Sunnuntaina 25. 09. vihittiin tulipalon jälkeen lähes uudelleen rakennettu Ruskealan kirkko. Vihkimisen toimitti Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi avustajineen. Juhla oli vaikuttava. Mieleen tuli monta kertaa nykyisen Ruskealan merkittävä rakentaja Kalevi Keinonen, joka kuoli vajaa vuosi ennen alkuperäisen kirkon paloa.
Tuntuu uskomattomalta, miten tämä on ollut mahdollista. Tiedusteltuani sitä sain vastauksen: Kirkolla eli Herran kukkarossa on runsaasti turisteja yöpymässä ja ruokailemassa. Enemmistö on venäläisiä, jotka käyvät muun muassa sukeltelemassa kaivoksen onkaloissa. Kiteen mieskuoro lauloi Hannu-Heikki Hakulisen johdolla vihkimistoimituksen ja sitä seuranneen messun aikana. Oli sykähdyttävää kuulla miesten mahtavaa laulua suomeksi tulkitun venäjänkielisen menon keskellä.
Juhlassa luovutettiin lahjoja. Myös Tohmajärven seurakunta luovutti Niilo Pitkäsen tekemän virsitaulun ja jo aiemmin annettujen kolmen stolan jatkoksi. Lahjojen luovuttamisen hoiti kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Vuokko Väistö. Allekirjoittanut selvitti, miksi messussa käytetään virsitaulua. Syy löytyy 500 vuoden takaa, jolloin Martti Luther uudisti jumalanpalvelusta ottamalla käyttöön seurakunnan yhteislaulun. Stolat taas perustuvat Matteuksen evankeliumin 11. luvun 28-30 jakeiden sanoihin. Papilla on harteillaan Kristuksen ies. Hän ei ole omalla asiallaan. Kirkon vihkimistä seurasi välittömästi messu ja sen jälkeen lounas. Oli ilo nähdä talkootyön
mahtavaa palvelua keittiössä ja ruokasalissa.
Tulkkina toimi Valentina. Vasemmalla piispa Aarne Kuukauppi Kotimaa-lehden toimittajan haastattelussa.
Ruskealan nykyisen kirkon alttari.
Ruskealan kirkko ottaa vastaan myös suomalaisia vieraita sekä lahjoituksina erilaista käyttötavaraa.
Hyvää matkaa!
Erkki Lintunen
Kirkko paloi keväällä 2013, Kalevi Keinonen kuoli syksyllä
2013. Tapasimme Kalevin ja hänen puolisonsa istuskelemassa
hiljaisina alakerran seinustalla. Yläkerran puuosat olivat tuolloin
jo palaneet ja kirkkosali tuhoutunut täysin.
Kalevi oli omissa aatoksissaan, mutta vaimo kertoi, että
se oli vasta heidän toinen käyntinsä palon jälkeen.
Se oli koskettava kohtaaminen.
RP
Olimme Kiteen mieskuorona paljon tekemisissä Kalevi ja Iiris Keinosen kanssa. Yhteistyö alkoi jo silloin, kun Kalevi tuli Ruskealan pappilaan ja alkoi sieltä käsin järjestää Ruskealassa kirkonmenoja ja myös majoittaa suomalaisia venäjänmatkaajia. Pohjois-Karjalaan muutettuaan Kalevi asui hetken Kiteellä ja silloin hän oli jopa kuoromme varajohtaja. Olimme mukana avustajina, kun Kalevi vihittiin diakoniksi, muistin mukaan vuonna 1992. Kalevin kuoleman jälkeen hänen tyttärensä otti yhteyttä ja pyysi laatimaan muistokirjoituksen isästään. Sen lyhempi versio oli sanomalehti Karjalaisessa. Blogissa Kalevin elämänkerta on pitempänä artikkelina. Siltä varalta että Värtsin lukijoita kiinnostaisi palauttaa sitkeän miehen elämäntyö mieliin, liitän tähän linkin tuohon blogissa olleeseen muistokirjoitukseen:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2013/11/kalevi-keinonen-on-poissa.html
Aioin antaa tuon vinkin Kankaalan Pekan erinomaiseen kirjoitukseen. Mutta Pekka itse ennätti ennen kuin vanhat sormet pääsivät näppäilemille. Kiitos!”!!
Kirjoitukseen tutustumista suosittelen lämpimästi. Kalevi Keinosen suuremmoisen työn arvostus vain nousee. Harvinainen mies, Iiristä unohtamatta.
Minäkin vierailin Ruskealassa jo silloin, kun kaikki alkoi siellä pappilassa. Olin mm. puhumassa hautausmaalla, jonne oli koottu hautakiviä eri puolilta hautausmaata. Pappilan vuokrasopimuksen päätyttyä Kalevi alkoi puuhata kirkkoa ja Herran kukkaroa. Toivon, että pitäisimme yhteyttä Ruskealaan ja myöskin Sortavalan seurakuntaan.
Ruskealassa hoitaa papin tehtäviä Kari Mäkisalo, joka toimi joskus Värtsilässä kunnan ja seurakunnan yhteisenä työntekijänä ja nyt Kouvolan diakoiniajohtajan virasta eläköityneenä antaa aikaan Ruskealan työhän.
Minun kala ja metsästys kaverini on syntynyt Ruskealassa ennen sotia. Hänet on kastettu alkuperäisessä Ruskealan kirkossa.