Aamun auer avaa silmäni
Jänisjoki tervehtii juoksien
puuroa ja teetä painikkeeksi
kävelen kohti kylätaloa
toukokuu ja viljelijät työssään
aukaisen netin
huokaan helpoituksen hien
hyviä uutisia
päiväni alkaa lupaavasti
Runoilija Martin Staffan
Nousen vuoteesta
olkapäätä juimii
tilaan lääkärin
nousen autoon
nousen nousen
???
Herään terveenä,
venyttelen kiitollisena
hyvin nukutusta yöstä.
Puuron, jogurtin ja
pakastemarjojen,
sekä kahvin
antamalla energialla
päivän puuhiin
näin on hyvä nyt
Se oli hyvä ja positiivinen runo, runoilijan arkisesta toukokuun aamusta.
Isäni veli Kalle teki Saarioon Jänisjoen varteen korpeen kylmäntilan, kun omat maat jäi rajan leikatessa suomen. Joutui luopumaan maasta mihin oli juurtunut. Kalle setäni joen kaupunkiin muutti kuolemaa odottamaan, kun vanhuus tuli eteen. Jatkajaa ei omasta perheestä löytynyt. Muistan kun hänen rakentamaltaan talolta ja hänen raivaamien peltojen keskeltä pieni tie vei Jänisjoen rantaan. Olin isäni kanssa Kallen luona käymässä, kun pieni tie talolta joenvarteen kuljettiin. Kalle poikiensa kanssa oli raivannut pellot korpeen käsivoimin ja ruis kasvoi ja heilimöi polun molemminpuolin. Tämän polun tulen vielä kävelemään ja haluan tarinoida nykyisen pellonkyntäjän kanssa, sekä muistella historian havinaa.