Vappuviuhka

Viehkoilla neidoilla on käynyt viuhka Itä-Karjalassa 1943

Viehkoilla neidoilla on käynyt viuhka
Itä-Karjalassa 1943

Viuhka käy kun vierestä viedään, sanoi entinen tyttö tansseissa. Vappuviuhkaksi ei käy mikä tahansa luuta, vaan sen on oltava värikäs ja karnevaaliperinteeseen sopiva iloisenvärinen huiska. Lapsuuden vappu-perinteisiin kuului, että vappuviuhka valmistettiin itse joko silkki- tai kreppipaperista. Jokin kepakko siihen tarvittiin varreksi. Tässä prosessin vaiheessa taidettiin jo tarvita isänkin apua. Suikaleet kuitenkin leikattiin itse, vaikka millään ei olisi jaksanut sellaista määrää saksia.

Hei rullaati rullaati rullaati rullaa

Kun vappu vihdoin koitti viuhkat alkoivat viuhumaan heti aamusta. Kouluikäiset lapset kokoontuivat Utran kirkolle, jokaisella vappuviuhka pyörän tarakalla häntänä heilumassa. Ennen ajoon lähtöä niitä siinä vielä vertailtiin, ja kuten ruohokin on aidan takana vihreämpää, vaikutti siltä, että jonkun muun tarakalla hulmuava huiska olisi näyttävämpi!

Suunta otettiin Savikylän Oma-Avun kulmille. Siitä oli hyvä tarkkailla tien toiselta puolelta – Utran työppärin pihamaalta – lähtevää vappukulkuetta. Punaliput liehuivat, marssilaulut raikuivat ja päällyskengät ja kalossit rapisivat rousteikkoisella hiekkatiellä. Kulkue kuului vanhan teollisuusalueen vapunviettoon, eivätkä lapset ajatelleet siitä sen kummempaa. Enemmän kummasteltiin pienipyöräisiä, munankuorimallisia lastenvaunuja joissa äidit työnsivät pienokaisiaan.

 Antin Ahven (paljastettu 1949) syksyisessä asussa.

Antin Ahven (paljastettu 1949) syksyisessä asussa.

Iän karttuessa pyöräretket ulottuivat Joensuun torille saakka. Muistan erään aurinkoisen vapun jolloin tarkkailimme vappuriehaa Antin Ahvenen läheisyydessä maleksien. Erityisesti meitä kiinnosti torin kulmalle avattu jäätelökioski josta sai pyöreitä kermatikkujätskejä. Jos siis pennejä oli kukkarossa. Jos rahaa oli reilusti, voi torilta ostaa myös yksivärisen, soikean ilmapallon. Ostoksen logistiikkaketju yleensä petti ennen kuin pallo oli onnellisesti kotiinkuljetettu. Ilmapallo joko karkasi tai sitten se poksahti, jos ei ennen, niin viimeistään auringon kuumentamalla lasiverannalla.

Kevättä kestää vain neljännesvuotta

Sään suosiessa verannan pöydällä oli korkalaitaisessa savivadissa äidin paistamia munkkeja ja viidenlitran lasipurkissa poreili itse tehty sima. Munkit olivat epämääräisen muotoisia, sillä ne paistettiin munkkirasvassa siten, että löysä taikinakimpale pudotettiin kuumaan rasvaan kahden ruokalusikan avulla. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli, maakellarissa muhivaa simaa ei saanut maistaa ennen kuin rusinat nousivat pintaan, vasta silloin se oli valmista. Pikkusiskoni tykkäsi simasta niin, että hän tuumaili tuntevansa kaks simmoo. Toinen on tää simmoo jota juuvvaan ja toinen on naapurin poika Simmoo (Simo) Juhani.

Hahmo-ilmapallotornit ovat tätä päivää

Hahmo-ilmapallotornit ovat tätä päivää

Vaan nyt alkoi vappupäiväkin olla illassa. Tosin isä ja äiti hääräilivät vielä kellarissa siemenperunoita valitsemassa. Pihamaalla, lipputangon juurella, leijui vappuviuhkoista irronnut sulkasato. Ilmeisesti olimme käyttäneet viuhkoja leikeissämme kaksintaistelu-miekkoina. Tästä ei vanhemmat tietenkään ilahtuneet ja katumusharjoituksena jouduimmekin itse keräilemään kepakot ja suikalesilpun pärevasuun saunan sytykkeiksi.

Vaan pientä se lasten aikaansaama silppusotku oli verrattuna aikuisten dagen efter piknik-siivoon Ullanlinnanmäellä. Aikamoinen sotku oli kuumassa Kupla-Volkkarissammekin eräällä Hesan reissulla kun eväänä ollut simapullo ”räjähti” Kouvolan kieppeillä. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Teksti: Tellervo
Kuvat Lissu Kaivolehdon kokoelmista

Share

8 comments for “Vappuviuhka

  1. Mahoton tuulenviuhka kävi Join torilla,
    leivoslaatikon tippaleivät meinasivat
    muutua tuulihatuiksi!.

    Tässä vielä pari Niksipirkan uunituoretta niksiä:

    Syötä värilliset paperit silppuriin ja
    liimaa liuskat puukepin päähän.
    Saat itsetehdyn vappuhuiskan!

    Käytetyn vappuviuhkan varresta tulee
    oiva kukkakeppi nuokkuville kasveille.

    Sukkahousuniksenjä ei viuhkan valmistamiseen
    ollut, mutta kyllä niillä kannattaa varustautua
    vapun viettoon lähtiessään. Ilosaaressa oli
    meinellään metsäylioppilainen forstikaste.

  2. Kuinkahan vanha ”keksintö” vappuviuhka mahtaa olla? Ja mistä se on mahtanut Suomeen rantautua?

    Tuohon vuodelta 1943 olevaan kuvaan annoin Tellervolle tiedot, että se on Itä-Karjalasta. Perustin tietoni siihen, että kuva on peräisin isäni sota-ajan albumista ja hän oli asemasodan ajan Itä-Karjalassa. Hetki sitten tuli mieleeni, että onhan se isä saattanut olla tuolloin lomallakin jossain.

  3. En pysty kommentoimaan tuohon Tellen mainioon Wapun avaukseen oikein mitenkään kun mulla ei koskaan käy viuhka.Olen siis ilmapallomiehiä.

    Wappu on ainut aika vuodesta jolloin saan kertoa vitsejä.Vitsini ovat niin huonoja että ainoastaan teekkareiden vappulehdissä on huonompia.

    Laihialainen wappumenu:tippa leipää ja kaksi simaa!

    Siinä on lunta paskahuusinkatolla,sano isäntä kun ylioppilaan wappuna kaupungissa näki

    Äiti löysi pojan huoneesta sadomasokistisen julkaisun.Hän kertoi tuohtuneena asian perheen isälle ja tiedusteli miten poikaa rangaistaan.
    No selkäsauna ei ainakaan tule kysymykseen,viisas isä päätti

    Hauskaa Wappua!

  4. Maatalossa vappu ei juuri eronnut arjesta.
    Kevään tulosta riippuen vappuna tehtiin jo uutterasti
    kevättöitä: Veneiden tervausta, kalastusvälineiden huoltoa
    ja ehkä tuikitarpeellista lannanlevitystäkin. Perunansiemenet
    otettiin perinteisesti vappuna itämään.

    Radiosta – jossa virtalähteenä paristo ja anodi – saattoi satunnaisesti
    kantautua korviin vappupuheita ja musiikkia.

  5. Nyt kun ilmapallot eivät ole enää palloja,
    niin jännitän tässä, mikä olio valikoituu nuorimman
    lapsenlapsen vappuvalinnaksi. Se ei ole muumi, jos
    valittavana on ritareita tai jotain siihen suuntaan.

    Vaalean viileää vappua!

  6. Joensuun torilla kysyin ilmapalloja myyvältä
    nuorukaiselta, mikä hahmo on ollut suosikki?
    Hän kertoi, että eilen se oli pyöreä, litteä, keltainen
    Örkki.

    Vanhoja Kupla-Volkkareita kuin myös muitakin
    vanhoja autoja näimme museoautokavalkadissa
    joka kiersi toria puolilta päivin. Kadun reunat olivat
    mustanaan väkeä ja tuntemattomatkin innostuivat
    keskenään tunnistamaan automerkkejä sun muuta
    muisteltavaa. Vuosimallit olivat vanhempia kuin
    1979.

    Tarkoitus oli käydä moikkaamassa Antin Ahventakin
    vaan se jo siinä hulinassa unohtui. Tarinani aikoihin
    kyseinen patsas oli melko uusi ja ainakin lapset olivat
    siitä kiinnostuneita, Veistoksen lahjoittivat joensuulaiset
    kauppiaat 1949 kaupungin 100 v kunniaksi. Näin muistelen.

    Vapppuviuhkat ovat autuaasti out? Yhden ainoan
    näin pikkutytöllä Hasaniemessä Jokiaseman liepeillä.
    Viuhka oli kiiltävistä, neonvärisistä suikaleista
    koottu.

  7. Lapsuudessani Kaustajärvi oli jäässä ja lunta sen verran maassa, että hevosen rekiurat olivat vielä ajokunnossa. Vappu ei poikennut muista päivistä muuten kuin sima ja pinnalla kelluvat rusinat jäivät mieleen. Hevonen oli miesten mukana tullut kotiin talven savotoilta. Lantala tyhjennettiin hevosenvetämällä reslareellä yhdessä pellolle kasoihin maansulamista odottamaan ja levitettäväksi kasvien ravinnoksi. Purot alkoivat virtaamaan ja me pojat teimme vesimyllyjä puroihin pyörimään.

  8. AAMUSUMU(SS)A

    Varmaan moni hieraisi silmiään kahdesti kun vappuaamu
    valkenikin sumuisena eilisen hienon, kesäisentuntuisen
    vappuaaton jälkeen täällä Join kaupungissa.

    Vanhojen autojen kavalkadi oli juuri alkamassa kun ajelimme
    Rantakadun kautta kotiin. Nyt emme jääneet katsomaan kun
    eilen kiertelimme itsemme väsyksiin torilla ja puistoissa.
    Antin Ahvenesta lirutteli vettä hiljakseen ja monta katukahvilaa
    oli jo avattuna. Voisin suositella sitä entisen lyseon, nykyisen taidemuseon,
    eteen perustettua ”kioskia”.

    Vappuhulinaa välttääksemme vaeltelimme vaihteeksi Utran
    vaaroilla. Palokärki päryytti petäjässä niin, että tuli mieleen
    Akseli Kalen-Gallelan maalaus Paanajärven palokärjestä.
    Aurinkokin pullahti esiin ja sää muuttui taas lämpimäksi.

    Pikkutytöt ovat kuin perhoset kesämekoissaan. Ovat näköjään
    saaneet luvan riisua jo kengät ja sukat ja keinuttelevat
    parhaillaan tuossa läheisellä leikkikentällä.

    PS Minulla on vappuhuiskana uusi parkettimoppi. Pakko
    siivota ennen Suurta Kevätmuuttoa Kaustalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *