Otto Rummukaista muistellen – Elämää Vaaranpäässä. Osa 2/3

Kotiseutuneuvos Otto Rummukaisen muistotilaisuudessa 6.4.2015 kuultiin useita muistopuheita. Verkkolehti Värtsi on saanut luvan välittää muistoja kotiseutuneuvoksesta lukijoille julkaisemalla hänen vanhimman lapsensa Liisa Korhosen muistopuheen. Julkaisemme muistopuheen kolmessa osassa. Oheen liitetyt kuvat ovat Värtsin arkistosta.

Toinen osa
Elämää Vaaranpäässä

otto3

Kuva EJ

Elämää Vaaranpäässä
Elanto saatiin maanviljelystä, ojankaivusta, metsätöistä ja joistakin osa-aikatöistä kodin ulkopuolella. Isä kasvatti varhaisperunaa myyntiin. Samoin porkkanaa, kaalia ja sipulia, niitä niputettiin ja illalla kuljetettiin ne polkupyörällä kauppojen takaovelle. Lapin puikuloihin isä ihastui käydessään meillä Hakunilassa. Niinpä isän mukaan lähti pussi Lapinpuikulaa Hakunilan K-kaupasta siemenperunaksi Värtsilään. Isä halusi kokeilla eri lajikkeita, miten ne kasvavat hiekkamaassa. Myöhemmin taisi Tikan kaupassa olla erikseen laatikko ”Oton perunaa” ja sillä taisi olla myös eri hinta!

Tomaattien ja mansikoiden kasvattaminen oli isälle sydämen asia. Kesän ensimmäiset mansikat olivat tärkeitä, usein isä kertoi vieneensä ne Eijalle ja Emmalle.

otto

Kuva EJ

Isä seurasi tarkasti luonnon tapahtumia, vuoden aikojen vaihtumista. Keväällä aikaisin hän oli hakenut koivunoksia sisälle maljakkoon ja ylpeänä esitteli miten isot hiirenkorvat oksissa oli. Kesällä oli usein luonnonkukkia keittiön pöydällä odottamassa vieraita.

70-luvun alussa tuli isän ja äidin ero. Se oli tuohon aikaan harvinaista. Isä joutui pärjäämään kotona olevien sisarusteni kanssa. Ero oli varmasti rankka kokemus. Isä ei kuitenkaan koskaan parjannut äitiä tai ollut katkera tapahtuneesta. Kysyi välillä, että muistattehan äitiä ja nyt on äitienpäivä, saatiinpa viedä perunoita viemisiksi.

Isän toimiessa 4H-kerhon ohjaajana meille tuli jotenkin kolme lammasta. Kerran kesäisenä aamuna isä oli herätessään ajatellut, että joku tuijottaa häntä. Kun hän oli avannut silmänsä, lammas oli seisonut vuoteen vieressä ja sanonut ”mää”. Lampaat olivat kiintyneet isään niin, että kun hän lähti kylille polkupyörällä, niin hetken kuluttua lampaat seurasivat määkien perässä. Lopulta lampaat piti teurastaa, koska isä sanoi, että hän joutuu tekemään paljon syntiä kiroillessaan niille.

Isänä ja kasvattajana isä oli tasapuolinen, kuunteleva ja keskusteleva. Häneltä saimme tukea ja apua niin pienissä kuin isoissa päätöksissä. Häneltä opimme suvaitsevaisuutta, sinnikkyyttä, ahkeruutta. Aina pitää olla jotain puuhaa. Isä oli harvoin vihainen, joskus pitäjänjuhlien aikaan hän oli hiukan stressaantunut ja silloin saattoi tiuskahdella äkäisesti – löydän sen saman piirteen kaikista meistä jälkeläisistä.

Kun me lapset perustimme perheitä, ihastuimme ja rakastuimme, isä hyväksyi varauksetta elämänkumppanimme ja he kuuluivat heti sukuun. Isälle oli myös tärkeää, että meillä jokaisella on oma koti, rakennettu tai ostettu. Vuokralla asuminen on epävarmaa. Lastenlapset olivat isälle tärkeitä, hän oli kiinnostunut heidän koulunkäynnistään, tekemisistään, työpaikoista.

Isälle oli myös tärkeää, että me tapasimme toisiamme. Aina kun tulimme Vantaalta Värtsilään, isällä oli kysymys koska tavataan sisaruksia ja heidän perheitään. Näin järjestyivät pienet juhlat, makkaranpaiston, isän paistamien muurinpohjalettujen ja kahvittelun merkeissä.

Otto istui kymmenen vuotta sitten tiiviisti kirjoituskoneen ääressä. Kuva EJ

Kuva EJ

Isä aloitti kirjoittamisen 80-luvun puolivälissä ja omakustanteisia kirjoja syntyi joka vuosi. Syksyllä kirjoitettiin ja kesällä myytiin. 300–400 kirjaa kerrallaan – mietin kauhuissani montako kilometriä polkupyörällä pitää ajaa, että ne kaikki ovat myyty? Joskus ajattelin, että ajattelevatko ihmiset, että me lapset emme pidä huolta isästä ja hän joutuu pakosta kulkemaan kylillä. Tällä hetkellä tiedän millaisia yksinäiset päivät ovat, minä neulon sukkia, isä kirjoitti ja pyöräili näin hän tapasi ihmisiä, sai liikuntaa ja uusia jutun aiheita.

Kuva SP

Kuva SP

Värtsilä oli isälle sydämen asia, kotiseudun ja perinteiden vaaliminen. Hänelle oli myös tärkeää, että Värtsilä oli esillä. Hän kantoi myös huolta, että näköalapaikka Patsolan mäellä oli siisti ja kunnossa, jotta turistit voivat istuskella ja ihailla kaunista maisemaa Sääperinjärvelle. Tässä auttoivat veljeni Veikon pojat taskurahaperiaatteella.

Isälle oli myös suuri ja tärkeä asia, kun toimittaja Erkki Määttänen kuvasi Tosi tarinan ”Pykälävaaran Päätalo”. Näin ”Tehtaan tyttö” ja Värtsilä tulivat tutuksi monelle, myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Liisa Korhonen

 

1 comment for “Otto Rummukaista muistellen – Elämää Vaaranpäässä. Osa 2/3

  1. Otto-setäni kirjat ovat niin maanläheisiä ja sydämenlämmöllä kirjoitettu. Otto lähetti meille etempänä asuville kirjat postissa, ettei tarvinnut pyörällä polkea. Lähetin silloin ”Tehtaan tyttö” kirjasta pienenä kiitoksena runon, josta osan rohkenen liittää tähän Liisan muistopuheen yhteyteen.

    Kiitos Tehtaan tytön tarinasta!

    Käynpä tässä kiittämähän
    Otto-setää oivallista.
    Kun taas laittoi jutun juuret
    kaiken kansalle katella.
    Kirjan muotoon mietiskeli.

    Möhkön tytön mukaan lähti,
    kasvukeskukseen käveli.
    Värtsilä, tuo valtakunta,
    ”Vauhti-Villen” vaurastama
    toivoi vieraan terveheksi.
    Tekevälle työtä antoi,
    – ei virkaa isopalkkaista,
    pätkätöitä paremminki.

    Kulki Otto kerallansa
    tehtaan tyttönä tallusti.
    Taikka sitten toisin ajoin
    oli vain kärpäsnä katossa.

    Näki kuinka vanhat miehet
    raskain askelin uurasti.
    ryppykasvot nokisina
    pikku palkkaansa tienasi.

    Näki myöskin nuorukaiset
    langan vedossa läheltä.
    Näki kuinka raudanpala,
    punahehkuinen pulikka,
    valssien läpi mentyänsä
    lankakeräksi kehitty.

    Sieltä näki silmäniskut
    sekä lemmen leimahdukset.
    Joskus huolen huomenesta
    kuvastuvan katsehista.

    Näki matkat Möhkön tytön
    Reijon, Taiston taivallukset.
    Teki kanssaan pitkän matkan
    evakkojunassa asusti.
    Virroilla, ventovierahissa,
    näki evakon eloa
    turvapaikan anomista,
    ei-toivotun tulijan.

    Alpo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *