Hauskuttajia moneen makuun
Munamiehestä pastori Silliin
Sketsiviihteen valiot
Susan Heikkinen: Sketsofrenia, sata suomalaista sketsihahmoa,
SKS-kustannus 2016
Entisinä aikoina sketsiviihde ja huumorifilmit olivat pehmoisempia kuin nykyisenä ns. törkyviihteen aikakautena.
Viimesiä kunnon viihdyttäjiä oli Spede Pasanen, joka ei sortunut ylilyönteihin. Nykyisin näyttää siltä, että mennään mieluusti sieltä, missä aita on matalin, eli ns. alapäähumorin kautta tai jopa perinteisiä arvoja irvaillen. Silti joukosta löytyy mehukkaita hahmoja jotka vetävät vertoja 50-lukulaisen suosikeille, Esa Pakariselle, Masa Niemelle, Oke Tuurille, Leo Jokelalle, Aku Korhoselle, Kalle Viherpuulle, Siiri Angerkoskelle, jne…
Tämä kirja pyrkii löytämään nykyhumoristien hahmoista jotakin teemaa tai merkitystä. Niinpä mukana on syrjäytynyt lapsi Jani-Petteri ( Iina Kuustonen), postilaatikkoäidit ( Maria Sid, Annu Valonen ja Minna Kivelä), Pastori Silli ( Erkki Saarela), joka karrikoi kirkonmiehen hahmoa ja tapauskovaisuutta, Viljoa etsiskelevä mies
( Heikki Kinnunen), jne…
Jostakin syystä sketsihuumori on viime aikoina hivenen näivettynyt joutavuuksilla kikkailuksi. Kun vaikkapa munamies ( Riku Nieminen), joka nousi arvoon arvaamattomaan, alkoi tehdä uraa viihteen saralla, nähtiin esim. viihdeohjelma, jota tähditti samainen Riku, mutta josta puuttui sisältö. Kansa kuitenkin janoaa viihdettä, olkoon vaikka törky-sellaista. Viihteen monitoimimies Vesa-Matti Loiri kuului Speden talliin ja pystyi tekemään viihdettä myös omilla tuotannoilla. Tällainen huumori vaikutti vielä viihdyttävältä ja hauskalta. Kirja on hyvä kooste sketsihahmoista. Se pyrkii analysoimaan viihteen tekijät ja heidän luomuksensa myös pintaa syvemmältä. On nimittäin niin, että hyvän hahmon sisältä löytyy aimo annos yhteiskuntakritiikkiä ja tärkeitä teemoja. Viihde saa parhaimmillaan jopa kyyneleen silmään.
Jouko Varonen