Makariin metsässä

Mennyttä maailmaa, osa 4

Edellisessä jaksossa saavuimme litimärkinä huoltoautollemme joka odotteli meitä Makariin metsätiellä, entisessä Pälkärven pitäjässä. Koska sade vain yltyi, päätimme istua hetkisen autossa ja kaivaa eväskääröt esille.

Kaikki mi jäljellä on

Vaan eipä siellä maltettu kauan istuskella, ei muuta kuin sadetakit niskaan, sontikat käteen ja menoksi. Kuljettuamme muutaman satametrisen syksyisen tuntuisessa lunnossa tulimme sammaloituneelle, sateesta liukkaalle sementtiportaikolle. Siinä olikin kaikki mitä oli jäljellä Makariin entisestä, komeasta kansakoulusta. Tai ei nyt ihan kaikki, itse koulurakennus oli työnnetty kasaan portaikon taakse ja pari ruostunutta pönttöuunin peltiä nojasi vieläkin puun kylkeen ikäänkuin turvaa etsien.

Yhden matkakumppanini äiti oli käynyt aikoinaan koulua Makariissa ja tottakai halusimme valokuvauttaa itsemme noilla opinportailla. Vahinko vain, että juuri sillä hetkellä satoi niin rankasti että kuvasta tuli epäselvä eikä sitä voi liittää tarinani mukaan. Koulun opettajina oli toiminut Leinin pariskunta, heidän 1938 syntyneestä pojastaan tuli myöhemmin hovioikeudenlaamanni.

Tien toisella puolelta, kuusiryteiköstä löytyi entisen koulun talouskellari. Vaikka ovi puuttui, oli kellari sisäpuolelta ihmeen hyvässä kunnossa ja seinistä näki vieläkin kuinka taidolla muuratut ne olivat ja että betoni oli ollut erittäin hyvälaatuista. Nyt se kuitenkin vaikutti enemmänkin joltain synkältä bunkkerilta. Tuli mieleen, että sota-aikana sitä on varmaan käytetty pommisuojanakin.

Kuva  Erkki Närhi.

Kuva
Erkki Närhi.

Jos metsään haluat mennä nyt

Koulun paikkaa ympäröivä metsä oli niin sienimetsän oloista, että emme ihmetelleet laisinkaan kun huomasimme keltaisten, maahan pudonneiden lehtien ja vielä vihreiden saniaisten joukossa punervia karvarousksuja, joita ennen vanhaan karvalaukuiksi sanottiin. Niitä vain sitten joukolla keräämään! Naureskelimme, että mehän voisimme vaikka myydä saaliimme tienvarrella ohikulkeville autoilijoille. Mutta kun sitten paluumatkalla – vanhaa Värtsilää lähestyessämme – näimme tienposkessa värjöttelevän kanttarellinmyyjän niin totesimme että onneksi meidän ei tarvitse sitä tehdä “aikuisten oikeesti”.

Emme jatkaneet enää matkaa koululta eteenpäin, sillä kulkuväylä muuttuisi niin ryteikköiseksi että siellä olisi vaikea liikkua. Kysyin että onko lähistöllä mitään suurempaa veistöä ja onhan siellä kuulemma Jänisjärvi muutaman kilometrin päässä.

Kotona katselin Pälkjärven karttaa ja laskeskelin että päätieltä Makariin koululle oli viitisen kilometriä, vaikka se ekakertalaisesta tuntui tietenkin paljon pidemmältä. Mutta jos joku nyt innostuu menemään Makariin, niin suosittelen, että tekisitte sen keväällä. Silloin luonnossa olisi helpompi liikkua ja tieltä käsinkin näkisi muutakin kuin pusikkoa, horsmikkoa ja kulokkoa.

Sateisesta säästä huolimatta olimme matkaamme tyytyväisiä. Totesimmekin, että eipähän olleet ainakaan hirvikärpäset riesana. Minut palautettiin mökille saakka ja sain taas kerran esitellä vastavuoroisesti Suomen Värtsilän maisemia vieraillemme.

Tellervo

Share

Post navigation

11 comments for “Makariin metsässä

  1. Makariin koulun kellariin liittyen olen kuullut kerrottavan tarinaa, että opettaja Maikki Leini oli kova hilloamaan. Eräänä syksynä sitten oli tapahtunut suuri katastrofi – hyllyt olivat jostain syystä romahtaneet. Voitte arvata, että Maikkia ei naurattanut sen jälkeen.

  2. Me olemme käyneet Naatselän kylän puolella Jänisjärveltä
    käsin, joten tuo tie on kokematta. Siellä olivat ne paikat
    sellaiset kuin asumattomat seudut ovat. Taloista rauniot
    järjellä. Mahtavaa metsää kasvoi Kalliorannan ja Varpalahden
    kohdalla, joissa kävimme. Vaaranmäelle joukosta kiipesi vain
    osa, koska venettä ei voinut jättää vahtimatta rantaan.

    Me kävimme myös Varpasaaressa, Kalliosaaressa, Kontiosaaressa,
    Selkäsaarissa, Tyytysaaressa, Pölkkyniemessä ja Vasaraniemessä,
    jota Pommisaareksi kutsuimme puussa roikkuvan pommin vuoksi.
    Kevät ja kesä on parasta aikaa käydä siellä.

    Sieltä Lomakylistä saa vuokrattua veneitä, joten suosittelen
    retkeä sen kauniin järven läpi. Entinen laivasatama on ollut
    siinä Kalliosaaren kohdalla, jossa silta- arkku on näkyvissä.
    Joku järveä tunteva olisi eduksi olla mukana ja järven kartta.
    Me olimme omalla veneellä siellä.

  3. Aasinsillan kautta – Marakariin metsästä Kaustajärven metsään!

    Olimme eilen Ulla, minä ja Ellinoora, puolukoita ja sieniä keräämässä. Kuljimme järven rantaa kohti Pakarisen “lukaalia”. Kun selkää alkoi jomottaa, istahdimme rantakivelle ja ihailimme eteemme avautuvaa ulappaa. Järven pinta oli aivan tyyni ja hiljaisuus korvia hivelevää. Ellinoora makasi vieressä tyytyväisenä.

    Yhtäkkiä Ellinoora alkoi haukkua koko voimallaan. Hän katsoi tiukasti rantatöyrään yli metsän suuntaan. Sitten alkoi kuulua töminää muutaman kymmenen metrin päästä. Siinä – luultavasti – todennäköisesti – karhu pinkaisi pakoon.

    Lähdimme karhun suuntaan kävelemään kolistellen samalla poimuria sankon reunaan. Ellinoora laukkasi edellä vasemmalla ja oikealla, palaten välillä tarkastamaan, että kävelimme turvallisesti tietä kohti.

    Kokemus oli uskomaton. Mitä sitten, jos Ellinoora olisi jätetty kotiin häkkiinsä? Jää arvailujen varaan. Sienikeittoa ja marjapuuroa nauttiessamme syksyn ja talven aikana voimme tätäkin pohtia. Ehkä myös antaa Ellinooralle makupalan, kuten eilen kotiin palattuamme.

    Ierikka

  4. …jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt…

    Kävelimme eilen siipan kanssa Kaustan metsissä, tosin vain
    huvin vuoksi. Koska liikkumisluvat ovat kunnossa, jätimme
    auton entisen koulun kupeelle ja vaeltelimme siitä valta-
    kunnan rajaa kohti. Mielenkiintoinen kannas siinä Kaustajärven
    ja Jouhtenuksen välissä. Poikkesimme Jouhtenuksen rantaankin
    niillä paikkeilla johon Heinäjoki päättyy ja Jouhtenus alkaa.
    Metsän kätköistä löytyi yllättäen uutta ja vanhaa. Vanhaa
    oli eräs rajanpinnassa asuneiden pihapiiri ja vielä pystyssä
    oleva rakennus. Koskaan aikaisemmin en ole käynyt myöskään
    Hovinlahdessa mantereen puolelta käsin, nyt tuli sekin
    vaje korjattua.
    Paljon puhutaan lähiruoasta vaan tässäkin tapauksessa voisi
    puhua lähiluonnosta. Tämä siis tois puol järvee, Kaustalla.

    *
    Kellarin hyllyjen romahdus on ollut saman luokan katastrofi
    kuin jos nykyemännältä sippaisi pakastin juuri kun se olisi
    täynnä syksyn satoa. Nimimerkki “Kokemusta on”.

  5. Telle tarkistitteko ohimennessä Heinäjoen rantatöyräällä olevan laavuni. Konsa saan tulisijan kuntoon niin sopii paistaa siinä makkaraakin.

  6. Menimme polkuasi pitkin rantaan ja
    toivoimme että olisit itse sattunut paikalle.
    Huomasimme kyllä komean, kivistä kootun
    tulisijan ja mietimme että mistähän sellaisia
    “louhittuja” kiviä on löytynyt.

  7. Minäpä retkeilin juuri Pälkjärvellä. Klikkasin Google Earthin auki ja aloin tutkailla Pälkjärven maisemia lintuperspektiivistä.

    Pälkjärven itäpuolella on pieni lampi, joka Juho A. Leskisen tekemässä kartassa on nimellä Järvenpään lampi. Leskinen on piirtänyt lammen kolmion muotoiseksi. Mutta sepä onkin kyljellään olevan sydämen muotoinen!

    Google Earthissa on Pälkjärven alueella jonkin verran pikkukuvakkeita. Niitä klikkaamalla avautuu jonkin verran valokuvia, mm. muutama upea auringonlasku Jänisjärvellä ja Pälkjärvellä.

    Käväisin minä samalla reissulla Kaustajärvelläkin. Sieltä ei valitettavasti kuitenkaan ollut kuvia.

    Helppoa ja hauskaa tällainen matkailu. Ei tarvitse piitata valtakunnan rajoista.

  8. Tällä viikolla Tellervo kumppaneineen on jälleen seikkaillut Vennäin puolella, tällä kertaa Ilmakassa. Matkatunnelmia tarjolla sanoin ja kuvin Pälkjärven pitäjäseuran kotisivuilla.

    http://www.palkjarvi.fi/tarinoita.php

    Sivujen tarinaosiosta löytyy viikonloppulukemista enemmänkin.

  9. Jos seuraava “mainos” sallittaan niin
    kerronpa vielä että tuossa Lissun linkittämässä
    uudessa tarinassani ei liikuta pelkästään Ilmakassa.
    Alussa pistäydytään Vanhan Värtsilän toripäivillä
    ja lopussa kaffeella Ruskealan palaneella kirkolla.
    *
    Ja jos ja kun olette surffanneet noille kotisivuille niin
    vilkaiskaapa samalla kuvagalleriaakin. Sieltä löytyvät
    esim. Pälkjärven hautausmaan jäljellä olevat hauta-
    kivet kuvattuina.

  10. Makariin koulua on minunkin äitini käynyt. Itse en ole Makariin kylällä koskaan käynyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *