Sirpaleista voi tulla kaunis ääni
Tarinoita avioeroista
Katariina Hakaniemi: Tahdoin, 17 tarinaa elämästä eron jälkeen, Reuna 2015
Vanha sanonta kuuluu, että kaikki kelpo miehet viedään kuormasta, kun taas monet fiksut naiset etsivät kumppania vuosia ja jäävät lopulta yksin. Aina ei ole näinkään. Joskus kumppaneita pukkaa oikein kunnolla, varsinkin jos käyttelee internetin treffipalstoja ja yökerhoja apunaan. Näyttää vain siltä, että moni eronnut joutuu tietynlaiseen paniikkiin, jossa ystävät ja yhden yön tutut vaihtuvat alinomaa ja jäljelle jää tyhjyys, jopa kaipuu entistä kumppania kohtaan. Ja eihän kukaan sellaisen kanssa pitkään viihdy, joka haikeilee exän perään. Joskus tarjokkaista seuloutuu sellaisia, jotka ovat mustasukkaisia jopa kuolleelle puolisolle. Aviopuolisoissa on myös ripustautujia, joista ei pääse eroon vuosikausiin eräpäätöksen jälkeen. Onpa itsetuhoisiakin tyyppejä, joiden tarkoituksena on vedota sääliin.
Lueskelin kirjan mielenkiinnolla, mutta samalla surumielisenä. Usein nimittäin oli tilanne siinä jamassa, että miehellä oli jo uusi
suhde valmiina, kun erosta alettiin puhua. Joskus tuntui myös siltä, että eropäätöstä ei oltu harkittu tarkoin ja homma laitettiin
katkolle liian kepein perustein. Oli niitäkin liittoja, joissa eron hetkellä keskusteltiin ja päädyttiin kiittämään toisiaan yhteisistä vuosista.
”Erokirjaa” lukiessa tietysti tuli mieleen, että ennen vanhaan rakastettiin myötä- ja vastamäissä. Ei puhettakaan, että olisi
turhauduttu ensimmäisistä riidoista ja tehty eropäätöstä esim. peruuntuneen Tallinnan matkan takia, niinkuin joku kertoi. Näytti
myös siltä, että eronneet käyttivät joskus ala-arvoista kieltä ja vähättelivät avioliiton merkitystä.
Jouko Varonen