Talvipäiviä

Mökit tuntuivat kutsuvan. Elämää järven rannoilla oli enemmän kuin normaaleina viikonloppuina, niin myös meillä.

Sisätiloja hallitsi kahden ihmisen lisäksi kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Ukko ja mummo olivat myös jokapäiväiset vieraat. Koirat tuntuivat kylläkin viihtyvän enemmän ulkotiloissa. Ne kirmailivat järven jäällä ja olivat onkimassa täkykaloja haukikoukkuihin. Saatiin saalistakin. Suuresta hauenvonkaleesta oli murkinoitavaksi niin ihmisille kuin elukoille. Hanki kantoikin ensimmäisinä talvilomapäivinä erinomaisesti, kun retkeiltiin tutkimassa lumeen jääneitä jälkiä. Ainakin näätä, metso ja jänis olivat hyppäilleet aivan äskettäin. Sitten eräänä päivänä järvi jo lainehti veden vallassa.

Lätäköitä jäällä

Kissat sen sijaan pidettiin vielä sisätiloissa. Ne järjestivätkin oivallista viihdettä. Televisiota ei ollut. Sen katsomista ei edes kaivannut, kun show alkoi. Koiran häntä tai puukorista löytynyt tikku innoitti kissat villiin riehuntaan. Matot saivat kyytiä ja mummin sääri oli oiva kiipeilypuu. Onneksi säärtä suojasi vielä paksu toppahousu. Kova naukuminen syntyi, jos Kaapo ei heti löytänyt Hippaa leikkikaverikseen.

Kaapo ja Hippa

Aika kului myös savusaunaa lämmittäessä. Avanto tehtiin nuoren väen tulemaksi valmiiksi. Sitä ei jaksettu tehdä ihmisen mentäväksi. Vanhuusko tullee, kun jää tuntui turhan paksulle. Hyvä, kun saatiin vesi ämpärin mentävästä aukosta saunaan. Saunaa lämmitettiinkin joka päivä. Kun saunaan saatiin peruslämpö ja ilmat vielä lämpenivät, olikin kylvyn järjestäminen helppoa.

Siitä sitten alkoikin kevään tulo edistyä. Pälvet laajenivat ja polut sulivat nilppujäästä ihan kelvollisiksi kulkea. Järven jäitten sulamista saatiin vielä odotella.

Irene Peuhkurinen