Keväinen kalaretki

roni kuhasalossa 2013

Roni Kuhasalossa 2013. Kuva: Maija-Liisa

Päiväkoti- ikäinen Roni oli meillä yökylässä. Viileän kauden jälkeen aamu valkeni aurinkoisena. Järvenpinta väreili tyynenä. Aamupalalla suunnitelimme Ronin kanssa vesille lähtöä soutuveneellä, mutta kun mukaan ilmoittautui myös kapteeni, päätimme mennä moottoriveneellä.

Kalaretken alkajaisiksi poika muisteli kotonaan olevaa viittä akvaariokalaa, jotka oli nimetty perheenjäsenille. Värin ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi yksi oli veljen nimikkokala. Kaksi kalaa meni joillakin kriteereillä äidille ja isälle. Yksi jäi pojalle itselle. Jäljelle jäi pieni piikikäs sintti, joka nimettiin mummolle, eikä päätöksestä voinut valittaa.
Kalojen koko jutuissa suureni, kuten kunnon kalajutuissa on tapana. Poika mainitsi pyydystäneensä myös valaan. Uteluihini niin suuren saaliin käsittelystä hän mainitsi, että ihan helppo se oli vasaralla päähän nakkaamalla tainnuttaa. Eikä siinä vielä kaikki. Tottahan kunnon kalamies on hain pyydystänyt. Ihan helposti sekin tuntui käyneen. Mainitsin, ettei tässä järvessä niitä lajeja esiinny lainkaan, ovat meren eläviä.

Taivas näytti pilvettömältä, eikä kovaan tuuleen joutumisesta näyttänyt olevan vaaraa. Vihreä vene tönäistiin telineestään vesille. Sitten vielä liivit päälle. Pojankin edellisen kesän pienellä kasvuvaralla varustettu liivi näytti nyt ihan sopivalta. Heti toisella nykäisyllä moottori käynnistyi. Hiljaisella nopeudella ajettaessa poika sai viilettää keltaisen uisteluvapansa siimaa vedessä jo kotirannasta lähtien. Päätimme kiertää erään saaren. Saaren kupeessa me aikuiset kokeilimme pohjaonkiamme. Poika heitteli uistintaan. Tämän tästä täytyi muistuttaa häntä uistimessa olevasta koukusta. Siitä oli ikäviä kokemuksia viime kesältä. Kala ei ollut syönnillään. Ei sitten nykyn nykyä tullut. Me nautimme eväänämme olleita hedelmiä ja mehua.

Siinä saalista odotellessa veneemme kapteeni yltyi kehumaan poikaa; ” Kyllä meillä on kiltti poika. Lieneekö kellään muulla tuollaista poikaa?” hän lisäsi.
” Toisilla on toinen poika, joka on kiltti, ei tässä osaa itseään kehua,” kuului 5- vuotiaan elämänviisaus.

Ahti ei suo aina antejaan, täytyi todeta ja suunnata veneen kokka kohti kotirantaa. Sitä ennen täytyi testata pojan suunnistustaitoja; missä päin se kotiranta on? Tottahan valaanpyytäjä sen tiesi.

Maija- Liisa

11 comments for “Keväinen kalaretki

  1. Haluaisinpa istua tuon pojan paikalla niinkuin ennen vaikkapa Pirttisaaren kivikkoisilla rannoilla. Ihan ikävä tulee
    Pusan Mirja

  2. Hauska juttu, varsinkin ne valaan- ja hainpyyntijutut. Eihän sitä
    aina kaloja tule, mutta hyvän jutun olet saanut punottua kalareissusta, ja vielä kuvakin.

  3. Onpa ihana poika! Ja hauskasti kerrottu tarina.

  4. Vaan mitä se on se kyldyyri?
    Kas, siinäpä pulma on jyyri.
    Kyldyyri, kyldyyri, kyldyyri,
    siitä nyt on huuto suuri.

    Mut mikä se on, se kyldyyri?
    kyseli Eino Leino jo aikoinaan.

    Miksei ois vaikk
    kalaonni jyyri eli
    hyvä mieli,
    oli saalis pieni taikka syyri !

  5. Mielestäni yksi kauneimmista luontokuvista on juuri tuo, kun lapsi istuu ongella.. Siinä on sitä jotain. Mitä se sitten lieneekään. Kuva on mainio ja itse tarina tietenkin. Kiitokset Maija-Liisalle yhteistyökumppaneineen. Taustalla taitaa olla Voiluoto.

  6. Valaista tuli mieleeni Turpeisen Emma ja hänen kysymykset mummolle kun menivät katsomaan villisikatarhaa Purolan tilalla. ”Mummo onko tuolla leijonia, norsuja ja korkotiileja” ja mummo sanoi, ettei ole purolan villisika aitauksessa kyseisiä eläimiä vaan -sikoja.

  7. Pyhäselällä on ollut monta päivää sellainen
    myräkkä, että vesille ei ole menemistä.

    Mirjan mainitsema Pirttisaari ei ole kovin
    kaukana tästä meidän rannasta.

  8. Tähän voisi vielä lisätä, että kuvan nuori onkija
    on monien eri sukujen kautta pikkuserkku useille
    Värtsin tekijöille ja lukijoille. En nyt mitään
    nimiä tähän laita kuitenkaan. Kiva serkku teillä on!

  9. No,mikset laita nimeä? Pelkäätkö, että Värtsilän likat alkavat kirjoitella Ronille kirjeitä?

  10. Katsotaan ensin, että millainen kalamies Ronista
    kehittyy, sitten voi salaisuuden verhoa raottaa.
    Likat voi kirjoitella näin aluksi tämän Värtsin
    kautta.

    Näin meidän kesken, jos sukupuun annamme riittävän
    laajalle rehottaa, pääset Erkki sinäkin Ronin kanssa
    samaan sukupuuhun.

  11. Nyt meni uteliaisuuden tie ihan ääripäähän. Soita minulle. Pidän salaisuuden pappisvalan takana. Sukupuuni alkaa 1620-luvulta Kiteen Muljulasta, ja rungon kaikilta puolilta puuttuu paljon oksia, lehtiä ja hedelmiä. Mutta jos Luoja suo, niin yritän niitä etsiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *