Vapaus

Monet minua viisaammat ovat jo aihetta käsitelleet. Kuitenkin ajattelin laittaa joitakin ajatuksia paperille ihan omasta näkövinkkelistä katsottuna.

”Onnen salaisuus on vapaus. Vapauden salaisuus on rohkeus.” (Thukydides n.455-395 eaa )

Todellista vapautta tunsin, kun varsinaiset eläkepäivät alkoivat. Menin metsään tai oikeastaan metsäaukiolle. Nousin isolle kivelle istumaan. Katselin alas maantielle. Siellä ajoi autoja. Töihin olivat menossa? Muutama koululainen ajoi pyörällään. Ja minä vain istuin kivellä ihmettelemässä maailman menoa. Mikä hurja vapauden tunne silloin valtasikaan mielen. Siihen asti oli lähes joka minuutti ”buukattu” täyteen. Jos ei työasiat pyörineet mielessä, niin ainakin se, miten saisin mahdollisimman helpolla ja nopeasti sapuskat pöytään perheelle.

Silloin vuosikymmeniä sitten oli usein ajatuksissa se, mitä ihmiset sanovat. Voinko tehdä niin tai näin. Tietysti lähimmäiset pitää ottaa huomioon. Mutta kuinka pitkälle heidän mielipiteensä saavat ohjata meitä? Ja kuinka pieniin asioihin lähimmäinen saattaakaan puuttua. Muistan tapauksen niiltä ajoilta, jolloin odotin ensimmäistä lastani. Minulla oli yksi mekko (kuin kaljasaavin peitto), jota käytin ihmisten ilmoille mennessä. Ajatteli piristää sen tummansinistä ”lookia” kesäisellä päivänkakkarakimpulla. Eipä ollut hyvä, ei. Arvostelua tuli vanhemmalta rouvashenkilöltä. Ei pitäisi koristautua. Tämä oli tietysti mitätön episodi. Mutta onko jotain hyvää jäänyt tekemättä arvostelun pelossa? Mitä enemmän ikää karttuu sen rohkeammaksi käy. Osaa laittaa ihmisten mielipiteet niiden oikeisiin mittasuhteisiin – toivottavasti.

Iän karttuminen tuokin ihanasti vapauden tunnetta. Voi tehdä jotain ihan tingeltangelia ja panna sen sitten vanhuuden höperyyden piikkiin. On oikein vapauttavaa hymyillä itselleen.

Paljon on niitä ”sääntöjä”, joita ihmiset laativat toisilleen. Erityisen paljon niitä oli Jeesuksen aikaan. Varsinkin sapatti taisi olla aika hankala päivä elää. Näitä tapoja vastaan Jeesus kävi taistoon. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Rakkauden (hyi, kuinka rumalta kuulostava sana, maailman kauneimmalle asialle) sääntö oli ainoa , jota tuli noudattaa.

Rakkauden täyttämää Vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille Värtsin lukijoille!

Irene Peuhkurinen

 

karitsa

 

 

 

 

8 comments for “Vapaus

  1. Juuri näin, Irene. Hyvää joulua !

  2. Jouluun vapauttavaa tekstiä, ihan ilosanomaa.

  3. Kiitos hyvästä kertomuksesta!

    Hyvää joulua!

  4. Tietä käyden
    tien on vanki.
    Vapaa on vain
    umpihanki.

    (Aaro Hellaakoski)

  5. Kiitos samoin! Elämänilo jatkukoon tulevana vuonnakin, toivotaan terveyttä ja hyviä puutarhakelejä!

  6. Just noin minäkin ajattelin että ”sitku” pääsen eläkkeelle niin alan harrastaa kaikkea sitä mitä olen aina halunnut. Kohta olin mukana lähes kaikissa kinkeripiirin harrastuksissa ja hyväntekeväisyys järjestöissä. Kuin huomaamatta niistä oli tullut velvollisuuksia. Pakkohan ne hommat piti jonkun tehdä.. kaikilla muilla oli jotain muuta menoa juuri silloin.

    Milloin vapaa vapaaehtoinen pitää vapaapäivän??

    Olen antanut itselleni ja toisillekin vihjeeksi, että heti kun joulupukki tuo ensivuoden kalenterin niin merkitään sinne ne vapaapäivät. Sitku joku hyvää tarkoittava järjestö kyselee ensivuoden lokakuun viimeiselle viikonlopulle talkoolaisia niin voi sanoa että ei käy koska silloin minulla on vapaapäivä.

  7. Painavaa asiaa Ireneltä. Liekö syntymälahjana saatu ominaisuus, mutta joka tapauksessa olen kiitollinen että minun ei ole tarvinnut juuri koskaan olla toisten ihmisten mielipiteiden vanki. Myönnän kyllä sen, että itsepäinen ja rohkea asenteeni on tuottanut elämän varrella joitakin ongelmia mutta pääsääntöisesti se on ehdottomasti ollut vahvuuteni. Mitä useammin on voinut reilusti näyttää ”ihonvärinsä”, sitä helpommalta se on sitten aina tuntunut.
    Hän, joka mahdollisesti painiskelee tämän ongelman kanssa, voi esim. kysyä itseltään: ”Ketä minun täytyy ja miksi minun täytyy miellyttää; miksi en voi vapaasti olla sitä mieltä mitä oikeasti olen. Psyko- ynnä muut kaikenlaiset logit selittävät asiaa sillä, että meillä suomalaisilla on kaikesta ärhäkkyydestä huolimatta varsin heikko itsetunto; mene ja tiedä?.
    Irenen siteeraama Pyhän Kirjan lause kristityn vapaudesta on todellinen helmi. Kristinusko on oikein ymmärrettynä vapauden uskonto; vapauteen kuuluu kuitenkin aina tavalla tai toisella myös vastuu. Apostoli Paavali kirjoittaa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä 6. luku 12. jae: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi enkä saa antaa minkään itseäni vallita”!

    Joulurauhaa!

  8. Olen ollut kohta viisi vuotta eläkkeellä, eikä siitä johtuva vapaudenhurma ole lainkaan laantunut. Joku kyllä sanoi, että ”ootahan kun ensi hurma haihtuu…”

    Elämä on huomattavasti mukavampaa, kun oppii muiden miellyttämisen sijaan miellyttämään itseään.

    Kun pyrkii elämässä parhaansa mukaan noudattamaan ”hyvää, totta ja oikeaa”, on yks hailee mitä muut sanoo tai ajattelee.

    Kiitos Irene pohdinnoistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *