vuotta ehdittiin siellä asua kunnes tuli aika muuttaa palvelujen lähelle keskustaan.Vanhin poikamme Hannu perheineen jatkaa entisellä kotipaikalla.
Silloin alkuun Matarakatu oli melkeinpä kinttupolku. Komea metsikkö kasvoi paikalla, puiden kaadolla ja raivaamalla piti aloittaa. Hikeä vaan ei kyyneleitä sai vuodattaa moneen kertaan. Maan pintakerroksen alta tuli vastaan hienohiekkakerros, jotenka vetomaata ja kompostia tarvittiin runsaasti.
Rankkaa mutta mielenkiintoista aikaa elettiin. Samahan se oli kaikilla muillakin naapureilla, jotka metsän reunassa asuivat.
Tonttimme oli kooltaan toista tuhatta neliömetriä, saihan siihen mahtumaan puustoa: tammea, punavaahteraa, tuomipihlajaa, hopeapihlajaa ym. Sitten hopeakuusi, ”ystävyyden puu”, jonka istuttivat meille Kanniset ja Huikurit yhdessä. Kaupungin määräyksen mukaan tontille piti jättää ainakin kolme mäntyä kasvamaan. On edelleen muutama omenapuu, mm. Huvitus antoi taas komean sadon tänäkin kesänä. Luumu- ja kirsikkapuitakin kokeiltiin.
Hyötypuutarhassa kasvoi viinimarjapensaita, puna, valko, musta ja vihreä. Karviaiset valkoinen ja punainen mesivadelma. Lisäksi pieni mansikkamaa.
Kasvimaalla tietenkin porkkanaa, jonka naatteja kävivät jänikset ”parturoimassa”, punajuurta, naurista, mutta lanttua en saanut kunnolla kasvamaan. Maa-artisokka sen sijaan kasvoi komeasti.
Perunamaa antoi satoa mukavasti, lapin puikulaakin kokeilin. Kaikki perunalajikkeet kasvoivat hyvin, ja maistuivat! Herneet kasvoivat myös hyvin ja maistuivat lapsille ja lapsenlapsillekin. Yrttejä, mm. iisoppi, sitruunamelissa, rakuuna ja komea lipstikka.
Onneksi kitkeminen ei ollut kovin vastenmielistä.
Näissä valokuvissa näkyy sitten sitä silmänilopuolta.
Eräänlainen viherpeukalo
Hilkka
Väriminttu kukassaan.
Suikeroalpi kannon peittona.
Riippapihlaja, tyttö kivellä ja muistoja rautateiltä.
Kivellä uninen katti.
Vasemmalla rusokuusama, välissä valkeasireeni, tumma sireeni (Arvi Lonkaiselta).
Lumikelloja omenapuun juurella + lumivalli.
Preerian keltaruusu.
Rusokuusama, punavaahtera, humala kiipeää.
Jasmiini kukassaan.
Karjalan viiri, karjalan ruusu näkyy oikealla, koristepallo Uusi-Värtsilän romutarhalta.
Harmaa maanantaiaamu kirkastui kummasti tästä
Hilkan väri-iloittelusta! Otsolassa (Matarankatu) kuin
myös täällä Niinivaaralla (Nepenmäki) on aivan ihania
vanhoja pihoja joita eilen päiväkävelyllä katselimme
vaahteranlehtien kahistessa askelten alla.
Toinen silmänilo tälle aamulle oli, kun huomasin Pälkjärven
kotisivuille ilmantuneen matkakertomuksen Punkaharjulle
suuntautuneesta syysretkestä runsaine kuvineen. Jutun
kirjoittaja on Leena Parvela (kirjailija Timo Parvelan äiti).
Värtsillä ja Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuilla on monta yhteistä lukijaa,
sen tiedän varmasti.
Mukava viikon avaus Hilkalta. On mukava katsella kukkia vaikka kuvaruudulta kun ulkoa kukat kuihtuvat. Kukkien katselemiseen ei taida väsyä koskaan. Niistä ilmeisesti virtaa ”virtaa” ihmiseen.
Meidän pihalla sinnittelee enää jokunen valkoinen leimu, mutta punainen konnanyrtti alkaa päästä vasta vauhtiin kukinnassaan.
Kauniisti koristaa kukkanen näissä kuvissa.
Olen huomannut tänä syksynä monen perennan yrittävän uudelleen
kukintaa tässä omalla pihallani. Tänään oli vuorossa keltainen lilja.
Tuosta preerian keltaruususta kysyn, että kuinka saitte sen talven yli vietyä?
Minulla paleltui.
Eipä ole kysymyksessä eräänlainen viherpeukalo, vaan ihan oikeanlainen! Kyllä jaksamista vaaditaan, että saadaan niin komea tulos, kuin kuvat osoittavat.
Kuvista näkyy se, että työtä on tehty ja työ on palkinnut tekijänsä. Viihtyisän näköistä talon ympäristöä. Ei sieltä puuttunut kuin valkosipulin taimet, mutta eihän kaikki ole kynsilaukkaan hurahtaneet kuten meikäläinen.
Hei Maija ja Kalevi!
Olen iloinen kiitoksista puutarhamme kuvista, tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Täällä keskikaupungilla,
ei kukkaistutuksia paljoakaan näe. Puistoissa ja joen rantamaisemisssa sitä silmäniloa on kuitenkin hienosti näkyvillä. Kävelykadun kukka-amppelit ovat komeita katsella vuodesta toiseen.
Kiitokset kaupungin puutarhureille.
Meidän preeriankeltaruusumme menestyi hienosti talomme seinän vieressä ainakin kymmenen vuotta, ilman talvipeittelyä. Putkiremontin vuoksi ruusu kyllä kärsi aika tavalla, mutta hyvin kuuluu kasvavan jälleen. Erivärisiä pensasruusuja kasvoi tontillamme yhdeksää sorttia, vanha valkea juhannusruusu ”etunenässä”.
Kaleville sanoisin, että kahtena kesänä yritin kasvattaa valkosipulia, vaan eipä taidot riittäneet!
Valkosipuli on meidän huushollissa kovassa käytössä, kuten tavallinen sipulikin. Aikuiseksi piti kuitenkin kasvaa, ennen kuin tulin sipulin ystäväksi.
Nelivuotiaana sairastin Värtsilässä kovan hinkuyskän, ja ainut lääke siihen vaivaan oli kiehautettu sipulimaito, joka tuntui tulevan korvistakin ulos; Yök!!
Onko muilla lukijoilla kokemuksia tästä lääkityksestä?
Ps. Maitoa en juo vieläkään.
Hilkalle valkosipulista. Kuka osaa kasvattaa ruokasipulia osaa kasvattaa valkosipuliakin. Siinä on vain eräs mutta, sen valkosipulikannan tai lajikkeen tulee olla Pohjois-Karjalan säätiloihin sopivaa. Ellei näin ole tekee turhaa työtä.