VESI VEI MAITA JOKEEN KOULUN KOHDALLA
Luin juuri Irenen kertomuksen hänen liukastelustaan liikenteessä ja siitä valtavasta ”tuurista”, jota oli ollut hänellä mukanaan. Meillä koululla oli torstaina samanlaista hyvää onnea matkassa.
Edellisen illan ja yön aikanahan satoi melkoisesti. Aamulla koululla odoteltiin kellon sointia ihan tavalliseen tapaan; mitä nyt hirvimetsälle lähtevät 5-6 luokkalaiset ”punanutut” liikuskelivat jännittyneinä ja eväiden teon jälkeen olivat jo innolla tunkemassa pikkubussiin, joka vei heidät metsästysmaastoihin. Oppitunnit sujuivat normaalisti ja vielä ensimmäisellä välitunnilla ei huomattu pihalla mitään erikoista. Ruokavälitunnin loppupuolella tarkka välituntivalvoja ihmetteli Jänisjoen penkereellä olevan, koulun välituntialueen rajaavan, aidan kallistumista. Samalla eräs ekaluokkalainen tuli ihmetellen kertomaan valvojalle, että kuka on kaivanut kuopan tuonne aidan viereen. Välituntivalvoja meni katsomaan ”kuoppaa” ja kauhistui! Jänisjoen pengertä oli murtunut sekä aidan takaa että koulun pihankin puolelta parin metrin matkan sadevesiviemäriputken suuntaisesti. Kuinka hurjan syvä sortuma oli jo aidan kohdalta ja verkkoaita kökötti onnettomasti kallellaan ilmassa sortuman päällä! Entäpä jos joku oppilaista tai valvoja olisi ollut vajoaman kohdalla sen sortuessa? Tai ekaluokkalaiset olisivat menneet uteliaisuuttaan liian lähelle vaarallisen sortuman reunoja, ennekuin tulivat sanomaan asiasta opettajalle? Voi vaan ihmetellä sitä suojelusta, jota koulunpihalla liikkuneilla oli mukanaan.
Paperivaraston ja kiipeilytelineen väliin tullut sortuma oli korjattu jo perjantaina iltapäivällä
Kun talonmies-Janne sai kuulla asiasta, hän eristi vaarallisen alueen narulla ja kutsui paikalle järeämpää kaivinkone- ja sora-autokalustoa. Oli siinä oppilailla välituntiohjelmaa kerrakseen! Perusteellinen sortuman täyttäminen jatkui vielä perjantaina; viemäriputken korjaamisen jälkeen joen rantaan pudotettiin aluksi useita kuormallisia (kymmenkunta) kivenmoukuroita, sen jälkeen karkeaa soraa ja lopuksi pintakerrokseen multaa. Jokaisen kuorman välissä kaivinkone työskenteli tampaten ja siirrellen maata sopiviin kohtiin. Näin maallikon silmin katsottuna työ tehtiin todella huolella ja luulisi veden nyt ”osaavan” mennä putkea pitkin ilman, että vie maita mennessään.
Multamaa ja aidan eriväriset tolpat kertovat maan sortumasta
Teksti ja kuvat: Vuokko Väänänen
Vaikuttaa, että sadevesiviemärin putkikaivanto on toiminut vastoin tarkoitusta salaojana ja syönyt kaivantomaita jokeen päin.
Kaivannon korjaustäyttöön kuulostaa käytetyn nyt myös karkeita maamateriaaleja sekä tiivistystä, joten uusia maatäyttöjä pikku virtaukset eivät enää huuhdelle herkästi pois.
Hyvä, että seuraus on jo korjattu. Joskus käydään myös syidenkin kimppuun, ja ihan syystä. Tässä tapauksessa jo koululasten turvallisuus velvoittanee jatkotoimiin, joista saanemme kuulumiset (Vuokolta, kiitos) ajallaan.
Helpotuksen huokaus että kaikki päättyi
onnellisesti.
Vuokon kertomuksesta huomaa
kuinka valppaana välituntivalvojakin saa olla,
ja kuinka tärkeää on, että lasten turvallisuus
on etusijalla.
Kun olemme vieneet sanomalehtiä paperinkeräys-
laatikkoon koululle, en ole koskaan ajatellut
että siinä on joenpenkka niin lähellä.
Huomio on kiintynyt ainoastaan piha-alueen nurkassa
kasvavaan mahtavaan puuhun jonka juurelta erroosio (?)
on syönyt mullat.
Ves vei muat juttu 26.4.2012 Värtsissä
https://www.vartsi.net/2012/04/26/ves-vei-muat/
Kävimme tänään koululla hirvisoppaa syömässä, mutta ei tullut perehdyttyä mainittuun maanvyörymään.
Kiinnitin huomion sen sijaan siihen, että Telle (ja varmaan moni muukin) on vienyt lehtiä paperinkeräyslaatikkoon. Viekää ne ehdottomasti jatkossa samalla pihalla sijaitsevan ulkorakennuksen pariovelliseen keskivarastoon; tällöin partiolippukunta saa varoja, kun kertynyt paperi myydään vuosittain Hyötyaine Oy:lle.
Se, miksi paikalle yleensäkin tuotiin vielä erillinen kontti paperille, johtunee jollakin tavalla ekopistelainsäädännöstä. Joka tapauksessa se on ainakin toistaiseksi täysin tarpeeton pömpeli; kenenkähän varpaille poljettaisiin kiinnittämällä siihen ohje, jossa neuvotaan oikean paperivaraston käyttö??!!
Varsin aiheellinen tuo Jussi Raerinteen
tiedote ensi kesää ajatellen.
Monia vuosia olin itsekin mukana kun keräsimme
sanomalehdillä varoja erään leikkikoulun
kannatusyhdistykselle. Niputetut ”paalit”
toimitettiin loppujen lopuksi Pankakosken tehtaille.
Meille satunnaisille matkailijoille oikein merkattu ”postiosoite” olisi tietenkin hyödyksi.