Vanaha polokupyörämainos tul mielee ajellessan kerra keskustaa pyörällä. ”Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari.” Ei miulla ou Jaguaaria, eikä se polokeminenkaa nii ketterästi käy ku nuorempana, mutta mie oun kuitennii aina tykänny ajella polokupyörällä. Miu mielestän se o yks parraimmista keksinnöistä. Sillä piäsöö vähä noppeemmi paikasta toisee, eikä hengästytä vanahoo miestä iha nii paljo ku jalan kulukiissa.
Rikospaikka Risto Rytin silmäin alla
Ku mie oli suanu asjat toimitettuu ja läksi sitte polokemaa Liisankavulle päi, nii yhessä kavun kulumauksessa mie unohi nostoo räpylän merkiks muille kulukijoille ja tei mahottoma suure liikennerikkomukse. Em muute tänä päivänäkkää tiijä, mistä kummasta siihe kaahas semmone musta auto, jonka kylykee mie sitte onneto törmäsi. Auto pysähty, ja sieltä nous nuor naiskuski kiireesti kahtomaa, tulko häne autoosa mite suurii lommoja. Ei se välittännä tippookaa siitä keskellä katuu pyöräsä alla makoovasta ukkelista. Ku mie oli selevinny ens säikäyksestä, kömpiny tolopillen ja huomannu ihten ja pyörännii säilynee ehjänä, sovittii jotta kuhutaa polliisi paikalle, jos myöhemmi ois kuitennii tarvetta yhteyve ottoo. Polliisi tul sitte siihe meleko pia ja alako selevittee tapahtumoo. Het mie hölömö tunnusti, jotta vika ol ollu miussa, ku en ollu antanu merkkii aikoissan ylittee katuu. En suanu sakkoja vua varotukse siitä, ku oli ollunna kuulema huolimato liikenteessä. Tais sillä kuskillaki muute olla liikoo vauhtii, mutten kehannu ruveta vänkeemää. Ol iha helepottunu olo, ku piäs elävänä jatkamaa matkoosa eikä tarvinna ennee sen polliisin kanssa pataroija.
Muutaman päivä piästä polovi ol paisuksissa ja vähä kolottiki, nii mie mäni terveyskeskuksee sen polove kanssa. Sattu ulukomualaine liäkär, joka totes, jotta polovessa o vettä ja se pitäs suaha sielta pois. Ei se onnistunukkaa samalla reissulla, vuan pit varata aika huomiseks. Nii mie mäni seuraavana päivänä sen ulukomualaise tohtori operoitavaks. Jollai ihmee truutalla se im sitä vettä sieltä polovesta ja kysel: ”Koshkeeko?” Mie siihe vastasi, jotta himpu verra. Ei se liäkär tajunnu, mitä mie sanoin, vuan kysel siltä avustavalta hoitajalta:”Mita she on?” Hoitaja tulukkas:”Jonkin verran.” Niin se liäkär siinä minuu operoijessaa oppi par sanoo suomeeki. En tiijä, tarvihtiko hiä niitä ikinää.
Oli mie mielestäin se verra syylline, jotten kehannu ottoo yhteyttä siihe naisimmeisee. Miulle se kerra näkemine hyvi riitti. Oli nii tyytyväine, ku ei tarvinna seuraavan päivä Satakunna Kansasta lukee, jotta vanahus pyöräil auto alle. Harva se päivä suap meijä lehestä semmosii uutisii lukee. Se o sitte kumma, ku ikinää ei sanota, jotta autoilija ajo vanahuksen piälle.
Muutaman päivä se kuitennii vaivas, ja vieläi vähemmä ketterästi pysty polokemmaa pyörällä. Tokko tuo ois auttanna, vaikk miulla ois ollunna Jaguaariki. Empä usko, eihä sitä tiijjä.
Pussinpohjan Masa
P.s. Nykyaikaisen polkupyörän kehitti v.1885
John Kemp Stanly Englannissa.
Joissakin tietolähteissä kerrotaan sumerilaisten
keksineen polkupyörän jo 5500 vuotta sitten.
Jos tieto pitää paikkansa, ei ole siis kysymys
ihan uudesta keksinnöstä. Polkupyörä ei ole
myöskään harvinainen kulkuväline, sillä v.1995
niitä on ollut maailmassa käytössä peräti n.1,4
miljardia kappaletta. Jaguaareja valmistettiin
Tampereella Kone ja Terä Oy:n pajalla vuosina
v. 1934- 1962.
Tiedot Googlesta
Voi voi Masa! Eikös meille jo koulussa opetettu, sie mukkaa lukien että: ”Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä” Hyvä kuitennii ettei pahemmin käyny ja polovi parannoo.!! Turvallisia pyörämatkoja ja lämmintä kessee!!
Ei ole mukavaa kun pyörällä törmää autoon, mutta mukavan leppoisaa luettavaa tämä muistelo kuitenkin. Positiivista ajattelua pitää aina etsiä vaikka mistä niinpä;
Eikös ollut hyvä, että auto ajoi näinkin lujaa. Jos se olisi ajanut vain hiukan hitaammin niin Masa olisi ehtinyt ajaa auton eteen ja jäänyt alle.. Huh huh sentään
Out muute iha oikeessa Alapo-Uatos. Em mie tullunna sitä siltä kantilta ajatelleeks. Ol siis onni onnettomuuvessa
Terveisii ja kaunista kessee! Toivottelloo Pussinpohjan Masa.
Miula ol muute Jakuar valamistus vuuvven alottamista mie en
muista.sen jäläkeen muist alako vähän kerrassaan kotootuu.
Valamistuksen alottamisesta ol kulunna 15 vuotta,siinä ajassa
hyö ol ehtinnä korjaukset toteottoo.
Ol pyhäuamu -49 kun mie polokasin Öllölään,kauppkin aukes
kun kyökin oveen kolokutteli,kauppias ovelle ja siinä sitten
tehtiin Jakuar kaapat,ol muuten musta värinen.
Ol se muuten köykänen kieputtoo,Särklammin rinne tuntu
kun ois myötämäkeen hujuuttanna.
Suan jäläkeen ei niitä polokupyörii suana,miulakii ol setä
vainoon vanha rotisko siitä pit rakennella jonkinmoinen
kulukupel.Sen mie hylykäsin Öllölään.
Ei sen puoleen ol se vanaha rotisko rippikoulussaki mukana
sielä Uuvvenkylän Muamiesseuran talolla ja ripillä myös.
Jotta ei sen puoleen!!!
Tul sitä huaveiltuu nelpyöräsestä mustasta Jakuaarista,
ois sillä mukava ollut pöryytellä.
Huaveilu ei oo kielettyy, vai onko se.
Sen aijan pyörissä oli vielä pakettitelineet ja rapasiivet sekä ketjunsuoja tietysti, jopa naistenpyörissä hameverkot. Eikö ole ihme kun nykypyöristä puuttuvat nuo tyystin. Luulisi lopputarkastuksessa paljastuvan tällaiset puutteet, mutta vielä mitä. Pyörästä saa puuttua vaikka mitä kunhan vain kuljettajalla on kypärä.
Appiukollani oli kanssa Jaguar merkkinen fillari. Kerran mieheni kanssa lainattiin sitä. Istuin pakkarilla kyydissä mieheni polkiessa. Keskellä tietä jonkun ruuvin löystyessä tipahdin keskelle tietä. Harmittaa, että tuli hävitettyä se pyörä. Olisihan se kiva leveillä omistavansa Jaguarin.
Tulihan se sieltä, se kauan kaivattu murrepakina. Kiitos!
Olin 15-kesäisenä sentraalisantrana kesätöissä. Ensimmäisellä tilillä ostin polkupyörän. Merkkii ei ole tallessa monien maalausten ja korjausten jälkeen. Tyttö käytti sitä työmatkoilla, hommasi ihan talvirenkaat. Sittemmin se palasi alkuperäisen omistajansa luo ja odottaa nyt uudiskäyttöä.
Tulipa mieleeni, että mihin isä se sinun Jaguar hävisi? Olisipa jälkipolven hienoa tuunata se kuntoon. 😊