Juhannushauki

Presidenttiparille annetaan jouluhauki, mutta Riikunniemen Herrasväki (Lissun sanonta) sai yllättäen juhannushauen. Kaksi pohjanmaanpoikaa, Sami ja Vernu, olivat tulleet viikon lomalle Kaustajärvelle ennen armeijaan astumistaan. Samin liikkumislupa onkin voimassa toistaiseksi, mutta Vernulle hankittiin muutaman päivän vierailulupa rajavyöhykkeelle. Onneksi sellainen saatiin, olisihan se varsin “epistä” jos lapsenlapset eivät voisi tulla kavereineen Kaustan mummolaan.

Puukkoja ja puntareita

Lupien voimassaolo mahdollisti siis sen, että pojat voivat mennä Kalmosaaren ja Lammassaaren aluevesille kalastamaan. Pari kertaa olivat olleet jo järvellä laihoin tuloksin. Toisena juhannuspäivänä olimme paapan kanssa putskahtaneet jo muate kun kännykkäni rämähti puoliltaöin soimaan. Pojat siellä soittelivat, että nyt teidän pitäisi tulla kiiruusti rantaan. Unen tokkuraisena kyselin, että eikö se voi odottaa aamuun? Ei voinut.

Poikien vene kiisi “tuhatta ja sataa” kohti poukamaamme. Säikähdin jo, että on sattunut jokin haaveri. Kalapuukko lipsahtanut tai vieheen koukku tarttunut kämmeneen kuten vävylle männä suvena. Veneestä hyppäsikin kaksi iloista nuorukaista, toisella kalahaavi kourassaan. Haavissa sätkytteli mahdottoman iso hauki! Pojat eivät saaneet sitä kiikkerässä veneessä hengiltä – olivat kyllä yrittäneet – mutta siinä rytäkässä oli jo toisen virvelivavan kärkikin katkennut.

puntari

Puntari, vm 1895

Aika surkealta se kippuraan kääriytynyt haukiparka haavissa näytti yön hämäryydessä. Minusta tuntui, että se katsoi minua anovasti, viehekin roikkui vielä leukaperässä. Eipä siinä enää muu auttanut kuin tainnuttava kalautus saunahalolla. Hauki oli tarrannut vieheeseen juuri samoilla paikkeilla jossa meiltä viime kesänä katkesi siima jonkin ison vonkaleen sitä kiskoessa. Olisiko ollut peräti sama otus?

Kun miesväki hääräsi kalan kimpussa, kiiruhdin mökkiin etsimään millä sen voisi punnita. Olihan meillä talousvaaka ja henkilövaaka, mutta eihän sitä limaista mötikkää voisi kumpaankaan asettaa. Sitten muistin vanhan puntarin. Se on roikkunut turhanpanttina seinällä vuosikymmeniä, nyt sille tulisi käyttöä. Puntarin mötikkäpäässä on vuosiluku 1895, se on sama vuosi jolloin puolison isä oli syntynyt. Haluan kuvitella, että puntari on ostettu lapsen punnitsemiseen.

Kiisin siis takaisin rantaan puntari toisessa ja metrimitta toisessa kainalossa. Hetken jo kuvittelin, että näen unta ja että minut pitäisi nipistää hereille. Koska hyttyset hoitivat kuitenkin tehokkaasti sen nipistelyhomman voin olla varma että olin valveilla!

Hauki on kala

Vernu ja vonkale.

Vernu ja vonkale.

Ensin mitattiin pituus. Se oli 90 senttimetriä. Painon ilmoitusta odotimme jännityksellä, kuten laihduttajat “Suurimmassa pudottajassa”. Eihän se ruosteisesta puntarinvarresta heti näkynytkään. Täytyi hakea suurennuslasikin avuksi. Viimein vaakitsija ilmoitti: 6,5 kg!

Hauki nappasi siis Pohjois-Karjalassa ensimmäistä kertaa vierailevan Vernun virveliin. Kotona ja siellä ruotuväessä on varmasti mieluisaa näyttää kavereille kuvia ja kertoa Kaustan jättikaloista jotka punnitaan järeillä 1800-luvun puntareilla! Samin saldoksi kertyi uusi, punainen virveli katkenneen tilalle. Hankimme sen heti seuraavana päivänä Kiteeltä. Minullekin selvisi, että on olemassa heittovapoja ja uisteluvapoja.

Teksti: Tellervo
Kuvat: Sami

Share

11 comments for “Juhannushauki

  1. erkki lintunen
    23.6.2015 at 9:41

    Uskottava on. Ei ole kalavale, kun on niin kokeneella puntarilla punnittu, eikä metrimittakaan ole voinut seinällä kutistua. Kyllä tuollaisista pojista kouliintuu myös myös hyviä sissejä, jos joku isänmaata uhaten rajalla luvatta hiippailee.
    Taisin muuten nähdä pojat Ullukan ja Jormanaisenniemen välillä veneellä lipumassa. Silloin oli vielä valveillaolon aika.

    Mutta lopuksi – ehkä kalavale – muutama viikko sitten sain katiskasta saman kokoisen vohkaleen. Ei tullut punnittua. Mutta ei olisi myöskää aihetta kalavaleelle. Joka tapauksessa kaksi ateriaa siitä tuli.

  2. maija varonen
    23.6.2015 at 10:20

    Onnittelut haukivonkaleesta!

    Onko teillä hyviä kalaruokaohjeita jaettavaksi? Hauki on jotenkin hankala
    kala.

  3. Mikko
    23.6.2015 at 11:01

    Kalastaja – Eemelin valssi – Kauko Käyhkö

    https://www.youtube.com/watch?v=ntT4ZhTtsYk

    Kalastustarina on kuin katkelma jännitysromaanista. Juttuun sopii varmaan tämä musiikki, vaikka Sami ja Vernu ei olekkaan Eemeleitä.

  4. Telle
    23.6.2015 at 13:54

    Hei vaan kaikki Värtsin gurmee-mestarit!

    Mitenkään kalamiesten iloa pilaamatta
    sanon kuitenkin, että kyllähän tuon kokoinen
    kala on jo huushollerskan painajaisuni.

    Vastaisuuden varalle olisi todellakin mukava saada
    vinkkejä ison kalan käsittelystä ja ruoaksivalmistamisesta.

    Netissä ehdoteltiin uunihaukea ja körpäkkää.
    *
    Jotkuthan laittavat hauenpään koristeeksikin,
    mikä trofee se onkaa nimeltään? Tämänkin hauen
    pää on kuulemma naulattu johonkin minua
    säikyttelemään. En ole vielä käynyt etsiskelemässä.
    *
    “Kala-eemelit” kiittävät kommenteista! Kerroinkin juuri
    pojille kuinka paljon Värtsillä on lukijoita Suomessa
    ja jopa ulkomailla.

  5. alpoaatos
    23.6.2015 at 15:03

    Isot onnittelut kalamiehille !!
    Enpä ole ikinä saanut ongella noin isoa kalaa. Verkoilla ja katiskoilla kylläkin, mutta se onkin eri asia.

    Eihän kala mitään reseptejä kaipaa, sen kun kypsentää jollain tavoin ja syö. Ellei sitten syö raakana. Tuollaisia isompia haukia, mitä ei millään jaksa yhtenä ruokana nauttia, voisi aivan nöyrästi jauhaa lihamyllyllä ja pakastaa kerta-annoksiin. Minulla se annosmöykky on noin kahden nyrkin kokoinen pallo. Painelen sen litteämmäksi niin ei vie pakkasessa niin paljon tilaa ja kypsyy keitossa sukkelampaan. Sitten kun mitään kunnon kalaa ei ole tarjolla niin keitän tästä pula-ajan haukijauheesta sopan. Kalajauheliha laitetaan jäisenä keittoon. Säilyy pakasteessa vuosia kun ei ole juurikaan rasvaa.

    Tämmöinen iso kala sopii myös kuivattavaksi kunhan pienentelee sopiviksi paloiksi. Kevyt suolaus, kuivatus ja pakastimeen ettei kuivu liikaa.

    Onpa mukava kaivaa retkellä repun taskusta kapa-haukea ja vuoleksia siitä siivuja hiukopalaksi.

  6. maija varonen
    23.6.2015 at 15:23

    Sellaista paperissa nuotiolla kokonaisena kypsennettyä haukea
    olen joskus syönyt. Se oli maukasta. Siinä täytyy kääriä se ensimmäisenä
    kalan ympärille tuleva voipaperi märkänä. Sen lisäksi kalan kääreeksi
    täytyi laittaa runsaasti sanomalehteä. Kun paperit ovat palaneet, on kala
    kypsä.

    Alpolla on hyviä vinkkejä ja minä kun menin myymään lihamyllyn kirpparilla!
    Nyt sille olisi käyttöä, kun pojat meilläkin saavat usein haukia saaliikseen.

  7. alpoaatos
    23.6.2015 at 15:41

    Tuo jauhamisvinkki tuli uistelija tuttavilta. He kun uistelevat niin lähes aina tulee liikaa haukia. Yksi kiloinen hauki olisi ateriaksi sopiva annos, mutta kun siellä järvellä kun on niin mukava ulkoilla ja samalla vetää uistinta. Ja kun hauet tahtovat siinä järvessä olla liian suuria muutenkin. Jauhaminen on silloin kätevä apu. Kalakeitto haukijauheesta on muuten yllättävän hyvää.

  8. erkki lintunen
    23.6.2015 at 20:18

    Bonjasinko oikein, että ruodotkin jauhetaan? Jos, niin silloinhan ravintoarvot vain paranevat. Olenko oikeassa?

  9. Janne Aaltonen
    23.6.2015 at 21:32

    Komea on vonkale! Itse tykkään hauesta savustettuna. Tosin tuollaisen joutuu jo katkaisemaan, että mahtuu savustuspönttöön. Reilusti vaan merisuolaa ja jos ei yön yli niin ainakin muutama tunti suolautumista jääkaapissa ennen savustusta, Meillä on tehty hauesta myös haukipullia ja kyllä siitä kalasta on aina ne isoimmat ruodot siivottu pois ennen jauhamista.

  10. irene peuhkurinen
    24.6.2015 at 9:25

    Haukipullat voi tietysti maustaa kukin makunsa mukaan, mutta kananmunanvalkuaiset on syytä vatkata kovaksi vaahdoksi ja lisätä haukitaikinaan vasta viimeiseksi varovasti nostellen. Koko homman voi myös kypsentää vuoassa ja tehdä näin murekkeen. Vinkki on Patsolan koulun entisen maanmainion keittäjän Maija Nissisen.Olisillä hyviä ruokia!

  11. Telle
    24.6.2015 at 10:24

    Vanhan ajan lihamylly taitaisikin olla tarpeellinen
    kapistus myös kalan käsittelyssä. Tuli mieleen
    maan mainiot kalapihvit joita söimme tuttaviemme
    mökillä Saimaan rannalla vuosikymmeniä sitten.
    Lihamyllyllä sekin kalamassa ensin möyhennettiin.

    Kiitos kaikille reseptin lähettäneille. Ne tulivatkin
    tosi tarpeeseen, sillä viime yönä saaviin oli ilmaantunut
    taas saalista. Silmämäärällä puntaroituna sellainen 3-4 kg mötikkä.

    Onko tää nyt vain sattumaa vai onko isommat kalat
    syönnillään keskiyöllä näin keskikesän aikaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *