23 ajatusta aiheesta “Viikon puheenaiheet, viikko 22”
Pentti Pakarinen
Sunnuntaiaamuna laulujoutsen parvi laskeuti kello 7 aikaan
Kaustajärvelle lepäilemään.
Oli lähes 100 yksilöä,se oli äännekäs tapahtuma.
Heino Turunen
Lienee sama parvi, joka oli Kiteenjärven rantamailla Savikon pelloilla torstaina. Tiheässä on välilaskut, kuten nykyisin Finairilla. Mihin saakka lienevät varanneet matkalippunsa.
Esko Tarvainen
Muistan kun keväällä kävimme pinen porsaan hakemassa seuraavantalven savotamiesten ravinnoksi. Porsas laitettiin viholaissäkkiin ja kotiiin kannettuna porsas sai paikan kuivien olkien päältä tallista. Pieni porsas piiloutui olkien alle. Lapset me luulimme porsaan hävinneen. Sangossa me pienet lapset toimme ruokaa pienelle porsaalle. Kun kaadoimme ruan kaukaloon porsas ilmestyi olkien alta pienen porsaan röhkimisen kera.
Esko Tarvainen
Muistoni pienenäpoikana Kaustajärveltä. Isäni,joka oli kaikki kokenut suomenhistoriasta oli hiljainen ja kertoi vain vähän omia kokemuksiaan elämän varrelta.
Minulle hän antoi tehtäväksi keväällä mennä yksinäisten vanhusten luokse hevosella kyntämään peruna maahan. Vanhukset olivat ikääntyneitä naisia.
Toinen isäni toive oli, että minä lähden mukaan kun hän käy tapaamassa rintamies kavereitaan, joilla oli tullut elonehtoo etehen. Kuulin tarinat ja tallensin mieleeni.
Jouko Varonen
Hyviä muisteluja Esko! Mie muistan myös kun naapurin sairaalle
isännälle laitettiin peruna kasvamaan ja heinänteossakin oltiin
vanhuksen luona. Yleensä taisi olla Värtsilän kylälläkin semmoinen
asenne, että kaveria autetaan.
No johan oli jytky uutinen.
Sitä luulisi, että kaikki on ilman muuta ikuista..
Erkki Lintunen
En ole vielä saanut hyppysiini viimeistä Uutisalasimen numeroa. Mutta kiirehdin kiittämään lehden toimituksia nimiä toistamatta. Uutisalasin on ollut ja tulee olemaan Tohmajärven olemassaolon ja kehityksen kannalta erittäin merkittävä.
Lehti on myös yritteliäisyyden esimerkillinen edustaja. Toivon, että tälle on luvassa jatkoa!
Henkilökohtaisesti tunnen, että Uutisalasin on tarjonnut runsaasti palstatilaa tarpeilleni julkaista ajatuksiani. Kirjoittamista harrastavalle sellainen on hyvä apu.
Toivon Erjalle ja Karille ”monia vuosia, armorikkaita vuosia…”
pater F.
Ilmari
Suurin syy varmasti oli pieni lehden tilaaja määrä ja sitä
kautta yrittäjien ilmoitusten määrät olivat viime vuosina
vähentyneet huomattavasti.Nämä ovat pienille niinkuin isoillekin
lehdille elin tärkeät.Tässä käy usein niinkin kuin kyläkaupoille.
Toiminnan resussit ovat rajalliset, toivotaan uudelle yrttäjälle
menestystä vanha sanonta sanoo (Yrittänyttä ei laiteta)
Jatko riippuu myös miten Tohmajärven kehitys menee eteenpäin vai
junnaako se paikoillaan.Merkkejä on jo olemassa Venäläisten asiakkaiden väheneminen ei ainakaan auta asioita parempaan päin.
Uuusien työpaikkoja kaivataan erikoisesti teollisuuden puolelle.
Kiitokset minunkin puolesta! oli kiva lukea kotimaisemien asioita
asuessamme myös Eteläsuomessa ,lehden nimi on muuttunut ainakin
kolme kertaa. Mutta jutut ovat aina olleet yhtä kiinnostavia.
Terveisin: Ilmari Majoinen
Reino A
Asiasta kolmanteen.
EENet Forest in Alutaguse: Karhu tallustelee kuvassa parhaillaan.
Kannattaa vilkaista myös ”kalakotkan” haudontapuuhia. Poikasten kuoriutumiseen ei liene pitkääkään aikaa.
irene peuhkurinen
Minäpä näin keskiviikkona Miljoonarinteessä karhun – autosta käsin. Ei se ollut kovin suuri, jos ei ihan pienen pienikään. Ja vikkelä se oli.
alpoaatos
Kalakotkalla on kaksi munaa ja emo ”U5” ja isä ”YF” hautovat vuorotellen. Viime kesänä poikaset kuoriutuivat kesäkuun 16-18 päivä. Tuossa emossa on paljon naisellisia piirteitä. Hän siivoaa miltei yhtenään ja siirtelee risuja paikasta toiseen.
Vuokko
Värtsilän koululaisilla on ollut aamupäivä vapaata ja koulupäivä aloitetaankin ruokailulla. Sitten lähdemme Laululavalle Suvenavaukseen. Sinne mennään, satoi tai paistoi. Tuskin tänä keväänä paistaa, mutta toivotaan, ettei kovemmin sataisikaan. Tavataan siellä klo 18.00 tai kuunnelkaa ja katsokaa netin, (pohjois-karjalan radion) kautta Suvenavaus. Tämän vuoden radiointi kuullaan vasta maanantaina.
Vuokko
Meidän paikkamme ovat F-katsomossa (yleisöstä päin katsottuna toinen katsomorivi vasemmalta), keskipaikkeilla, Reijolan koulun ja Salokylän koulun välissä. Toivottavasti lavan lipan suojassa.
alpoaatos
Kiitos vinkistä Vuokko. Osaan sihtailla siihen suuntaan.
Erkki Lintunen
Hienoa! Kyllä Pohjois-Karjalan koululaiset osaavat! ”Suhmuran Santra” oli hauska toteutus.- Ja kyllä pitää olla (helevetistä) sellainen mielipide, etteivät koululaiset saisi Suvivirttä laulaa! Ei tuntunut pakkoveisuulta, vaikka sää ei suosinutkaan.
Milloinkahan joku tekee numeroa siitä, että koulun joulujuhlassa lauletaan joulupukista ja joulupukille, vaikka sitä ei olekaan!!!
Mie vain kysyn!
Hyvää kesää! Kyllä se tästä lämpenee.
Mikko
Suvivirsi kuulostaa aina kauniilta veisattuna, etenkin urkujen säestyksellä. Sain veisata virttä sydämen kyllyydestä Turun Tuomiokirkossa lauantina 17.5 ja virsi veisattiin kokonaan. Missään en ole kuullut sen kuulostavan niin kauniilta ja koskettavalta. Urkuri pisti parastaan, holvit raikui ja kansa osasi veisata.
Tulevana sunnuntaina Suvivirsi kajahtaa Suomen kirkoissa.
Kalevi Tikka
Tapasin tänään Ruunaalla kummityttöni ylioppilasjuhlassa juuriltaan Kaustajärveläisen naisen. Hänen äitinsä on rajan taakse jääneeltä alueelta. Jostakin sieltä Joutsenuksen järven takaiselta kylän osalta. Jos kuulolaitteeni toisti nimen oikein niin äitinsä tyttönimi oli Törrönen. Kertoi, ettei sinne äidin vanhalle kotipaikalle pääse Venäjän Värtsilästä. Tie on suljettu puomein.Kerroin hänelle tästä verkkolehdestä ja äitini kertomuksesta Kaustajärven evakoista.
Vuokko
ONNITTELUT kaikille uusille YLIOPPILAILLE ja taustajoukoille (mm. Hyttisen ja Kontiaisen perheille) sekä KOULUNSA päättäneille ja AMMATTIIN valmistuneille.
Markus Kontiainen
Kiitos onnitteluista Saara-Maijan sekä perheemme puolesta. Markus Kontiainen
Seinäjoen lukion uudet ylioppilaat saivat juhlaansa
Softenginen esiintymisen yllätyksenä. Yksi bändin
pojista sai nimittäin valkolakkinsa. Näin mekin pääsimme
euroviisutunnelmiin jälkikäteen.
Toki Areenalla laulettiin myös suvivirsi
sekä perinteinen Gaudeamus igitur….
Lakkiaiset ovat myös riemuylioppilaiden juhlaa. Jos olisin
ollut Joensuussa olisin tavannut monta 1964 valmistunutta
tuttavaani. Nyt katselin heidän kuvaansa sanomalehti
Karjalaisesta, monet heistä ovat sisareni luokkatovereita.
Mirja Pusa
Mekin suunnistimme jo helatorstaina
Mekin suunnistimme jo helatorstaina Espoota kohti Tarja-tyttäremme Kaisan yo-juhliin. Ylioppilas oli kauniin näköinen ja iloinen hatussaan ja juhlavaatteissaan.
Toimme tullessamme Tarjan Paavo-pojan mummolaan.
Muutaman vuoden päästä on Paavolla edessä kirjoitukset – luulen näin ja myöskin toivon näin.
Mirja-mummo
Esko Tarvainen
Muistooni jäi kevään ensilaitumille laitetuista lehmistä vasikoidensa kera. Kun naudat ulospääsi. Silmät sokaistuivat valoon päästyään. Lehmät ja vasikat hyppivät takajaloillaan ja suuntavaisto oli vähänaikaa hukassa. Pikkuhiljaa karja rauhoittui laitumelle vietäväksi. Tuore kevätruoho sai vallan silloin kun nälkäisen aistit aktivoitui märehtijän pötsi tarvitsi täytettä.
Sunnuntaiaamuna laulujoutsen parvi laskeuti kello 7 aikaan
Kaustajärvelle lepäilemään.
Oli lähes 100 yksilöä,se oli äännekäs tapahtuma.
Lienee sama parvi, joka oli Kiteenjärven rantamailla Savikon pelloilla torstaina. Tiheässä on välilaskut, kuten nykyisin Finairilla. Mihin saakka lienevät varanneet matkalippunsa.
Muistan kun keväällä kävimme pinen porsaan hakemassa seuraavantalven savotamiesten ravinnoksi. Porsas laitettiin viholaissäkkiin ja kotiiin kannettuna porsas sai paikan kuivien olkien päältä tallista. Pieni porsas piiloutui olkien alle. Lapset me luulimme porsaan hävinneen. Sangossa me pienet lapset toimme ruokaa pienelle porsaalle. Kun kaadoimme ruan kaukaloon porsas ilmestyi olkien alta pienen porsaan röhkimisen kera.
Muistoni pienenäpoikana Kaustajärveltä. Isäni,joka oli kaikki kokenut suomenhistoriasta oli hiljainen ja kertoi vain vähän omia kokemuksiaan elämän varrelta.
Minulle hän antoi tehtäväksi keväällä mennä yksinäisten vanhusten luokse hevosella kyntämään peruna maahan. Vanhukset olivat ikääntyneitä naisia.
Toinen isäni toive oli, että minä lähden mukaan kun hän käy tapaamassa rintamies kavereitaan, joilla oli tullut elonehtoo etehen. Kuulin tarinat ja tallensin mieleeni.
Hyviä muisteluja Esko! Mie muistan myös kun naapurin sairaalle
isännälle laitettiin peruna kasvamaan ja heinänteossakin oltiin
vanhuksen luona. Yleensä taisi olla Värtsilän kylälläkin semmoinen
asenne, että kaveria autetaan.
UUTISALASIMESSA puhaltavat suuret muutosten tuulet http://www.uutisalasin.fi/2014/05/28/viimeinen-uutisalasin/
No johan oli jytky uutinen.
Sitä luulisi, että kaikki on ilman muuta ikuista..
En ole vielä saanut hyppysiini viimeistä Uutisalasimen numeroa. Mutta kiirehdin kiittämään lehden toimituksia nimiä toistamatta. Uutisalasin on ollut ja tulee olemaan Tohmajärven olemassaolon ja kehityksen kannalta erittäin merkittävä.
Lehti on myös yritteliäisyyden esimerkillinen edustaja. Toivon, että tälle on luvassa jatkoa!
Henkilökohtaisesti tunnen, että Uutisalasin on tarjonnut runsaasti palstatilaa tarpeilleni julkaista ajatuksiani. Kirjoittamista harrastavalle sellainen on hyvä apu.
Toivon Erjalle ja Karille ”monia vuosia, armorikkaita vuosia…”
pater F.
Suurin syy varmasti oli pieni lehden tilaaja määrä ja sitä
kautta yrittäjien ilmoitusten määrät olivat viime vuosina
vähentyneet huomattavasti.Nämä ovat pienille niinkuin isoillekin
lehdille elin tärkeät.Tässä käy usein niinkin kuin kyläkaupoille.
Toiminnan resussit ovat rajalliset, toivotaan uudelle yrttäjälle
menestystä vanha sanonta sanoo (Yrittänyttä ei laiteta)
Jatko riippuu myös miten Tohmajärven kehitys menee eteenpäin vai
junnaako se paikoillaan.Merkkejä on jo olemassa Venäläisten asiakkaiden väheneminen ei ainakaan auta asioita parempaan päin.
Uuusien työpaikkoja kaivataan erikoisesti teollisuuden puolelle.
Kiitokset minunkin puolesta! oli kiva lukea kotimaisemien asioita
asuessamme myös Eteläsuomessa ,lehden nimi on muuttunut ainakin
kolme kertaa. Mutta jutut ovat aina olleet yhtä kiinnostavia.
Terveisin: Ilmari Majoinen
Asiasta kolmanteen.
EENet Forest in Alutaguse: Karhu tallustelee kuvassa parhaillaan.
Kannattaa vilkaista myös ”kalakotkan” haudontapuuhia. Poikasten kuoriutumiseen ei liene pitkääkään aikaa.
Minäpä näin keskiviikkona Miljoonarinteessä karhun – autosta käsin. Ei se ollut kovin suuri, jos ei ihan pienen pienikään. Ja vikkelä se oli.
Kalakotkalla on kaksi munaa ja emo ”U5” ja isä ”YF” hautovat vuorotellen. Viime kesänä poikaset kuoriutuivat kesäkuun 16-18 päivä. Tuossa emossa on paljon naisellisia piirteitä. Hän siivoaa miltei yhtenään ja siirtelee risuja paikasta toiseen.
Värtsilän koululaisilla on ollut aamupäivä vapaata ja koulupäivä aloitetaankin ruokailulla. Sitten lähdemme Laululavalle Suvenavaukseen. Sinne mennään, satoi tai paistoi. Tuskin tänä keväänä paistaa, mutta toivotaan, ettei kovemmin sataisikaan. Tavataan siellä klo 18.00 tai kuunnelkaa ja katsokaa netin, (pohjois-karjalan radion) kautta Suvenavaus. Tämän vuoden radiointi kuullaan vasta maanantaina.
Meidän paikkamme ovat F-katsomossa (yleisöstä päin katsottuna toinen katsomorivi vasemmalta), keskipaikkeilla, Reijolan koulun ja Salokylän koulun välissä. Toivottavasti lavan lipan suojassa.
Kiitos vinkistä Vuokko. Osaan sihtailla siihen suuntaan.
Hienoa! Kyllä Pohjois-Karjalan koululaiset osaavat! ”Suhmuran Santra” oli hauska toteutus.- Ja kyllä pitää olla (helevetistä) sellainen mielipide, etteivät koululaiset saisi Suvivirttä laulaa! Ei tuntunut pakkoveisuulta, vaikka sää ei suosinutkaan.
Milloinkahan joku tekee numeroa siitä, että koulun joulujuhlassa lauletaan joulupukista ja joulupukille, vaikka sitä ei olekaan!!!
Mie vain kysyn!
Hyvää kesää! Kyllä se tästä lämpenee.
Suvivirsi kuulostaa aina kauniilta veisattuna, etenkin urkujen säestyksellä. Sain veisata virttä sydämen kyllyydestä Turun Tuomiokirkossa lauantina 17.5 ja virsi veisattiin kokonaan. Missään en ole kuullut sen kuulostavan niin kauniilta ja koskettavalta. Urkuri pisti parastaan, holvit raikui ja kansa osasi veisata.
Tulevana sunnuntaina Suvivirsi kajahtaa Suomen kirkoissa.
Tapasin tänään Ruunaalla kummityttöni ylioppilasjuhlassa juuriltaan Kaustajärveläisen naisen. Hänen äitinsä on rajan taakse jääneeltä alueelta. Jostakin sieltä Joutsenuksen järven takaiselta kylän osalta. Jos kuulolaitteeni toisti nimen oikein niin äitinsä tyttönimi oli Törrönen. Kertoi, ettei sinne äidin vanhalle kotipaikalle pääse Venäjän Värtsilästä. Tie on suljettu puomein.Kerroin hänelle tästä verkkolehdestä ja äitini kertomuksesta Kaustajärven evakoista.
ONNITTELUT kaikille uusille YLIOPPILAILLE ja taustajoukoille (mm. Hyttisen ja Kontiaisen perheille) sekä KOULUNSA päättäneille ja AMMATTIIN valmistuneille.
Kiitos onnitteluista Saara-Maijan sekä perheemme puolesta. Markus Kontiainen
Seinäjoen lukion uudet ylioppilaat saivat juhlaansa
Softenginen esiintymisen yllätyksenä. Yksi bändin
pojista sai nimittäin valkolakkinsa. Näin mekin pääsimme
euroviisutunnelmiin jälkikäteen.
Toki Areenalla laulettiin myös suvivirsi
sekä perinteinen Gaudeamus igitur….
Lakkiaiset ovat myös riemuylioppilaiden juhlaa. Jos olisin
ollut Joensuussa olisin tavannut monta 1964 valmistunutta
tuttavaani. Nyt katselin heidän kuvaansa sanomalehti
Karjalaisesta, monet heistä ovat sisareni luokkatovereita.
Mekin suunnistimme jo helatorstaina
Mekin suunnistimme jo helatorstaina Espoota kohti Tarja-tyttäremme Kaisan yo-juhliin. Ylioppilas oli kauniin näköinen ja iloinen hatussaan ja juhlavaatteissaan.
Toimme tullessamme Tarjan Paavo-pojan mummolaan.
Muutaman vuoden päästä on Paavolla edessä kirjoitukset – luulen näin ja myöskin toivon näin.
Mirja-mummo
Muistooni jäi kevään ensilaitumille laitetuista lehmistä vasikoidensa kera. Kun naudat ulospääsi. Silmät sokaistuivat valoon päästyään. Lehmät ja vasikat hyppivät takajaloillaan ja suuntavaisto oli vähänaikaa hukassa. Pikkuhiljaa karja rauhoittui laitumelle vietäväksi. Tuore kevätruoho sai vallan silloin kun nälkäisen aistit aktivoitui märehtijän pötsi tarvitsi täytettä.