Karjalaisia erätarinoita kerätään talteen vuoden ajan.
Kuva: Suomen Metsästysmuseo
Suomen Metsästysmuseo ja Karjalan Liitto toteuttavat yhdessä luovutetun Karjalan eräperinteen keruun. Keruussa pyritään kokoamaan talteen vielä tavoitettavissa oleva tieto luovutetun Karjalan metsästäjistä ja kalastajista, metsästysoloista sekä metsästys- ja kalastustavoista.
Metsästysmuseolla on merkittävä rooli suomalaisen eräperinteen tallentajana ja Karjalan Liitolla tärkeä tehtävä karjalaisen kulttuurin säilyttäjänä sekä esillä pitäjänä.
Ajatus keruusta keksittiin luovutetun Karjalan evakoiden jälkeläisten, lähinnä antrealaisten perustamassa Kuparsaaren metsästysseurassa. Seura pyrkii ylläpitämään vanhoja karjalaisia eräperinteitä.
Keruun suojelijana toimii Karjalan Liiton puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström.
Karjalalla on vankka asema suomalaisessa eräperinteessä ja eränkäynnin historiassa. Luovutettu Karjala oli riistamaantieteellisesti mielenkiintoinen ja monimuotoinen alue. karjalaiset muistetaan maankuuluina eränkävijöinä, kuten Vornasen veljekset ja Shemeikat.
Vanhat eräperinteet elivät vielä talvisodan aattona vahvoina. Laaja Laatokka, itäinen Suomenlahti ja Vuoksen vesistö antoivat karjalaisille hyvät mahdollisuudet ja johtivat kehittyneen ja monipuolisen kalastuskulttuurin syntyyn. Sekä Laatokasta että Suomenlahdelta voitiin lisäksi pyytää hylkeitä.
Muistitietoa voi lähettää kaikesta karjalaiseen metsästykseen ja kalastukseen liittyvästä. Tietoa haetaan yhtä lailla vaikkapa kalastuveneiden teosta, riista- ja kalaruokien valmistuksesta, metsästys- ja kalastustaidoista tai tunnetuista kala- ja metsämiehistä.
Keruuvetoomus osoitetaan myös evakoiden jälkipolville- ovathan karjalaiset eränkävijät jo hyvin iäkkäitä. Vastaaja voi haastatella esim. vanhempiaan, isovanhempia tai sukulaisia ja tehdä haastettelujen pohjalta kirjallisen vastauksen kertojien nimet toki mainiten tai luovuttaa tekemänsä haastattelut Metsästysmuseon arkistoon.
Lyhytkin muistelma on arvokas. Esimerkkinä tästä on entisen kivennapalaisen miehen tapa tervehtiä työpaikallaan 1970-luvulla Helsingissä aamuisin työtovereitaan kysymällä: ”Oot sie nähn´t sussii?” Tervehdys oli tuossa ympäristössä huumoria, mutta alkuaan Kivennavalla naaurille esitetty kysymys susihavainnoista oli varmasti täyttä totta.
Keruuesitteestä, joka on tulostettavissa Karjalan Liiton ja Suomen Metsästysmuseon kotisivuilta, selviävät tarkemmat vastausohjeet.
Lähde: Teksti ja kuva: Riihimäen seudun viikkouutiset, 11.3.2015