Sorsat

Lokkipariskunta onnensa päivinä.

Lokkipariskunta onnensa päivinä.

On lauantai-ilta. Radiosta tulee ”Sävel on vapaa”. Järvi on peilityyni. Kolme lokkia lepäilee järven pinnalla Liekö yksi niistä meidän leski-raukka. Perheen uros nielaisi naapurissa pienen pojan ongesta madon koukkuineen. Tähän onnettomuuteen päättyi yhden kalalokin maallinen vaellus. Ei olisi ollut välttämätöntä. Siiman katkaisu olisi pelastanut sen elämän. On niillä semmoiset liuottimet vatsassa.

Sorsistakin on osa hävinnyt. poikasia olivat kadonneet. Niille tahtoo aina joillekin käydä köpelösti. Tällä kertaa syylliseksi epäillään sanarannassa liikkunutta minkkiä.

No niin, lapset. Nyt levolle!

No niin, lapset. Nyt levolle!

Sorsaperheitä on ainakin kolme. Suurperhe, johon kuului alun perin 12 poikasta on ominut mökkirantamme aivan omakseen. Aloimme ruokkia niitä säiden kylmyyden vuoksi. Hyönteisravintoa ei ehkä olisi riittänyt koko pesueelle. hyvin on esikypsytetyt ohranjyvät kelvanneet. Lähestyessään ruokintapaikkaa pojat pistävät oikein ”juoksuksi” niin, että vesi kohisee. Syötyään ne sitten pistävät leikiksi. Vesi roiskuu korkealle, kun ne sukeltelevat ja roiskuttavat pienillä siivillään. Kilpa-ajo-leikissä pelottaa, että ilman liikennesääntöjä törmäilevät toisiinsa. Toisinaan lasten välille tulee riitaa. Nokka toisen nokassa roikkuen mennään kaislikossa, kunnes jompikumpi antaa periksi. Sitten rauhoitutaan ja alkaa sukiminen. Lopulta asetutaan levolle saunarannan hietikolle. Pikkuiset joutuvat väistymään, kun saunoessa tulee meidän vuoromme mennä räiskyttämään vettä. Hyvin sovimme kuitenkin samoille laineille.

Kahta muuta sorsaperhettä suurperhe ei oikein suvaitse samoille apajille. Pienperheeseen kuului aluksi seitsemän poikasta, mutta niistäkin on hävinnyt yksi. Tämän perheen lapset ovat pienempiä ja joutuvat usein pakenemaan suurperhettä. Nyttemmin on pienperheeseen liittynyt myös toinen aikuinen. Lieneekö se tämän perheen isä, joka on jo sulkasatonsa pitänyt. Mutta sekin saa nousta siivilleen, kun suurperheen emäntä hyökkää.

varo sorsia

Sorsat liikkuvat myös toisella järvellä, jolloin ne joutuvat ylittämään tien. Siinä on muutkin minun lisäkseni joutuneet kokeilemaan jarrujensa pitävyyttä. Poikaset eivät juurikaan pelkää autoja. Erään kerran yksi poikanen jäi oikein pullistelemaan keskelle tietä heilutellen pieniä siiventynkiään. Lopulta laitoimme liikennemerkit varoitukseksi ylityspaikasta. Kahta puolta tietä on lampareet, joissa on sammakon poikia. Tulevatko sorsat niitäkin syömään?

Kolmas perhe vierailee erittäin harvoin. Kahden poikasen äiti löytääkin paremmin ruokaa pojolleen.

Mulle kans ruokaa!

Mulle kans ruokaa!

Sorsien lisäksi pitää seurata kuikkien ja pääskysten touhuja. Eräs pikkulinnun poikanen tuli huutelemaan ruokaa mökin portaille. Pitihän sillekin pari madonpätkää syöttää. Arvata saatta, että meillä ei televisiota katsella.

Onneksi rannat on niin rakennettu, että sorsat ovat turvassa metsästäjiltä niin pitkään kuin kotirannoillaan viihtyvät.

Matkalla saunaan.

Matkalla saunaan.

Teksti ja kuvat: Irene Peuhkurinen

Share

7 comments for “Sorsat

  1. Tuollainen lokkipariskunta on tässä meidänkin
    luodolla saanut kaksi harmaata poikasta. Soudan
    siitä usein ohi, ja on sydäntä särkevää nähdä se
    emon huoli niistä lapsistaan. Kaislikossa oli varsinkin
    alkukesästä runsaasti lokkeja, joten jouduin ihan
    pelkäämään niiden hyökkäävää käytöstä.

    Sorsaperheessä on tänä kesänä seitsemän poikasta.
    Näyttää hyvin onnistuneen pesintä. Tekisi mieli
    ruokkia niitä, mutta meillä isäntä ehdottomasti
    kielsi niin tekemästä. Sanoi, etteivät ne lähde
    syksyllä muuttomatkalle ollenkaan, jos niitä ruokkii.

    Onko teillä siitä asiasta kokemusta?

  2. Hyvä ja luonnonläheinen juttu. Luonnon, etenkin lintujen tarkkailu on hienoa puuhaa.

  3. Olen kokenut kerran Lemillä tuollaisen “matkan saunaan”. Eivät kuitenkaan ihan lauteille hyppineet.

    Lisää, Irene, tuollaisia havaintoja meille ranta-asukkaille ja sellaiseen autuuteen haikaileville!

  4. Saimme männä viikolla yllätysvieraita
    Saarivaarasta. Yksi vieraistamme kertoi,
    kuinkä heidän hanhensa – Iines ja Hannes – olivat
    vierailleet pihapiirissämme kuusikymmentäluvun
    alussa.

    Perhe oli juuri muuttamassa Kaustajärven koululle
    kun hanhet säikähtivät naapurin koiran haukuntaa
    ja lähtivät livohkaan sen siliän tien.

    “Siliä tie” johti parin kilometrin päähän, tähän rantaan
    jossa nyt on mökkimme. Silloin rinteessä oli vielä vanha
    asuintalo.

    Pariskunta oli noussut hanhenmarssia rannasta,
    suoraan talon sementtiportaille ja siitä avonaisesta
    ovesta porstuaan saakka. Ilmeisesti anomaan turva-
    paikkaa.

    Jostain tieto hanhipakolaisista kulkeutui koululle ja
    Iineksen ja Hanneksen tervehdyskäynti sai onnellisen
    lopun.

  5. Heinäkuun 16 päivän aamuna ei sorsia ollutkaan paikalla. ei näkyneet koko päivänä. Illalla sitten ilmestyivät. Syötyään lähti koko poikaskatras – lentoon. Nyt iloitaan aina, kun maailmalle lähteneet pojat käyvät “kotonaan”.

  6. Meilläkin on syötelty lintuja ja oravia auringonkukan siemenillä.
    Oli hauska tapaus kun peippopariskunta tuli ikkunan alle ruokailemaan “peräkamarinpojan” kanssa. Äitipeippo nautiskeli siemenistä ihan itsekseen, mutta isäpeippo jauhoi siementä nokassaan ja poika tepasti ottamaan valmiin evään nokasta nokkaan. Saavutetut edut kun on tapana säilyttää 😉

  7. Kylläpä oli mukava kertomus pihapiiristä kauniine kuvineen. Jäi oikein “suu hyvälle” tuon luettuaan. Täällä kuivalla maalla ei ole tuollaista “televisiota”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *