Kevättä kynttelistä (eilen oli kynttilänpäivä).
Valoa kohti mennään, sen huomaa näin helmikuun
eka päivänä. Ei mee enää kauan, kun muuttolinnut
ja kesäasukkaat palaavat Värtsilään.
Hieman kummastelen sitä kun joissain kommenteissa
syyllistetään hienokseltaan taas Värtsin väkeä tarinoinnista.
Onhan esim. Pitäjäyhdistyksellä peräti omat kotisivut
jossa voi kertoilla ajankohtaisista asioista. Kyllä vaan
toivoisi, ettei keskinäiset kissanhännänvedot lamauttaisi
tätä laajalti luettua Värtsiämme.
Tellen kanssa samanlaiset ajatukset minullakin. Pitäjäyhdistyksellä on omat kotisivut tiedottamista varten.
Toisen otsikon alla kyseltiin Pitäjäyhdistyksen syyskouksen asioista. Niistähän olisi saanut tietoa osallistumalla kokoukseen. Ja ”miten meni vuosi 2015”, jos tällä tarkoitetaan taloudellista tulosta, niin sehän selviää kevätkokouksessa (”tilikokous”).
Onnea Riitalle !
On Riitan nimipäivä joten parhaat onnittelut.
Telle taitaa tuntea kutsumanimekseen myös Riitan. Onnttelut myös sinne Ruotsin puolelle Asikaisen Riitalle. Onnittelut myös toisille Riitoille, joita ei näin äkiksestään tullut mieleen.
Hempeänä onnittelulauluna tarjoan Esa Pakarisen Ruunaan Riittaa.
Siinä vasta sanomaa
… kylän pojat niät oli piättännä, jotta jätkä ei Riittoo vie.
Seipäät kourassa oli oottaneet, ja minullehan kelepas tie.
Kämpille asti minä pinttelin juosten, haitanna korvet ei
Voi sitä aikoo nuoruuven, Riitta mieleni rauhan vei
Piässynnä en minä Riitalle mukkaan, rikkaammat Riitan vei.
Voi sitä aekoo nuoruuven, kaikki mielikseini männyt ei.
Nimipäiväonnittelut kaikille Riitta- nimisille lukijoille!
Kevättä kohti mennään!
Sydän syrjällään avasin Värtsin, mutta täällähän
olikin iloista postia! Värtsin Riitoista tulee mieleen
ainakin Tuula-Riitta Kärkkäinen. Kevät on monien juhlien aika
ja tästä se alkaa. Nimpparikahvit ja Runebergintortut on pöydässä ja laitanpa
taustamusiikiksi tuon Ruunaan-Riitan. Sitä on joskus jopa
tanssattukin.
Kiitokset Alpo-Aatokselle nimpparionnitteluista ! Ruunaan -Riitta kappaletta en ollut muuten kuullut aikaisemmin,tosi hyvä biisi.Minunkin puolesta onnittelut kaikille Riitta nimisille :Kolehmaisen Riitta ja Rummukaisen Riitta jne.
Alkoi helmikuu ja karkausvuosi. Karkauspäivänä nainen kosii suosikkiaan ja jos rukkaset tulee niin mies ostaa kosijalleen kosijan valitseman hamekankaan.
Voi, voi! Eipä tullut allakkaan kahottua. Myöhäonnittelut kaikille Riitoille!
Luulis nyt olevan maassa rauha ja ihmisillä
hyvä tahto. Kun selaa Värtsin aukeamaa, niin
yhdeksän juttua kymmenestä on jotain muuta, kuin tuota
usein parjattua ”vanhojen tarinointia”.
Ja sitten samma på svenska…. ei vaineskaan.
Vaan sitten samat tiedotteet kertauksen vuoksi pitäjäyhdistyksen
sivuilta.
Kuka on se Rolle Rohkea joka Värtsiin vielä
rohkenee kirjoittaa? Onko hän uusi? Onko hän vanha?
Olkoon kuka vaan, niin pisteet hän ainakin minulta saa.
Rohkeasti vain kirjoittamaan, jos jollakin jotain jutun juurta on, kritiikki on aina sallittua ja jopa tervetullutta. Siitä kannattaa ottaa opiksi. Ei ihan pienistä kannata loukkaantua. Olen aina sanonut että, jos kukaan ei koskaan arvostele eikä kyseenalaista asiota niin mikään ei koskaan kehity.
Jos eivät nykynuoret näitä Värtsin juttuja nyt lue, niin lukevat aivan varmasti
muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun tulevat ”sukututkimusikään.”
Itseäni on kaduttanut se seikka, että en aikanaan kuunnellut tarkkaan vanhempieni
ja isovanhempieni kokemuksia ja kertomuksia. Nyt niitä muistoja on kissojen ja
koirien kanssa etsitty. Pitää tietää, mistä tulee, jotta voi mennä eteenpäin.
Jos ihminen haluaa elää pitkän elämän, on väistämättä tultava vanhaksi, mitä
se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa. En tiedä, minkä ikäinen on vanha, mutta
ikärasismia tässä maassa on paljon. Työelämään ei viisikymppisen on vaikea
sijoittua ikänsä vuoksi, vaikka osaamista olisi muillekin jakaa.
Hieno syntymäpäiväjuhla Siiri Rantasella tuossa. Seppoilmarin antamassa linkissä.
Illala oli telkkarin uutisissa pikku näyte kun yli satavuotias kuntoili. Oli tehnyt ”kuntosalin” kotiinsa.
Mie ajattelin kirjoittaa jotain aivan pientä, vanhaa jorinaa, mistä saatan tietää jotain. Mutta sellaisen ”pienenkin” jorinan tekemiseen menee viikko tai useampi parasta hiihto tai telkkarin tuijotusaikaa
Maija ottaa esille seikan, joka on alkanut kiinnostaa minua. Olen vuosien ajan kaivanut esille meinneiden aikojen merkittäviä tapahtumia. Värtsiinkin niitä löytöjä usein tarjonnut ja saanut julki. Nyt on alkanut epäilyttää, onko tällä mitään muuta merkitystä kuin oman uteliaisuutensa tyydyttäminen.
Kuitenkin moni tasavuosi voisi tarjota ideoinnin lähteitä tähän hetkeen, kulttuurin, myös talouselämän aloilla. Värtsilän Nuorisoseura, Värtsilän Kisa, Siiri Rantanen?
Kyllä on pirteä vielä ja aito oma itsensä, Äitee! Onnea onnea !
No, niin, muistan elävästi, kun Siiri juoksi Lintulan pihan reunaa myöten kohti Jänisjokea ja siitä Valkoiselle talolle. Kallen luo? Riuumatkallako? Toinen muisto: Olin noutamassa lantakuormaa traktorilla Kenraalinkylästä Kontiaisen pihaan. Siiri ilmestyi lenkillään kuorman luo ja alkoi polkea kuormaa tiiviimmäksi. Sitten jatkoi matkaansa… kohti suuri voittojaan. Tämä on ihan totta!
Tätini (Otto Rummukaisen sisko Aino) muutti tyttösenä Kanadaan. Hänen jälkiä penkoessani huomasin sellaisen asian, että myös noille ulkomaille menneet tai siellä syntyneet etsivät juuriaan. On sellaisia hautakivien kuvasivustoja joista saa jotain vihiä. Myös Suomen hautakivien kuvat pitäisi tallettaa ennenkuin joskus vuokra-ajan päätyttyä kivet poistetaan.
Ikäihmisten haastatteluja on mukava lukea. Tässä linkki eilisen synttärisankarin haastatteluun
Alpolle…kyllä niitä hautakiviä kuvataan ja talletetaan.
Facebookissa on sellainen ryhmä kuin: Suomen kirkkoja ja hautausmaita. Siellä on kuvia enemmän ja vähemmän mm. Värtsilästä, Kiteeltä, Tohmajärveltä….
Mökkeilijän mainitsemaan ryhmään olen tallentanut muutamia satoja hautakivien kuvia Tohmajärveltä, Kiihtelysvaarasta ja Joensuusta. Kahdesta ensinmainitusta kuvasin mm. jokaisen sankarihaudan kiven.
Vesi on elämän alkulähde. Vesi on ihmisen elossa välttämätön aineenvaihdunnan kannalta. Meillä Värtsilässä puhdasta lähdevettä riittää ja puhtaat lampi ja järvivedetkin voisivat olla käsiteltynä vientituote. Öljyä eikä malmeja maaperä meillä sisällä, mutta janoisia ihmisiä maapallolla kyllä riittää.
Pitää vähän keventää, kun Eero vanha kylänmies tämän jutun minulle kertoi. Eero kertoi miten ahven voi olla ahnas kun se on syönnillään. Eerolla oli talvella roudan-alta kaivettuja matoja. Eero kertoi, kun madot loppuivat hän alkoi onkia kalan silmillä. Jokaisella koukkuun laitetulla ahvenen silmällä nousi jäälle ahven. Kaloja tuli, mutta piti lopettaa kun silmät loppuivat. Siinä tuli pienelle pojalle matemaattinen haaste. Monesti olen miettinyt miten viisaasti vanhat miehet opettivat nuorempia oivaltamaan.
Noiden Lissun mainitsemien hautakivikuvien lisäksi kuvasin Liperin sankarihaudat
sekä jonkin verran Pälkjärvellä syntyneiden hautakiviä. Niiden lisäksi on kuvia
Viinijärveltä sekä Pyhäselän hautausmaalta. Pörtsämön erämääkalmistoa on kuvattu
usean henkilön toimesta. Samoin Joensuun ev.lut. hautausmailta on useiden
henkilöiden ottamia kuvia albumeissa.
Hietaniemen hautausmaalta on paljon Lissun kuvaamia muistomerkkejä ja kiviä.
Juuri näin. Värtsin väessä on monipuolista ja
aktiivista porukkaa. Olkaamme onnellisia,
että ehtivät muiden aktiviteettiensa lisäksi
olla mukana tämänkin verkkolehden tekemisessä.
Tunnen aika monta kirjoittajaa ja kommentoijaa
henkilökohtaisesti, joten en puhu puuta heinää.
Nytkin tiedän, että eräs aktiivikommentoija on
lähdössä Ouluun mielenkiintoiseen valtakunnalliseen
tapahtumaan. Ehkäpä hän kertoo itse matkastaan.
Oi Kiitoksia Kaikille Onnittelijoille ja TelleRiitalle myös kuten muillekin Riitoille myöhäiset Onnentoivotukset! -Mulla olikin mennyt ohi nämä kirjoitukset, vaikka pyrinkin joka päivä täällä käväisemään .. tosin joskus vasta ihan yösyömmellä. -Tämä talvi on ollut erilainen ja erittäin haasteellinen, mutta hengissä ja sulana ollaan. Kaksi kuukautta sitten mieheni sai aivoinfarktin kesken ajomatkan, kun oltiin onneksi juuri terkkarille menossa. sitkeästi hän sinnitteli sen pari kilometriä mikä oli jäljellä, eikä antanut mun ajaa. Nykyisen hyvän terveydenhoidon,– vaikka ambulanssia tunti ootettiinkin,- ansiosta hänen kaulavaltimonsa saatiin putsattua, ja on toipunut oikein hyvin, eikä oireita jäänyt, mutta ajokielto on vielä pari kuukautta, ja kantamis-nostamiskielto oli kotvan aikaa. – Niin tässä on ollut monenlaista jieloo ja liiterinpolulla on saanut ahkerasti astella, jotta tämä vanha talo on pysynyt asumiskelpoisena ja etenkin vesijohtojen sulana pitäminen alkutalvesta vaati monenlaista kikkaa,– mutta onneksi isäntä kuntoutui niin, ja keksi keinot, että selvittiin niistä tulipalopakkasista.
Minulla on tapana säilyttää muutama lehti, joka sisältää jotakin säilyttämisen arvoista. Tänään otin esille hesarin, missä nykyinen presidentti edellisessä työtehtävässään otti kantaa ympäröivään maailmaan. Niinistön puheista heijastui kantaaottava realiteetit ymmärtävä poliitikko.
Ihan ensiksi
esitän Tuula-Riitalle ja hänen puolisolle lämpimät myötätunnon osoitukset.
Teillähän on ollutkin pysäyttävä tilanne aivoinfarktin kanssa.
Siinä onkin ajattelemisen aihetta itse kullekin.
Toiseksi
Silloin tällöin tapaa tällä Värtsin ”Some” sivustolla näkyviä tai näkymättömiä huokauksia siitä, että ei ole mitään kiinnnostavaa lukemista. Asiallehan voisi tehdä jotain. Jos ei ole juuri sen päivän kirjoituksia niin ei ole. Mutta vanhoja juttuja on. Voisi jollain kriteerillä etsiä juttuja ja antaa vinkkejä toisillekin. Minäkin katselin 1.2. Riitan päivän aamuna Värtsiä, tätä minun ainutta Facebookia. Selasin muita Riitan päiviä vuosi vuodelta taaksepäin. Siellähän oli vaikka mitä. Silmiin osui Johanneksen kirjoitus ”Poikki ja pinoon” Se oli julkaistu juuri Riitan päivänä 2012. Sehän kiinnosti koska olin juuri kirjoittamassa omaa savotta aiheista muisteloa. Siitäpä jatkoin metsä-aiheessa surfailua ja löysin kymmenkunta muuta metsätöihin liittyvää hienoa kirjoitusta, joiden joukossa oli pari, joita en ollut ennen nähnytkään.
Minua on ihastuttanut tänään julkaistu uusi sovitus Karjalaisten laulusta.
Kuunnelkaa ja katselkaa ja kertokaa mitä mieltä ootte esityksestä!
Tuula-Riitan ja Alpoaatoksen kirjoitukset 3.2.16 ja 5.2.16 saivat ajatukset mylläämään. On erittäin arvokasta, että Värtsiin voi kirjoittaa elämän kokemuksista, joilla on merkitystä ja syvällisyyttä annettavaksi myös laajemmalle kuin omaan pihaan ja taloon, jossa kamppaillaan pakkasen kynsissä.
On myös arvokasta, että tietotekniikan taitajat kaivavat nettivarastoista esille vanhoja juttuja, joilla on nykyhetkessä käyttöarvoa. Monet tapahtumat ja mielipiteet unohtuvat ajan kiitäessä eteenpäin. Kuitenkin on totta: joka ei tunne menneisyyttään, sillä ei ole tulevaisuutta. Kokemukset kohentavat, kun niitä palautuu mieleen. Ainakin myönteiset kokemukset.
Värtsi ei ole mikä tahansa tekele. Se on meidän yhteinen tarinafoorumimme. Se pitää meitä maan pinnalla silloinkin, kun kaiken maailman hömppä houkuttelee sivuun elämän pintapuolisille ”arvoille”. Radio, televisio ja paperille painetut lehdet tarvitsevat rinnalle tällaista paikallista pakinointia, varsinkin kun se ylittää kunta-, maakunta- ja valtakuntarajat. Sananvapaudella on myös nämä hyvät puolensa. Kaustajärvi.fi on hyvä esimerkki siitä, että jopa pieni kyläkin voi yllä pitää omaa tietoliikennettään.
Tässä taas yksi positiivinen tarina ikäihmisestä. 91-vuotias Savonrantalainen Erkki Makkonen on aloittanut avantouinnin 2000-luvun alussa ja on nyt menossa talviuinnin MM-kilpailuihin Siperiaan.
Mukavaa, kun maakntalaulut ovat kokemassa uutta nousua. Lissun antamassa osoitteessa oli muitakin uusia sovituksia, kaikki ihan hauskoja.Itselläni on pyörinyt korvamatona koululaulukirjasta mieleen jäänyt talvilaulu”Hanki kun soita ja harjuja peittää…”, siihen vaan tuppaavat sanat loppuvan, mutta sävel kyllä jatkuu.Ehdotan eläkeliitolle tms. , että järjestäisivät kylätalolle laulelotilaisuuden vanhojen koululaulujen merkeissä. Laulutaitoiset osaavat kyllä laulaa ilman säestystä tai johtajaa, joten sen ei pitäisi olla esteenä.Eikä sitä kahvia ja pullaakaan aina tarvitse olla tarjolla.
Irenen ehdotus on kannatettava. Seurakuntakodissa on pianokin laulua avittamassa ja yhdistyksellä on oma emäntä, jonka keittämä kahvi voisi lisätä laulun intoa. Siitä vain töpinäksi!
Jotkut eivät ehkä tykkää siitä, että kirjoittelen paljon ja kaikenkarvaisista asioista. Tavalleni en mahda mitään. Se on luontoani. Onko se sitten ehkä luonnevika, en osaa itse sitä arvioida. Kirjoittaminen ja asioihin puuttuminen on intohimo.
Niinpä siis: 24.3.2016 tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta, kun Värtsilän Pitäjäyhdistys ry ja Tohmajärven kunta allekirjoittivat nykyisen kylätalon vuokrasopimuksen. Tänä vuonna se on kiirastorstai. Juhlan piotämisern aikaa voi mielestäni siirtää pääsiäiseen tai vähän sen yli. Jos juhlaa ylipäätään järjestetään. Mielestäni asia on juhlan arvoinen. Media toitottaa kovasti, miten tärkeää on ensimmäisen ja kolmannen .sektorin välinen yhteistyö. Ja Tohmajärvellä pelaa hyvin.
Tiede löysi uuden nuoruusreseptin – ja siihen kuuluu valokuvaus
Kevättä kynttelistä (eilen oli kynttilänpäivä).
Valoa kohti mennään, sen huomaa näin helmikuun
eka päivänä. Ei mee enää kauan, kun muuttolinnut
ja kesäasukkaat palaavat Värtsilään.
Hieman kummastelen sitä kun joissain kommenteissa
syyllistetään hienokseltaan taas Värtsin väkeä tarinoinnista.
Onhan esim. Pitäjäyhdistyksellä peräti omat kotisivut
jossa voi kertoilla ajankohtaisista asioista. Kyllä vaan
toivoisi, ettei keskinäiset kissanhännänvedot lamauttaisi
tätä laajalti luettua Värtsiämme.
Tellen kanssa samanlaiset ajatukset minullakin. Pitäjäyhdistyksellä on omat kotisivut tiedottamista varten.
Toisen otsikon alla kyseltiin Pitäjäyhdistyksen syyskouksen asioista. Niistähän olisi saanut tietoa osallistumalla kokoukseen. Ja ”miten meni vuosi 2015”, jos tällä tarkoitetaan taloudellista tulosta, niin sehän selviää kevätkokouksessa (”tilikokous”).
Onnea Riitalle !
On Riitan nimipäivä joten parhaat onnittelut.
Telle taitaa tuntea kutsumanimekseen myös Riitan. Onnttelut myös sinne Ruotsin puolelle Asikaisen Riitalle. Onnittelut myös toisille Riitoille, joita ei näin äkiksestään tullut mieleen.
Hempeänä onnittelulauluna tarjoan Esa Pakarisen Ruunaan Riittaa.
Siinä vasta sanomaa
… kylän pojat niät oli piättännä, jotta jätkä ei Riittoo vie.
Seipäät kourassa oli oottaneet, ja minullehan kelepas tie.
Kämpille asti minä pinttelin juosten, haitanna korvet ei
Voi sitä aikoo nuoruuven, Riitta mieleni rauhan vei
Piässynnä en minä Riitalle mukkaan, rikkaammat Riitan vei.
Voi sitä aekoo nuoruuven, kaikki mielikseini männyt ei.
Kuuntele Ruunaan Riitta:
https://www.youtube.com/results?search_query=ruunaan+riitta
Nimipäiväonnittelut kaikille Riitta- nimisille lukijoille!
Kevättä kohti mennään!
Sydän syrjällään avasin Värtsin, mutta täällähän
olikin iloista postia! Värtsin Riitoista tulee mieleen
ainakin Tuula-Riitta Kärkkäinen. Kevät on monien juhlien aika
ja tästä se alkaa. Nimpparikahvit ja Runebergintortut on pöydässä ja laitanpa
taustamusiikiksi tuon Ruunaan-Riitan. Sitä on joskus jopa
tanssattukin.
Kiitokset Alpo-Aatokselle nimpparionnitteluista ! Ruunaan -Riitta kappaletta en ollut muuten kuullut aikaisemmin,tosi hyvä biisi.Minunkin puolesta onnittelut kaikille Riitta nimisille :Kolehmaisen Riitta ja Rummukaisen Riitta jne.
Alkoi helmikuu ja karkausvuosi. Karkauspäivänä nainen kosii suosikkiaan ja jos rukkaset tulee niin mies ostaa kosijalleen kosijan valitseman hamekankaan.
Voi, voi! Eipä tullut allakkaan kahottua. Myöhäonnittelut kaikille Riitoille!
Ottakaas mallisa 90-vuotiaasta !
http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1288803577908.html
Luulis nyt olevan maassa rauha ja ihmisillä
hyvä tahto. Kun selaa Värtsin aukeamaa, niin
yhdeksän juttua kymmenestä on jotain muuta, kuin tuota
usein parjattua ”vanhojen tarinointia”.
Ja sitten samma på svenska…. ei vaineskaan.
Vaan sitten samat tiedotteet kertauksen vuoksi pitäjäyhdistyksen
sivuilta.
Kuka on se Rolle Rohkea joka Värtsiin vielä
rohkenee kirjoittaa? Onko hän uusi? Onko hän vanha?
Olkoon kuka vaan, niin pisteet hän ainakin minulta saa.
Rohkeasti vain kirjoittamaan, jos jollakin jotain jutun juurta on, kritiikki on aina sallittua ja jopa tervetullutta. Siitä kannattaa ottaa opiksi. Ei ihan pienistä kannata loukkaantua. Olen aina sanonut että, jos kukaan ei koskaan arvostele eikä kyseenalaista asiota niin mikään ei koskaan kehity.
Jos eivät nykynuoret näitä Värtsin juttuja nyt lue, niin lukevat aivan varmasti
muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun tulevat ”sukututkimusikään.”
Itseäni on kaduttanut se seikka, että en aikanaan kuunnellut tarkkaan vanhempieni
ja isovanhempieni kokemuksia ja kertomuksia. Nyt niitä muistoja on kissojen ja
koirien kanssa etsitty. Pitää tietää, mistä tulee, jotta voi mennä eteenpäin.
Jos ihminen haluaa elää pitkän elämän, on väistämättä tultava vanhaksi, mitä
se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa. En tiedä, minkä ikäinen on vanha, mutta
ikärasismia tässä maassa on paljon. Työelämään ei viisikymppisen on vaikea
sijoittua ikänsä vuoksi, vaikka osaamista olisi muillekin jakaa.
Hieno syntymäpäiväjuhla Siiri Rantasella tuossa. Seppoilmarin antamassa linkissä.
Illala oli telkkarin uutisissa pikku näyte kun yli satavuotias kuntoili. Oli tehnyt ”kuntosalin” kotiinsa.
Mie ajattelin kirjoittaa jotain aivan pientä, vanhaa jorinaa, mistä saatan tietää jotain. Mutta sellaisen ”pienenkin” jorinan tekemiseen menee viikko tai useampi parasta hiihto tai telkkarin tuijotusaikaa
Maija ottaa esille seikan, joka on alkanut kiinnostaa minua. Olen vuosien ajan kaivanut esille meinneiden aikojen merkittäviä tapahtumia. Värtsiinkin niitä löytöjä usein tarjonnut ja saanut julki. Nyt on alkanut epäilyttää, onko tällä mitään muuta merkitystä kuin oman uteliaisuutensa tyydyttäminen.
Kuitenkin moni tasavuosi voisi tarjota ideoinnin lähteitä tähän hetkeen, kulttuurin, myös talouselämän aloilla. Värtsilän Nuorisoseura, Värtsilän Kisa, Siiri Rantanen?
Kyllä on pirteä vielä ja aito oma itsensä, Äitee! Onnea onnea !
No, niin, muistan elävästi, kun Siiri juoksi Lintulan pihan reunaa myöten kohti Jänisjokea ja siitä Valkoiselle talolle. Kallen luo? Riuumatkallako? Toinen muisto: Olin noutamassa lantakuormaa traktorilla Kenraalinkylästä Kontiaisen pihaan. Siiri ilmestyi lenkillään kuorman luo ja alkoi polkea kuormaa tiiviimmäksi. Sitten jatkoi matkaansa… kohti suuri voittojaan. Tämä on ihan totta!
Tätini (Otto Rummukaisen sisko Aino) muutti tyttösenä Kanadaan. Hänen jälkiä penkoessani huomasin sellaisen asian, että myös noille ulkomaille menneet tai siellä syntyneet etsivät juuriaan. On sellaisia hautakivien kuvasivustoja joista saa jotain vihiä. Myös Suomen hautakivien kuvat pitäisi tallettaa ennenkuin joskus vuokra-ajan päätyttyä kivet poistetaan.
Ikäihmisten haastatteluja on mukava lukea. Tässä linkki eilisen synttärisankarin haastatteluun
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/video-tanaan-105-vuotta-tayttanyt-vaino-rainosalo-neuvoo-miehia-naisten-kanssa-kannattaa-elaa-sovussa/5718354#.VrDtIeit_n0.facebook
Alpolle…kyllä niitä hautakiviä kuvataan ja talletetaan.
Facebookissa on sellainen ryhmä kuin: Suomen kirkkoja ja hautausmaita. Siellä on kuvia enemmän ja vähemmän mm. Värtsilästä, Kiteeltä, Tohmajärveltä….
Mökkeilijän mainitsemaan ryhmään olen tallentanut muutamia satoja hautakivien kuvia Tohmajärveltä, Kiihtelysvaarasta ja Joensuusta. Kahdesta ensinmainitusta kuvasin mm. jokaisen sankarihaudan kiven.
Vesi on elämän alkulähde. Vesi on ihmisen elossa välttämätön aineenvaihdunnan kannalta. Meillä Värtsilässä puhdasta lähdevettä riittää ja puhtaat lampi ja järvivedetkin voisivat olla käsiteltynä vientituote. Öljyä eikä malmeja maaperä meillä sisällä, mutta janoisia ihmisiä maapallolla kyllä riittää.
Pitää vähän keventää, kun Eero vanha kylänmies tämän jutun minulle kertoi. Eero kertoi miten ahven voi olla ahnas kun se on syönnillään. Eerolla oli talvella roudan-alta kaivettuja matoja. Eero kertoi, kun madot loppuivat hän alkoi onkia kalan silmillä. Jokaisella koukkuun laitetulla ahvenen silmällä nousi jäälle ahven. Kaloja tuli, mutta piti lopettaa kun silmät loppuivat. Siinä tuli pienelle pojalle matemaattinen haaste. Monesti olen miettinyt miten viisaasti vanhat miehet opettivat nuorempia oivaltamaan.
Noiden Lissun mainitsemien hautakivikuvien lisäksi kuvasin Liperin sankarihaudat
sekä jonkin verran Pälkjärvellä syntyneiden hautakiviä. Niiden lisäksi on kuvia
Viinijärveltä sekä Pyhäselän hautausmaalta. Pörtsämön erämääkalmistoa on kuvattu
usean henkilön toimesta. Samoin Joensuun ev.lut. hautausmailta on useiden
henkilöiden ottamia kuvia albumeissa.
Hietaniemen hautausmaalta on paljon Lissun kuvaamia muistomerkkejä ja kiviä.
Juuri näin. Värtsin väessä on monipuolista ja
aktiivista porukkaa. Olkaamme onnellisia,
että ehtivät muiden aktiviteettiensa lisäksi
olla mukana tämänkin verkkolehden tekemisessä.
Tunnen aika monta kirjoittajaa ja kommentoijaa
henkilökohtaisesti, joten en puhu puuta heinää.
Nytkin tiedän, että eräs aktiivikommentoija on
lähdössä Ouluun mielenkiintoiseen valtakunnalliseen
tapahtumaan. Ehkäpä hän kertoo itse matkastaan.
Oi Kiitoksia Kaikille Onnittelijoille ja TelleRiitalle myös kuten muillekin Riitoille myöhäiset Onnentoivotukset! -Mulla olikin mennyt ohi nämä kirjoitukset, vaikka pyrinkin joka päivä täällä käväisemään .. tosin joskus vasta ihan yösyömmellä. -Tämä talvi on ollut erilainen ja erittäin haasteellinen, mutta hengissä ja sulana ollaan. Kaksi kuukautta sitten mieheni sai aivoinfarktin kesken ajomatkan, kun oltiin onneksi juuri terkkarille menossa. sitkeästi hän sinnitteli sen pari kilometriä mikä oli jäljellä, eikä antanut mun ajaa. Nykyisen hyvän terveydenhoidon,– vaikka ambulanssia tunti ootettiinkin,- ansiosta hänen kaulavaltimonsa saatiin putsattua, ja on toipunut oikein hyvin, eikä oireita jäänyt, mutta ajokielto on vielä pari kuukautta, ja kantamis-nostamiskielto oli kotvan aikaa. – Niin tässä on ollut monenlaista jieloo ja liiterinpolulla on saanut ahkerasti astella, jotta tämä vanha talo on pysynyt asumiskelpoisena ja etenkin vesijohtojen sulana pitäminen alkutalvesta vaati monenlaista kikkaa,– mutta onneksi isäntä kuntoutui niin, ja keksi keinot, että selvittiin niistä tulipalopakkasista.
Minulla on tapana säilyttää muutama lehti, joka sisältää jotakin säilyttämisen arvoista. Tänään otin esille hesarin, missä nykyinen presidentti edellisessä työtehtävässään otti kantaa ympäröivään maailmaan. Niinistön puheista heijastui kantaaottava realiteetit ymmärtävä poliitikko.
Ihan ensiksi
esitän Tuula-Riitalle ja hänen puolisolle lämpimät myötätunnon osoitukset.
Teillähän on ollutkin pysäyttävä tilanne aivoinfarktin kanssa.
Siinä onkin ajattelemisen aihetta itse kullekin.
Toiseksi
Silloin tällöin tapaa tällä Värtsin ”Some” sivustolla näkyviä tai näkymättömiä huokauksia siitä, että ei ole mitään kiinnnostavaa lukemista. Asiallehan voisi tehdä jotain. Jos ei ole juuri sen päivän kirjoituksia niin ei ole. Mutta vanhoja juttuja on. Voisi jollain kriteerillä etsiä juttuja ja antaa vinkkejä toisillekin. Minäkin katselin 1.2. Riitan päivän aamuna Värtsiä, tätä minun ainutta Facebookia. Selasin muita Riitan päiviä vuosi vuodelta taaksepäin. Siellähän oli vaikka mitä. Silmiin osui Johanneksen kirjoitus ”Poikki ja pinoon” Se oli julkaistu juuri Riitan päivänä 2012. Sehän kiinnosti koska olin juuri kirjoittamassa omaa savotta aiheista muisteloa. Siitäpä jatkoin metsä-aiheessa surfailua ja löysin kymmenkunta muuta metsätöihin liittyvää hienoa kirjoitusta, joiden joukossa oli pari, joita en ollut ennen nähnytkään.
Minua on ihastuttanut tänään julkaistu uusi sovitus Karjalaisten laulusta.
Kuunnelkaa ja katselkaa ja kertokaa mitä mieltä ootte esityksestä!
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/97039-uusi-sovitus-karjalaisten-laulusta-kajahtaa-nyt-musiikkivideolla-katso-video
Tuula-Riitan ja Alpoaatoksen kirjoitukset 3.2.16 ja 5.2.16 saivat ajatukset mylläämään. On erittäin arvokasta, että Värtsiin voi kirjoittaa elämän kokemuksista, joilla on merkitystä ja syvällisyyttä annettavaksi myös laajemmalle kuin omaan pihaan ja taloon, jossa kamppaillaan pakkasen kynsissä.
On myös arvokasta, että tietotekniikan taitajat kaivavat nettivarastoista esille vanhoja juttuja, joilla on nykyhetkessä käyttöarvoa. Monet tapahtumat ja mielipiteet unohtuvat ajan kiitäessä eteenpäin. Kuitenkin on totta: joka ei tunne menneisyyttään, sillä ei ole tulevaisuutta. Kokemukset kohentavat, kun niitä palautuu mieleen. Ainakin myönteiset kokemukset.
Värtsi ei ole mikä tahansa tekele. Se on meidän yhteinen tarinafoorumimme. Se pitää meitä maan pinnalla silloinkin, kun kaiken maailman hömppä houkuttelee sivuun elämän pintapuolisille ”arvoille”. Radio, televisio ja paperille painetut lehdet tarvitsevat rinnalle tällaista paikallista pakinointia, varsinkin kun se ylittää kunta-, maakunta- ja valtakuntarajat. Sananvapaudella on myös nämä hyvät puolensa. Kaustajärvi.fi on hyvä esimerkki siitä, että jopa pieni kyläkin voi yllä pitää omaa tietoliikennettään.
Tässä taas yksi positiivinen tarina ikäihmisestä. 91-vuotias Savonrantalainen Erkki Makkonen on aloittanut avantouinnin 2000-luvun alussa ja on nyt menossa talviuinnin MM-kilpailuihin Siperiaan.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1454660100770?jako=54a1575a6c25e7eb5b93f3e0acc79f57&ref=nl-hs-aamu
Mukavaa, kun maakntalaulut ovat kokemassa uutta nousua. Lissun antamassa osoitteessa oli muitakin uusia sovituksia, kaikki ihan hauskoja.Itselläni on pyörinyt korvamatona koululaulukirjasta mieleen jäänyt talvilaulu”Hanki kun soita ja harjuja peittää…”, siihen vaan tuppaavat sanat loppuvan, mutta sävel kyllä jatkuu.Ehdotan eläkeliitolle tms. , että järjestäisivät kylätalolle laulelotilaisuuden vanhojen koululaulujen merkeissä. Laulutaitoiset osaavat kyllä laulaa ilman säestystä tai johtajaa, joten sen ei pitäisi olla esteenä.Eikä sitä kahvia ja pullaakaan aina tarvitse olla tarjolla.
Irenen ehdotus on kannatettava. Seurakuntakodissa on pianokin laulua avittamassa ja yhdistyksellä on oma emäntä, jonka keittämä kahvi voisi lisätä laulun intoa. Siitä vain töpinäksi!
Jotkut eivät ehkä tykkää siitä, että kirjoittelen paljon ja kaikenkarvaisista asioista. Tavalleni en mahda mitään. Se on luontoani. Onko se sitten ehkä luonnevika, en osaa itse sitä arvioida. Kirjoittaminen ja asioihin puuttuminen on intohimo.
Niinpä siis: 24.3.2016 tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta, kun Värtsilän Pitäjäyhdistys ry ja Tohmajärven kunta allekirjoittivat nykyisen kylätalon vuokrasopimuksen. Tänä vuonna se on kiirastorstai. Juhlan piotämisern aikaa voi mielestäni siirtää pääsiäiseen tai vähän sen yli. Jos juhlaa ylipäätään järjestetään. Mielestäni asia on juhlan arvoinen. Media toitottaa kovasti, miten tärkeää on ensimmäisen ja kolmannen .sektorin välinen yhteistyö. Ja Tohmajärvellä pelaa hyvin.
Tiede löysi uuden nuoruusreseptin – ja siihen kuuluu valokuvaus
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/tiede-loysi-uuden-nuoruusreseptin–ja-siihen-kuuluu-valokuvaus/QWsYrJHL?ref=googleplus:381d%3Fref%3Dfacebook:32ca