Mitäs Kukkolammelle kuuluu tänään? Kotiseudun kuulumiset kiinnostaa aina. Tein pikku visiitin Kukkolammelle toukokuun lopulla. Eihän sine kummenpia kuulunut. Kukkovaaran tielle oli ajettu mursketta tie lanattu loistokuntoon. Kukkolammen veden korkeus oli normaali, eli lampi oli vettä täynnä kuten kuuluu ollakin. Vastarannalla näytti olevan yksi tai kaksi uutta rakennusta, siis näytti, mutta en ole varma. Mietin siinä, että kuintahan monta rakennusta taukotupaan kuuluu.
Luppotuvan rannassa oli kevytpeitosta tehty rakennelma. Se näytti talttasaunalta. Katto ja lauteet puuttuivat. Kota ja sen ympäristö oli siisti. Kaikki talven roskat oli viety pois eikä paikkoja ollut rikottu. Hienoa! Liiteri näytti jopa liiankin siistiltä. Näytti siltä, että sieltä oli pölytkin oli pyyhitty. Taitaisi olla polttopuutalkoot tarpeen.
Mato sarvet päässä
Ajattelin ihan nuoruuttani muistellen kokeilla onkimista, vieläkö ahvenet muistaisivat minut. Etsin matoja vanhoista paikoista lahopuiden alta. Jokunen mato löytyikin. Sitten löytyi sellainen mato, että niskakarvat nousivat pystyyn. Yhdessä lahossa klapissa lötkötti vaaksanmittainen musta inhottavan näköinen mato. Toisessa päässä sillä oli sarvet pystyssä. Sehän on mahottoman iso etana!
On sellainen lutmake, että parista tällaisesta saisi matikkasopan.
Mistä hitosta ne on tänne korkealle vaarallekin nousseet, kun en ole nähnyt näin isoja edes alhaalla Värtsilän kylilläkään. Onkihalut haihtuivat nähtyäni tuon sarvipäisen niljakkeen. Tuli niin inhottava tunne tuollaisen nilviäisen kohtaamisessa, että meinasin heittää sen nuotioon. Sitten ajattelin, että tunne saattoi olla molemminpuolinen.. enkä polttanut sitä. Itse asiassa kauniit antennit sillä oli päässä, kun sillä silmällä katsoi. Myöhemmin kotona netistä selvisi että tämä saattaisi olla harmiton Ukkoetana, joka munii parin viikon välein yhteensä satoja munia kesässä! Vai muka harmiton! Kohtahan Luppotuvan polulla on niin liukasta ettei pystyssä kestä jos siinä on etanoita vieri vieressä. Olen nähnyt Etelä Ruotsissa eräällä lenkkipolulla sellaisen etanaesiintymän, että vapaata jalansijaa piti haeskella tosissaan. Hyi olkoon.
Pieni polku metsän halki vie
Lammen rannassa oli opaste: ”Värtsin polku”. Ajattelin kulkea sitä vähän matkaa pitkästä aikaa. Eksyin polulta muutaman kerran jo ennen tien ylitystä. Eksyin osittain omaa syytäni. En ole valvuosiin tallonut merkittyä Värtsin polkua ja se on päässyt kasvamaan umpeen. Kuitenkin silloin tällöin kannattaisi poiketa ”tolppatieltä” niin näkee ja kokee yhtä ja toista mitä valtatielle ei näy.
Näin kuinka ruoho oli nousemassa kasvuun kuloheinän läpi ja alkoi peitellä Kukkolammen maisemia vihreään vaippaansa. Mustikkamättäät hehkuivat punaisina kun olivat kukkia täynnä. Tosin mitään pölyttäjähyönteisiä ei näkynyt. Rannassa lakan kukinnot valmistautuivat kukkimaan. Karhunsammal nosti nuolenkärjen muotoisia kukkiaan taivasta kohti. Välillä paistoi aurinko ja satoi yhtä aikaa. Silloin syntyi omalaatuinen ”sateenkaari” kameran silmään.
Suuremmat vesipisarat erottuvat valkoisina täplinä ja vesihöyry sateenkaaren väreissä.
Karunsammalen kaunista kukintoa.
Olipa pikkuinen oravan poika kotona Kuuselassa…
Oravanpoika
Kerran olin näkevinäni pienen vilahduksen suuren puun tyvellä. Pysähdyin katsomaan tarkemmin. Ei siellä mitään ollut. Kiersin hiipien varovasti ympäri puuta. Mitään ei näkynyt. Sitten muutin suuntaa.. ja kas kummaa, oravahan siellä leikki piiloleikkiä minun kanssa. Se hämmästyi minun suunnan muutoksesta eikä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Kurre ei osannut kääntyä takaisin vaan ote irtosi ja pikku orava putosi maahan. Siinä sitten tutustuttiin ja minä otin kuvia muistoksi. Taisi olla pieni oravan poikanen kun elämäntaidot olivat vielä niin vaatimattomat. Järjestipä pikku kurre mukavan päivän piristyksen. Tuli mieleen pätkä jostain laulusta ”.. minä olen pikkuinen oravan poika ja äiti on tietävämpi.
Teksti ja kuvat: Alpo
Alpoaatos, lisää aatoksia Kukkolammen kukkuloilta ja rannoilta! Hienoa herätä tällaiseen tunnelmaan! Spashiibo!
Suurella mielenkiinnolla käyn aina Alpon mukana Kukkolammella näin Värtsin kautta. Ehkä pääsen joskus paikalle ihan oikeastikin ja mielellään silloinkin vaikkapa Alpon ja kernaasti muunkin Värtsi-väen kanssa.
Näin Juhannuksen lähestyessä on tullut mieleen monet juhannusretket sieltä nuoruudesta. Jollain reissulla oli Sakari H:n vanhempi velipoika Seppo H myös mukana. Yritän muistella josko reissusta muistaisi jotain. Harmi vain kun ei muista. Muistelmat olisi pitänyt kirjoittaa silloin kun vielä jotain muistaa.
”Pakko” oli muistutella mieleen miten
se oravanpoika runo menikään….
Sehän alkaa:
Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.
Runo on muistaakseni nimeltään Oravasatu ja se
on Hilja Haahden tuotantoa.
Kyllä, näillä tiedoilla se löytyi netistä!
Kyllä se Kukkolampi on syvällä mielen ja muistin pohjalla monella värtsiläisellä! Näkötornikin voisi olla enemmän esillä muistojen lehdillä. Ja se, olisiko mitenkään mahdollista rakentaa uusi torni. Ei sen tarvitse olla yhtä korkea kuin se entinen. Katseltavaa ja ihailtavaa kyllä riittäisi, ei nyt ihan yhtä paljon ja yhtä upeita kuin Kolilla, mutta riittävästi kuitenkin. Tornin rakentaminen olisi varmasti kannattava sijoitus matkailun alalle. – Kuka ryhtyisi selvittämään asiaa? Raivaamaan pykäläviidakkoa ja tirkistelemään tirektiivien taakse? Kellä olisi älyä tavata ELYä?
Siltä varalta, että joku ei tiedä mikä se sellainen Kukkolampi on kun siitä niin paljon touhotetaan.. niin joku sananen;
Se on niitä harvoja kirkasvetisiä lampia jonka rannoille ei ole rakennettu kesämökkejä ja jonka rannoilla on kuka tahansa voinut retkeillä ainakin näihin vuosiin saakka. Lampi on melkein Stadionintornin korkuisten vaarojen kainalossa. Ainakaan näkyviä puroja siihen ei tule vaan vesi tulee lähteistä.
1960 luvulla lammesta otettiin omalla paineellaan tulevaa vettä Värtsilän taajamaan ja myöhemmin lampi toimi Värtsilän varavedenottopaikkana. Tästä on kirjoitettu aikaisemmin Värtsissä useissa artikkeleissa.
Peruskartoitusta varten rakennettiin kolmiomittaustorni Kukkovaaralle ja kartoitustarpeen päätyttyä torni on purettu. Tornistakin on kirjoitettu useissa Värtsin artikkeleissa. Alla linkki erääseen niistä.
Korkealta näkee kauas
http://www.vartsi.net/2011/09/04/korkealta-nakee-kauas/
Alpo Rummukainen