Elosteleva autokoulunopettaja
Maritta Lintusen vahvaa kerrontaa
Rouheaa ja koskettavaa novellitaidetta
Maritta Lintunen: Takapiru, novelleja, WSOY 2016
Nuorukainen yrittää ravintolabisnestä, mutta yritys kariutuu lainoituksen epäonnistumiseen. Mutta uusi yritys, esirukoilijan ja uskolla parantajan rooli sentään lähtee liitoon ja on kohta tuottoisampi bisnes kuin konsanaan ravintolaketju.
Mutta sitten tulee esirukousta pyytämään entinen heila, jolla on myös muistoissa heidän rakkautensa. Kohta suhde muuttuu eroottiseksi ja tyttö esittää esirukouspyynnön, joka hätkähdyttää. Miehen pitäisi rukoilla naisen aviopuolison kuolemaa.
Autokoulunopettaja on tottunut ottamaan osan palkasta ”luonnossa”. Tyttö ja hänen veljensä kostavat kuitenkin miehelle liian intiimiksi käyneen lähentelyn. Samalla tulee tehtyä myös lapsuuskodin talokauppojen uudelleenjärjestely.
Oopperalaulaja kokee työuupumuksen, joka johtuu vain vaivaisesta korvatulehduksesta. Mutta elämänmuutoksessa on mukana myös ”takapiru” joka on omalla käytöksellään vaikuttanut laulajan reaktioihin. Niinpä laulaja tekee taiteellisen itsemurhan ja alkaa pitää luentoa kesken konsertin.
Maritta Lintunen on taitava prosaisti ja runoilija. Hänen tyyliinsä kuuluu tietty helppolukuisuus, jossa kuvaus on usein selkeää ja lukemaan stimuloivaa. Lukiessani näitä novelleja ajattelin, että näissä jutuissa on vanhan
kunnon novellitaiteen piirteitä. Jos vertaan Lintusen novelleja moniin muihin yksityisen makuisiin nykynovelleihin,
huomaan että paradoksaalisuus ja runollisuus niistä puuttuu. Sen sijaan lukija saa eteensä kirjon elämänkohtaloita, joissa on sävyjä vaikkapa rikoskirjallisuudessa tavattavasta suoraviivaisuudesta.
Hyvä näin. Olen vanhan novellin ystävä ja tykkään siitä, että kerronnassa on jännitteitä ja arkielämän analyysia. Usein Lintusen kerrontaan yhdistyy myös eroottisuus osana ihmiselämän lainalaisuuksia.
Jouko Varonen