Lapsenpiika

Mustosen kiitelty sarja jatkuu/Sibeliuksen perheen piikatyttö kertoo/Palkanmaksua ei aina muistettu

Enni Mustonen: Lapsenpiika, Otava 2014

Enni Mustosen paimentytöstä kertovaa kirjaa ​kehuttiin. Siinä nuori Ida Kristiina Eriksson oli Topeliuksen perheessä piikatyttönä ja tietysti hyvien suositusten ansiosta pääsi isännän kuoltua Sibeliuksen perheen lapsenpiiaksi. Homma oli ns. ”työtä vuorotta”, siis yötä päivää. Omat hanhaluutensa toivat Idalle Sibeliuksen hurvitteleva taiteilijaelämä ja perheen ainaiset rahahuolet. Joskus Idan piti jopa antaa vähät säästönsä ”lainaksi” että perheelle saatiin ruokaa ja isäntä pääsi Kämppiin taiteilijaseuraan.

Ruusuista tämä vuosisadan vaihde ei ollut säveltäjämestarin perheessä: ” Pyhäaamuna Janne-herra lähti taas kaupunkiin päivällisille.
Kaiken maailman taiteilijat ja professorit olivat kuulemma panneet toimeen uuden adressin Suomen puolesta ja lähteneet sitä viemään
Pietariin.”…

Enni Mustosen tyyli on tässä uudessä sarjassa hivenen siloiteltua ja niinpä osallistuvuus ja naisasia jäävät sivuseikoiksi, vaikka Aino-rouvan ja perheen tilanne olisi antanut säröisyyteenkin aineksia. Enni Mustosen on vaikea karistaa lukijaystävällisen viihdekirjailijan viittaansa harteilta ja hän ei oletettavasti sitä haluakaan. Moni lukija on oppinut pitämään Mustosen tyylistä tämän uuden sarjan myötä. Kun kirjassa edetään loppupuolelle, saa Ida suosituksia uuden perheen apulaiseksi. Jean Sibelius kun tuli maininneksi ystävälleen Albet Edelfeltille, että hänellä on tosi hyvä kotiapulainen. Toki kirjassa kulkee myös Idan henkilökohtaisen elämän juonne rakkauksineen ja pettymyksineen. Kirja on oivaa kesälukemista sille joka ei vaadi viihdettä enempää.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *