Merkkipäiviä

 

Tämä kuluvana vuonna 2015, muistetaan ja juhlitaan useita Suomalaisia merkkihenkilöitä pyöreistä menneistä vuosistaan. Haluan nostaa ensimmäiseksi säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen, jonka syntymästä 8.12.1865 tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tietokirjoissani kerrotaan Sibeliuksen kuuluvan ”kaikkien aikojen merkittävimpiin säveltäjiin” kuuluvaksi.
Itselleni läheisin sävellyksensä ilman muuta on Finlandia. Sitä oli mahtavaa laulaa kuorossa aikoinaan ulkomaita myöten. Sykähdyttävältä kuulostaa Finlandia, myös aina vaan Joensuun mieskuoron esittämänäkin.
Sibeliusten kotona, Järvenpään Ainolassa, aivan kuin aistisi sen ajan hengen vieläkin olevan läsnä.
Kevyemmän musiikin puolelta satavuotispäivää juhlitaan mm. Toivo Kärjen, Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran merkeissä. Mielestäni kaikki kolme olivat omalla sarallaan hienoja musiikin tekijöitä. Haluaisin liittää tähän satavuotiaiden sarjaan lahjakkaan kuvanveistäjämme, lieksalaisen Eeva Ryynäsen.
Itse Eeva ja puolisonsa Paavo ovat jo poissa, mutta ateljeessa,kirkossa ja koko tienoolla ikään kuin tuntisi vieläkin heidän läsnäolonsa. Ihmetellä täytyy edelleen mistä Eeva sai voimaa toteuttaa noita upeita suuria töitään, tietenkin ”Puavo” apurinaan.

x

Värtsilä-seuralaiset Paaterissa vuonna 1991

x

Kaksi Väinämöistä, veistos ja puheenjohtaja Ake.

Tapasin Eeva Ryynäsen ensi kerran Centrumin yläkerran kassalla ehkä noin 25 vuotta sitten. Hän osti jotakin koristenauhaa. Vastasin rahasta kolikoilla. Eeva otti rahat, hymyili ja niiasi! Pieni suuri nainen. Olen käynyt myöhemmin Paaterissa useita kertoja. Eräällä käynnillämme Eeva esitteli meille Värtsilä-seuralaisille töitään. ”Nyt lähen sopan tekkoon Puavolle”. Jossakin vaiheessa pistäydyin keittiön puolelle, ei ollut muita vierailijoita paikalla. ”Mie tien Puavolle kurkkukeittoo”. Toden totta, näkyvillä oli vain tuoretta kurkkua ja vettä kiehumassa kattilassa. Ilmankos vartensa pysyi hoikkana.

 

x

Paaterin kirkon alttari.

Kirkkohan on sitten oma lukunsa. Upeasti veistetty, alusta loppuun. On kovasti suosittu vihkikirkkonakin. Omakohtaista kokemustakin on, kun vanhin poikamme Hannu ja Sirpa nuorikkonsa vihittiin Paaterin kirkossa. Jäi ainutkertaiset muistot.

xx

Hääpari Sirpa ja Hannu Partanen vuonna 1995. (katso lattiaa)

Soittelin juuri äsken, kun tätä kirjoitin, Paateriin. Langanpäässä kuului iloinen naisääni. Keskustelustamme tuli mielenkiintoinen. Esimerkiksi viime vuonna oli käynyt 15 000 vierasta. Toivotteli kovasti tervetulleeksi uudelleen.
Eevalta oli kysytty aikoinaan: ”Mikä voima on tämän kaiken takana?” Johon Eeva vastasi: ”Enso Kutsetin miehet ja Puavo!” Näin yksinkertaista se on ollut. Kerroin tälle rouvalle kurkkukeiton tarinan. Kysyin, että mahtoiko Eeva laittaa keittoon mitään muuta? Ei varmasti, kuului vastaus. Eeva oli itsekin kertonut olevansa surkea kokki. No, ”Puavo” oli muistaakseni normaalikokoinen ja mittainenkin. Jälkipolvea ei heille siunaantunut, niinpä Eeva oli testamentannut kaiken Lieksan kaupungille, joka jatkaa ja hoitaa edelleen Eeva Ryynäsen arvokasta ja ainutkertaista kulttuuriperintöä.

Teksti ja kuvat:
Hilkka Partanen

4 comments for “Merkkipäiviä

  1. Kiitos, Hilkka tarinasta, joka nosti tipan silmäkulmaan. Tuli ihan pakkomielle ajella jonakin päivänä Paateriin. Eevan ja Paavon tapaaminen vuosia sitten on pysynyt muistissa. Pienimuotoisen tilaisuudenkin olen saanut Paaterin kirkossa pitää. Terveisiä Akelle!

  2. Hienoa!

    Erittäin piristävää tällainen erilainen kerronta. Todella hienoa ja erilaista.
    Niin mukaansa tempaavaa (tätä nyt on käytetty vähän liiaksikin joka värssyyn tällä palstalla, taitaa kokea ns. inflaation) ja elämän täyteistä, vaikka puhuttiinkin menneistä taiteilijoista.
    Sait taiteilijan teokset elämään tarinalla.

    Jatka tarinointia noin hienolla otteella. Saadaan uutta otetta ja sisältöä luettavaksi.

    Kiitos ja kaunis kumarrus Teille Hilkka.

  3. Olen monesti sanonut, että Hilkka Partanen
    on Värtsin Grand Old Lady – kaikella kunnioituksella.
    Jos ette ole seuranneet Värtsiä alusta alkaen,
    löydätte monta Hilkan tekemään mielenkiintoista
    tarinaa lehden alkuajoilta.
    *
    Vaan sitä en ymmärrä jos jotakuta kiitellään, niin toisia
    kirjoittajia ja kommentoijia on samalla mollattava…..

    Todella virkistävää olisi jos Värtsin kirjoittajien joukko
    laajenisi ja jokaisella on tottakai oma tyylinsä, mikä
    mielestäni on kaiken suola.

    Sanoin eilen Prästkrage juttuni lopussa, että ”tässä kaikki
    tällä erää”, joten tämä kirjoittaja meinaa pitää nyt
    hieman kesälomaa ja antaa palstatilaa oikeille Taiteilijoille.

  4. Kiitos Hilkka !
    Vieläkö upeampaa muistoa kuin oman lapsen häät Paaterin kirkossa..
    Olen lähes sanaton..

    Lisään kuitenkin Eeva Ryynäsen kunniaksi yhden oman pikku muiston Paaterista. Kävimme perheeni kanssa -79 tutustumassa Paateriin. Otin tapani mukaan kuvia. Eräässä kuvassa näkyi kuinka 10 vuotias poikani ihaili Eeva Ryynästä kun hän vuoleskeli lastuja isosta puusta. Kuvasta pojan ilmeestä näkyi kuinka pikkumies siinä päätti, että myös hänestä tulee isona taiteilija. Niin kuin oli päättänytkin. Valitettavasti tuo paperinen kuva on hävinnyt. Poikasella oli kova halu tulla ”Ryynäseksi” .. niin paljon hän vuoleskeli lastuja siivoojien kiusaksi ja niin monta puukkoa hävitti.. Päätös tulla taiteilijaksi kuitenkin piti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *