Siitä on yli 10 vuotta kun palkkasimme kuvan kaunottaren yhteyspäälliköksi Oulussa sijaitsevaan mainostoimistoomme. Ulkonäkö ei tietenkään ollut tärkein valintaperuste (hyvä lisämeriitti kylläkin) vaan ammatillinen pätevyys ja sopivuus tehtävään.
Pian Helin työssä aloittamisen jälkeen päiväkahvilla tuli puheeksi, mistä päin Suomea kukin oli Ouluun kulkeutunut (huomattava osa oululaisista kun on ”junantuomia”). Mainitsin Helille olevani Karjalasta kotoisin ja kun tarkempaa osoitetta kyseltiin, kerroin olevani Värtsilästä – ja vielä täsmällisemmin Kaustajärveltä. Heli kysyi, tunsinko kenties Maija-nimisen henkilön. Tottakai tunsin Tarvaisen Maijan; oltiin koulukavereita kansakoulun eka-luokalta alkaen, varmaan istuttiin vierekkäisissä pulpeteissa.
Maija osoittautui Helin äidiksi ja Kaustajärvi on Helillekin tuttu paikka. Olisi kai minun pitänyt jo ulkonäön perusteella tunnistaa Heli Maijan tyttäreksi – mutta kun siitä on aikaa yli 60 vuotta! Maijaakaan en ole sen koommin tavannut.
Kuvassa koulukaverit myöhemmältä, kenties kuitenkin elämän ekaluokan ajoilta.
Yritykseni (ja Heli Pyhäluoto kaupanpäällisinä) siirtyivät Kaleva-konsernille 4,5 vuotta sitten.
Heli porskuttaa edelleen mainostoimiston palveluksessa ja tietysti pistäydyn siellä aika ajoin kahvilla ja kuulumisilla. Työelämässä ahertavien kiusaaminen kun kuuluu eläkeläisen tehtäviin. Erään toimistomme asiakkaan kanssa puhuimme aikoinaan ”idän mafiasta” tarkoittaen heillä yrityksiin kulkeutunutta, itäsuomi-syntyistä
väkeä. Heissä oli usein jotain erityistä ja harvalukuisenakin he muodostivat yrityksen ”kantavan voiman”. Oli se ainakin firman äänekkäin porukka. (Idän mafiaa ei pidä sekoittaa aikamme separatisteihin, vaikka jotain yhteistä heillä onkin.)
Varmaan muitakin kuin allekirjoittanutta kiinnostaisi kuulla tarinoita lapsuudenystäviensä ja vähemmänkin tuttujen kaustajärveläisten /
värtsiläläisten sekä heidän jälkeläisensä toilailuista ja sattumuksista maailman turuilla.
Antaa palaa!
Leksa
Mukava kuulla tällaista palautetta maailmalta. Tuntuu niinkuin itseäkin kehuttaisiin. Voihan olla, että tällaisen pienen kylän perukoilta ponnistaneet ihmiset ovat sitkeämpiä kuin monet muut leipänsä helpommalla saaneet eivätkä anna lelpolla periksi kun vastuksia elämän tielle ilmestyy.
Tuo Maija näyttää tutulta. Oli varmaan aikoinaan kesäleireillä Kaustajärvellä. Mitähän hälle kuulunee.
Ehdin jo ajatella, että ajan hammas ei pure tasapuolisesti, jos Eira on käynyt koulua 60-vuotta sitten, mutta Leksahan se silloin ääkkösiä opetteli.
Tyttäreni käytti koiraansa eläinlääkärissä Helsingin puolessa.Siellä tuli vastaan eläintenhoitajana Kolehmaisen Marika (nykyään sukunimi miehen mukaan) Värtsilän Patsolasta. Jokin tytön naapureista kuuluu olevan Öllölästä. Tuntuu kuulemma ihan sukulaiselta. Kerran itäisestä Suomesta, aina itäsuomalainen.
Kun oman yrityksen kautta kiertelin omien asiakkaiden luona,
jotka olivat jakautuneet sopivasti läpi Suomen maan.
30 vuoden aikana tuli tuttavuuksia eripuolilta maatamme
erikoisesti, ilahdutti se että täältä Itäsuomesta lähtöisin
olevat henkilöt olivat monessa tapauksessa erittäin vastuun alaisissa tehtävissä. Monella oli juuret toisessa tai jopa kolmannessa polvessa ,täältä on aina jouduttu lähtemään leivän
perässä maailmalle.
Olihan siellä myös mukana yrittäjiä joiden juuret olivat P-Karjalasta lähtoisin. Onhan meillä Värtsilässäkin kyliä
joista on pulpahtanut monta merkittävää yritystä jotka ovat
tunnettuja maamme rajojen ulkopuolellakin.
Lopuksi kun itse olen Grammarin neulalla rokotettu niin olen
tullut juttuun hyvin eripuolella maatamme olevien asiakkaiden
kanssa, ja olen oppinut myös kuuntelemaan toistakin osapuolta,
joka pitkällä tähtäimellä tuottaa parhaaan sadon??!