Kotiseutuneuvos Otto Rummukaisen muistotilaisuudessa 6.4.2015 kuultiin useita muistopuheita. Verkkolehti Värtsi on saanut luvan välittää muistoja kotiseutuneuvoksesta lukijoille julkaisemalla hänen vanhimman lapsensa Liisa Korhosen muistopuheen. Julkaisemme muistopuheen kolmessa osassa. Oheen liitetyt kuvat ovat Värtsin arkistosta.
Kolmas osa
Pitkän iän salaisuus – Paljon liikuntaa – Monipuolista ruokaa
– Huumorintajua – Ajan hermolla oleminen – Elämänmyönteisyys
Kuva MV
Pitkän iän salaisuus
Isän mukaan se on geeneissä. Mielestäni siihen liittyy muutakin.
Paljon liikuntaa: pyöräilyä, halkojen tekemistä, puutarhanhoitoa, marjastusta, sienestystä.
Monipuolista ruokaa, johon kuului marjoja puutarhasta tai metsästä. Ruokailu oli isälle tärkeä tapahtuma. Hän söi hitaasti nautiskellen. Isä piti tavallisesta kotiruoasta, sianlihakastikkeesta, kalakeitosta – etenkin sen liemestä, viis perunoista, karjalanpiirakoista ja karjalanpaistista. Isä osasi tehdä maailman parasta Karjalanpaistia. Kaupasta ostettiin tietty lihapaketti, olisiko ollut Atrian karjalanpaistia. Aloittaessaan paistin valmistusta isä laittoi isot kumiset vaalean siniset talouskäsineet käteen ja huuhteli lihapalat vedellä riuskoin ottein, sitten lihat pataan ja uuniin, jonkun ajan kuluttua lisättiin vesi, suola, pippurit ja haudutettiin monta tuntia. Lopuksi isä laittoi sipulilohkot pinnalle, jotka ruskistuivat hiukan, ruoka näytti taideteokselta ja oli herkullista. Kaikissa perhejuhlissa meillä oli ruokana isän tekemää karjalanpaistia.
Huumorintajua: isä kirjoitti vitsejä, pakinoita, keräili niitä myös lehdistä. Löysi vitsejä myös meidän elämästä. Esim. kun tultiin Vantaalta, lapset usein nukkuivat takapenkillä, kerran Janne heräsi Puhoksen risteyksessä ja kysyi joko ollaan ukin metsätiellä. Kerrottuani sen isälle, isä naureskeli, että sehän olisikin hyvä juttu – hänellä olisi metsää kolmen pitäjän alueella. Tai kun Minna muutti pois kotoa ja Janne kertoi, että hän on nyt yksinhuoltaja, isästä se oli hauskaa. Erään kerran, kun isä oli myynyt asiakkaalle uusia perunoita, hän tuli sisälle kovasti naureskellen ja kertoi, että hän oli tarjonnut lisäksi niitä pieniä perunoita ilmaiseksi. Asiakas oli sanonut, eipä hänellä ole sikoja. Isä mietti, ettei hänelläkään, mutta lapset syövät niitä ja siitä lähtien ollaan syöty herkullisia pieniä sianperunoita.
Kuva EJ
Ajan hermolla oleminen: tapahtumien seuraaminen, uutisten katsominen, lehtien lukeminen sivistyssanakirja vieressä auki, urheilun seuraaminen, etenkin talvilajien. Isä seurasi myös jonkun verran politiikkaa. Hän oli tyytyväinen, kun saatiin naispresidentti Tarja Halosesta. Kun kiteeläisen rock-yhtye Nightwistin solisti vaihtui ja Tarja Turunen sai lähteä, isä tuumi, että uusi solistihan on ihan samannäköinen kuin entinenkin. Soittaessani isälle minun piti ensin tarkistaa, mitä maailmalla on tapahtunut, koska isä usein kyseli mielipiteitä ja kommentoi asioita.
Elämänmyönteisyys: isä ilahtui pienistä asioista, hömötiaisesta lintulaudalla, ensimmäisistä sirkkalehdistä tomaatintaimissa, Eijan leipomasta ruisleivästä, kahvittelusta Armin kanssa, lastenlasten vierailuista, saksalaisen Kettu-sarjan katsomisesta. Isä oli tyytyväinen hetkeen ja sanoikin usein, että hän elää elämänsä onnellisinta tai parasta aikaa. Isä osasi jo tuolloin tämän hetken muotiasian ”tässä hetkessä elämisen”. Uskon, että kävellessäänkin isän jalat hyväilivät maapallon pintaa, ne eivät potkineet sitä.
Isä sai elää pitkän ja hyvän elämän. 104v 2kk 16pv. Hänellä ei ollut mitään sairautta, joka olisi vienyt voimia, vaan hän hiipui hiljalleen pois. Hän tunnisti vielä meidät lapset ihan loppuun saakka. Onnellista on se, että hän sai nukahtaa rauhallisesti ikiuneen. Eine ja Vesa kertoivat, että heidän tavatessaan isää viimeistä kertaa, isä oli sanonut, aivan kuin ohjeeksi meille: ”Ilosia ollaan ja sokeria syödään.”
Muistelemme isää kiitollisena huolenpidosta, myötäelämisestä ja hyvän elämän eväistä, toivottavasti pystymme välittämään tämän myös seuraavalle sukupolvelle ukin perintönä.
Sydämelliset kiitokset sisaruksilleni perheineen isän viimeisten vuosien huolenpidosta, etenkin Einelle, joka on tiikeriemon lailla pitänyt huolta isästä ja hänen hyvinvoinnista.
Lopuksi haluan jättää teille kaikille perinnöksi mietelauseen, joka on ollut vuosia isän keittiön seinällä:
Elämän ilot löytyvät pienistä asioista ja kyvystä löytää nämä pienet asiat.
Liisa Korhonen
Sydämellinen kiitos, Liisa, puheestasi, joka kannatti kuulla myös lukemalla se Värtsistä!!!
Kiitos Liisa Korhonen, että jaoit tämän muistopuheesi
meidän kanssamme Värtsissä!
Hienolle ihmiselle hieno puhe!
Suuri pieni mies. Pieni ulkoisesti ja suuri sydämeltään.
Eipä siihen Oton elämän kuvaukseen ole mitään lisäämistä. Liisan koosteessa on kaikki oleellinen tiivistettynä kerrottu. Kiitos Liisalle ja kaikille teille läheisille Otto-sedän esimerkillisestä hoidosta loppuun saakka.
Otto jakoi noita pieniä ilon pisaroita myös niin, että sahasi katajasta ohuita lentkoja. Hioi ja lakkasi ne kauniiksi. Liimasi takapuolelle pikku magneettinapin. Etupuolelle hän liimasi mietelauseita, jotka oli kirjoittanut kirjoituskoneellaan. Tekstin hän oli rivittänyt niin että sai leikattua tekstilapusta pyöreän tai muuten katajalapun muotoisen.
Minulle hän antoi lapun jossa lukee:
”Autuaita ovat ne, jotka pystyvät nauramaan myöskin omalle itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttumaan” ja alla ”Aino Suhola”
Lappu on minulla ollut jääkaapin ovessa jo kauan ja saa olla edelleenkin.
Suurkiitos Liisalle, että saimme vielä näin Värtsin välityksellä olla osallisina muistelemassa Ottoa. Otossa ihmetytti ja ihastutti tuo tässäkin muistokirjoituksessa esille tullut elämisen asenne. Otolla oli taito vielä korkeassa iässäkin pysytellä kiinni nykyhetkessä eli olla ajan hermolla ja samanaikaisesti osata elää tyytyväisenä tässä kaikenlaisten vaatimusten ja kiireiden täyttämässä ajassa. Tästä asiasta TV dokumentin tekijä Erkki Määttänenkin puhui muistotilaisuudessa.
Vähästä on paljoksi, juuri niin kuin Oton mietelauseessa sanotaan: ”Elämän ilot löytyvät pienistä asioista ja kyvystä löytää nämä pienet asiat.”
Tässä muistelujen ketjuun vielä Ylen uutispätkä Oton täyttäessä 100 vuotta.