Saksan Dormagenista kotoisin oleva nuorisoryhmä ohjaajineen avasi Värtsilän kesamatkailukauden pääsiäisenä!
Ryhmä koostuu huostaan otetuista nuorista jotka nyt pyöräillen tutustuvat Eurooppaan. He vertaavat itseään pyhiinvaeltajiin jotka aina kulkiessaan ovat tarvinneet reittiensä varrella asuvien ihmisten apua. Raphaelshaus Jugendhilfezentrumin allekirjoittama saatekirje seuraa ryhmän mukana. Kirjeessä kerrotaan matkan tarkoitus ja se mistä he ovat kotoisin. Avunpyyntö kullekin leirittäjälle on hyvin vaatimaton; paikka retkiteltoille ja huoltoautolle sekä mahdollisuus vesipullojen täyttöön riittää.
Taitaapa silti moni apua tarjoava matkailuyrittäjä antaa vähän muitakin palveluja tukena tässä huikeassa matkassa!
Teksti ja kuvat: Eero-Matti Lintunen
Olisi kiva tietää heidän matkareitistä Suomessa? Mistä lähteneet pyöräilemään ja mihin? Tulee kilometrejä paljon! Melkoisia sissejä, kun teltassa yöpyvät! Pakkasen puolella lämpötila öisin. Varmasti elämyksellinen reissu!
Onpa hurjaa touhua näillä keleillä.Kyllä tietysti teltassakin tarkenee, kun vain kuivana pysyy. Kokemusta pakkasyöstä teltassa on. Se oli silloin kauan sitten.Toivotaan nuorille parempia pyöräilykelejä.
Kyseinen ryhmä polki Miljoonarinnettä ylös
tänään n klo 10.45. Räntäsade oli muutuunut
vesisateeksi ja näytti siltä, että pienimmät pyöräilijät
olivat väsähtäneet jo pitkään ylämäkeen.
Vilkuttelin heille iloisesti vaan en ihmettele lainkaan,
että en saanut vastavilkutuksia. Täysi työhän siinä
oli kun ei sääkään suosinut. Missähän lie seuraava
etappi?
”Jos ei ois Värtsistä luettu, ei tätäkään tiedettäis”,
tuumi puoliso. ”Ja jos ei oltais kaupunkiin menossa,
olisi kysytty tarvitsevatko apua”, vastasin minä.
Tämä pyöräilyralli kaipaa kyllä perusteellisempaa selvitystä kuin mihin nyt Värtsi on voinut paneutua. Hyvä näinkin, Eero Matti. Eipä olisi muutoin mitään tietoa. Saapa nähdä, tekeekö Karjalaisen urheilutoimitus mitään juttua, kulttuuritoimitus tuskin kuitenkaan.
Ihan pakko kelata vähän taakse päin sinne Sinilinnun takapihalle kuvia katselemaan.
Yleensä en ole kertonut asiakkaistani. Mutta nyt on täysi syy poiketa periaatteesta.
Normaalisti kesäturistikkautemme avaajina ovat olleet moottoripyöräilijät.
Nyt pääsiäis-maanantaina olivat polkupyöräilijät nopeampia. Kun kännykkäni soi klo 15:n maissa ajattelin ensimmäisenä puhelinlinjojen toimintaa, kuuloni heikkoutta ja kielitaitoni riittämättömyyttä. Mies, joka soitti kysyi polkupyöräilevälle 14 hengen ryhmälle telttamajoitusmahdollisuutta. Riensin heti Sinilintuun ratkaisemaan ongelmaa. Pihassa odotti mies ja isohko pakettiauto. Nuorehko saksalainen mies osoittautui ryhmän huoltajaksi ja hän kertoi ryhmänsä olevan piakkoin paikalla. Ainoa asia, mitä hän pyysi, oli paikka mihin saisivat pystyttää telttansa ja täyttää vesiastiansa. Ottaen huomioon sään kylmyyden ja lumiolosuhteet tontillamme, tarjosin heille sisämajoitusmahdollisuutta vaikkapa siskonpetillä. Se ei kelvannut, ainoa mahdollisuus oli telttamajoitus – sisä WC:t tosin kelpasivat.
Polkupyöräosasto saapui aikanaan ja telttakylä nousi Sinilinnun takapihalle. Ryhmässä oli 9 nuorta – sekä tyttöjä että poikia – iältään 14-16 vuotiaita ja 4 ohjaajaa. Hekään eivät olleet vielä iällä pilattuja. Iltapalat omilla keittimillä tehtyään ja ruokkailtuaan telttakylään tuli hiljaisuus.
Ryhmä on Suomessa parin viikon polkupyörämatkalla. He ovat lähteneet noin viikko sitten Helsingistä ja itärajan suunnassa vaeltavat kohti pohjoista niin pitkälle kuin ehtivät. Maanantai-aamuna he olivat lähteneet Kesälahden alueelta ja pyöräileet noin 95 km. Tiistai-aamuna he lähtivät klo 10 maissa pienehkössä räntäsateessa tavoitteena Ilomantsi.
Hyvin tarkkoja matkasuunnitelmia heillä ei tuntunut olevan.
Aikoivat tulla vielä ensivuona jatkamaan matkaa, mutta kuitenkin vähän lämpimämpänä aikana.
Ryhmällä oli mukanaan hoitolaitoksen antama suomenkielinen ”pyhiinvaeltajakirje”. Siinä he lupautuivat mm käyttäytyä kunnolla ja jättää telttapaikat entiselleen. Lupauksensa he täyttivät, mm sisälle tullessaan he aina riisuivat jalkineensa ulko-oven suuhun ja telttapaikat olivat todella siivotut.
Nuoruusvuosinani kiersin silloisen työni puolesta polkupyörällä Suomea, erityisesti Pohjois-Karjalaa ja Pohjois-Savoa. Polkupyörämarsseilla keskimääräinen päivätaival oli 100-150 km. Vielä nykysinkin vanha jääkärin sydämeni rupeaa sykkimään nähdessäni polkupyörä-matkaajia.
Aikamoinen matkaajaryhmä tämä on – on lähellä ettei käy nuoria sääliksi – muta kuitenkin
URHEA SUORITUS
Rami
Urheita nuoria! Oikein illalla omatunto soimasi istuessani lämpimässä pirtissä tv:n äärellä. Teki mieli viedä vaikka nuotiopuita heille. Niitä olisi varmasti ollut tarjolla Sinilinnun isännänkin toimesta. Jotakin teki mieli heille tarjota. Eurojenkin antaminen bensakassaa varten kävi mielessä. Uskon että he pärjäävät kyllä.
Ehkä mielentilaan vaikutti myös se, että nuoret olivat ”huostaanotettuja”.. kuten Ekin tekstissä kerrottiin. Siis jo paljon kokeneita.. miksi vielä tuollainen rääkki.. Nukkua pakkasessa teltassa… Suomikin olisi näyttänyt parhaat puolensa pyöräilijöille kesällä…
Ehkä hakevat ns. extremeä.. elämään.
Toisaalta on varmasti mieleenpainuva elämys ja kasvattaa henkistä ja ruumiillista kanttia tulevaa elämää varten.
Koetin etsiä netistä saksankielistä tai suomenkielistä uutisartikkelia tästä pyhiinvaelluksesta, mutten löytänyt. Olisi pitänyt hakea varmaan saksan googlella. Saksaa en osaa. Nähtävästi suomessakaan ei muu media ole vielä retkeläisiä huomioinut, koska suomenkielinen googlekaan ei antanut mitään osumia. Lie ollut minulla väärät hakusanat. Jos joku tietää ja on löytänyt lehtijuttuja, laittakaa linkkejä tänne.
Olisipa ollut oiva tv dokumentin aihe, heidän matkan kuvaaminen!
Eiran (ja muidenkin)kysymykseen vastauksena (voi olla osatotuus)
Tämä vaellus on varmaankin koulu/laitoskohtainen heidän ohjelmiinsa sisätyvä vaellus.
Laitoksen nimi Raphaelshaus Jugendhilfezentrum ja osoite Krefelder Str. 122,
41539 Dormagen (lähellä Kölniä ja Ranskan rajaa)
http://www.raphaelshaus.de. Laitoksella on komeat kotisivut, en löytänyt vielä kuin saksankielisiä
Rami
Tämän kaltaiset retket yhdistävät ihmisiä ja kohentavat itsetuntoa sekä jää muisteltavaa myöhemmäksi ijälle. Kun on selviytynyt yhdestä koettelemuksesta niin selviää seuraavastakin. Kuten ryhmän toiminta osoitti sekin on tärkeää, että pärjää niillä välineillä, jotka ovat mukaan otetut. Pidän ”hengessä” peukkuja heidän retken onnistumiselle.
Ramille lämmin kiitos antamastasi infosta, nuorisokeskuksen saksankielinen kotisivu mukaan lukien. Kyllä olisin niin mielelläni kohdannut nuo nuoret Via Karelian varrella ja kysäissyt. Wie gehts? Ja toivottanut. Guten Reisen!!! AUF WIEDERSEHEN!!!