Sotilasvala

Minä lupaan ja vakuutan...

Pari viikkoa sitten sain olla reserviläisyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa kutsuvieraana Pohjois-Karjalan Rajajääkärikomppanian valatilaisuudessa Tohmajärven kirkossa. Paikalla olivat myös valtuuston pj Antero Nenonen ja kunnanjohtaja Olli Riikonen, joka toimi myös valakaavan esilukijana. Edelleen edustettuina olivat myös mm. Kiteen Rajakillan pj Pekka Hakkarainen sekä sihteeri Timo Päivinen, res.upseerien pj Arto Juntunen ja reserviläispiirin pj. Hannu Martikainen. Kutsuttuina oli niinikään useita Rajasotilaskotiyhdistyksen edustajia. Arvokkaimpana kutsu-, paremminkin kunniavieraana oli ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo (Makkonen). Vahvistamattoman huhun mukaan valalla olevissa varusmiehissä oli mukana joku hänen sukulaispoikansa. Kirkko oli täynnä kansaa; sekä varusmiehiä ja heidän omaisiaan että meitä kutsuvieraita ja median edustajia ym. Tulisiko tähän maahan vielä joskus sellainen Sanan nälkä, että normaali päiväjumalanpalvelus keräisi edes silloin tällöin yhtä paljon kirkkoväkeä koolle?

Eversti Lampinen ja arkkipiispa Leo

Juhla alkoi ortodoksisella valahetkipalveluksella, jonka toimitti Isä Mikko Sidoroff avustajineen. Tämän jälkeen oli lyhyt luterilainen jumalanpalvelus, jossa liturgina toimi kirkkoherra Mikko Lappalainen ja saarnan piti sotilaspastori Anssi Törmälä. Saarnateksti oli Sananlaskujen kirjasta: ”Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde…” Yhdessä veisattiin mm. isänmaan virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan…”. Komeasti kajahti niin veisuu kuin myöskin valalaulu miesvaltaisen seurakunnan suusta.

Valalla olevia varusmiehiä oli hieman yli sata, joukossa ainakin yksi nainen. Vakavina he toistivat kuuluvalla äänellä Riikosen lukeman valatekstin. Juhlan päätteeksi P-KR:n komentaja eversti Olli Lampinen muistutti vielä heitä, että vala ei ole mikä tahansa uudenvuodenlupaus ja nimitti heidät rajajääkäreiksi. Kirkkoupseeri luutnantti Jukka Ikosen komennossa poistuimme lippuairueen perässä ulos ja järjestäydyimme sankarihauta-alueen eteen, jossa suoritettiin seppeleenlasku.

Kirkosta siirryimme liikuntahallille Kemieen, jossa nautimme tosi makoisan hernekeittolounaan muutamilla pöytäpuheilla ja Sotilassoittokunnan musiikilla höystettynä. Muistelin mielessäni omaa sotilasvalaani 30 v. sitten: Valajuhla oli silloin Onttolan varuskunnassa (siihen aikaan niitä ei kierrätetty muualla). Valavirsiä ja -lauluja opettelimme ennakkoon luutnantti Kalevi Tikan johdolla. Valakaavan esilukijana toimi sotatuomari Onni Naakka. Komppanianpäällikkönä oli silloin kapteeni Esko Juvakka ja P-KR:n komentajana eversti Teuvo Paanila. Varuskunnan ruokalaan oli järjestetty valalounas, joka EI ollut hernekeittoa, vaan lihapaistia alku- ja jälkiruoan kera. Minä kun vielä en koskaan ollut tottunut syömään ”hienosti”, niin ymmärtämättömyyttäni tinttasin jo alkuruokaa niin paljon, että muu eväs täytyi syödä sitten varsin rauhalliseen tahtiin. No, selvittiinhän siitä kuitenkin sujuvasti aikanaan lomatarkastukseen ja valalomalle, joka olikin pituudeltaan sitten melkein neljä vuorokautta.

Muisteloista takaisin liikuntahalliin; vaihdoin muutaman sanan varusmiesaikaisen upseerikokelaan, nykyisen P-KR:n henkilöstötoimiston päällikön majuri Arto Näsäsen kanssa. Hän kertoi, että Onttolaankin on määrätty 60 varusmiehen (n. puolet saapumiserästä) kiintiö Pohjois-Karjalalle. Otettaisiin kyllä mielellään enemmänkin, mutta (sisäministeriön) määräys on määräys. Henkilökohtaisesti en voi tätä ymmärtää etenkään nyt, kun meiltä muutaman kuukauden kuluttua lakkautetaan ainoa Puolustusvoimien varuskunta P-K.n Prikaati. Se, että Joensuusta tulee Aluetoimistosijoituksen myötä jälleen tietyssä mielessä varuskuntakaupunki , on asiassa varsin laiha lohtu. Tätä maakuntaa on muutenkin jo säälimättä kupattu vaikka millä tavalla. Mielestäni Onttola pitäisi ehdottomasti täyttää maakunnan omilla varusmiehillä ja jos vapaita paikkoja jää, sitten vasta muilla. Ei aines ole täällä sen heikompaa kuin muuallakaan Suomessa; Rajajääkärikomppania ei ole mikään urheilukoulu eikä siellä palveleminen vaadi mitään yli-inhimillisiä kykyjä, jos hyvästä fyysisestä kunnosta on tietenkin selkeää hyötyä.

Kuinka tämä juttu liittyy erityisesti Värtsilään? Valitettavasti ei juuri mitenkään; Rajajääkärikomppanian päällikkö kapteeni Jan-Petri Kovanen kertoi, että tämänkertaisessa saapumiserässä ei ole edes yhtään tohmajärveläistä, saati värtsiläistä varusmiestä. Ainakin minulle tämä oli yllättävä uutinen. Nuorten omaa tahtoa täytyy toki kunnioittaa, mutta heitä täytyy kannustaa hakeutumaan Onttolaan ja myös kutsuntalautakunnassa istuvat Tohmajärven edustajat terävöitykööt nyt ja jatkossakin pitämään valintoja tehdessään tehokkaammin ainoan oman varuskunnan puolta!!

Jussi Raerinne

Kuvat: P-KR:n nettisivut/Rjk:n kuvagalleria

14 comments for “Sotilasvala

  1. Mielenkiintoista olen siis ollut laulattamassa Jussin saapumiserälle valalaulua. Et kuitenkaan ollut minulla varusmiehenä vaan nuoremmassa saapumiserässä. En lainkaan muista sinua varusmiesajalta, mutta ei se mitään haittaa.
    Kirjoitit asiallisen hyvän jutun valatilaisuudesta. On se vain sellainen juhlallinen tilaisuus, joka yleensä jää poikien mieleen. Muistan hyvin oman sotilasvalatilaisuuden Karjalanprikaatissa Utin valleilla armon vuonna 1964.

  2. Veljen poika on tätä saapumiserää,kylläkin Juuasta.

  3. Kiitos, Jussi, hyvin laaditusta raportista! On tärkeää, että tällaista asiaa pidetään esillä.

    Takana pylvään juurella on yksi tukkansa pitänyt valanvannoja. Lienee se nainen?

    Ierikka

  4. Kiitos mukavasta jutusta. Pisti tuossa jutussa silmään kuitenkin se, että ”tämänkertaisessa saapumiserässä ei ole yhtään tohmajärveläistä, saati värtsiläistä varusmiestä”. Mikähän se sitten meidän rajajääkäreitä Tohmajärvelle asti valalle oikein ajatti?
    Terveisin Onttolan vuosikertaa 87-88.

  5. Kaleville:
    Niin kuin itse jo totesitkin, olit saapumiserän 2/83 johtajana. Jouduit kuitenkin luonnollisesti tekemisiin meidänkin nuorempien (3/83) veijareiden kanssa (sinunkin erääsi muuten kuului muistaakseni eräs todellinen veijari, nimi jääköön mainitsematta). Pidit meille mm. mainitut lauluharjoitukset ja joskus lauantaiaamuisin liikuntakoulutusta.
    Meidän johtajamme oli luutnantti Mikko Karkia, juuri kadettikoulusta päässyt täsmällinen sotilas. Hänkin on nyt jo reserviläinen; tavatessamme muutama vuosi sitten Rajakillan toiminnan puitteissa hän oli arvoltaan everstiluutnantti ja toimi P-KR:n apulaiskomentajana.

    Jannelle:
    Rajajääkärikomppania (ent. sissikomppania) tahtoo parantaa näkyvyyttään ja kierrättää ”kesävalaa” nykyisin säännöllisesti eri puolilla maakuntaa; paikkakunta todennäköisesti valitaan jo reilusti ennen saapumiserän palvelukseenastumista eikä siihen suoranaisesti varmaankaan vaikuta, onko juuri vuorossa olevasta kunnasta tulossa alokkaita vaiko ei. Tammikuun erien valajuhlat ovat käsittääkseni edelleen ainakin pääsääntöisesti Onttolan varuskunnassa.

  6. Pitäisi tehdä kokonaan uusi juttu, mutta on helpompi kirjoitella näin tämän entisen jatkoksi.
    Minä ja vaimoni osallistuimme tuhansien muiden siviilien kanssa puolitoista viikkoa sitten Kainuun Prikaatin sotilasvalaan Kajaanissa. Mainittu KaiPr on sodan ajan joukkojen tuottamisen ja niiden kertausharjoituttamisen myötä eittämättä Suomen suurin Puolustusvoimien joukko-osasto, vaikka häviääkin varusmiesten lukumäärässä (n. 3 500) hieman Kymessä sijaitsevalle Karjalan Prikaatille.

    Mikä erityinen syy meidät sitten ajatti reilun kolmensadan kilometrin taipaleen elokuun alun perjantai-aamuna tähän Nälkämaan pääkaupunkiin, jonka nimikin pitäisi jonkin ohjeen mukaan vähintäänkin lausua jopa kolmella j:llä?
    Tahdoimme vanhempina ehdottomasti osallistua kuukautta aikaisemmin naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuneiden kaksoistyttäriemme Elinan ja Eevan tärkeään juhlaan.
    Valajuhlaa ei pidetty varuskunnassa, vaan läheisellä Vimpelinlaakson urheilukentällä. Valtavasta liikenne/ihmismäärästä huolimatta alueelle kulku oli helppoa ja autollekin löytyi parkkipaikka vaivattomasti viereiseltä ammattikoulun tontilta. Lapin Sotilassoittokunta huolehti vankalla ammattitaidollaan musiikillisesta tarjonnasta paitsi itse juhlassa niin myös jo puolisen tuntia ennen sitä.
    Väkeä siis oli koolla runsaanpuoleisesti. Valalle järjestäytyneitä alokkaita jännitti muodostelmissaan n. 1 600 ja ryhmän/joukkueenjohtajat sekä kantahenkilökunta päälle. Yleisön määrää voi vain varovasti arvailla.
    Sotilaspastorin puheen jälkeen ääntään käytti oululainen SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen, joka toimi valakaavan esilukijana. Valan vastaanotti Prikaatin uunituore komentaja eversti Tuomo Repo. Hän nimitti valan vannoneet varusmiehet koulutushaaran perusteella joko jääkäreiksi, tykkimiehiksi, viestimiehiksi tai autosotamiehiksi.
    Perinteiset laulut Kuullos, Pyhä vala ja Isänmaan virsi kuuluivat tietenkin ohjelmaan. Tilaisuus päättyi samalla kentällä ilman kalustoa suoritettuun ohimarssiin ja valalounaaseen.

    Juhla oli kaiklta osiltaan tosi upea. Käytännön toteutuksetkin toimivat paitsi liikenteenohjauksen niin myöskin ruoka- ja kahvihuollon osalta uskomattoman sujuvasti. Oli helppo havaita, että kokemusta suurten yleisötapahtumien järjestelyistä on jo ennestään runsaasti.
    Hernekeittolounas seisovasta pöydästä ei maksanut mitään ja Sotilaskotiyhdistyksen munkkikahveistakin piti pulittaa vain normaali varusmieshinta eli tasan 1 €!
    Aseiden luovutuksen ja lomatarkastuksen jälkeen saimmekin jo tytöt tarinoille ja kyytiin, vaikka ihmeeksemme pongasimme heidät vihreästä massasta jo juhlankin aikana.

    Onttolan valassa ei v. -13 ollut ketään tohmajärveläistä, mutta nyt Kajaanissa heitä on kaikkiaan ainakin neljä. Värtsiläisiä nuoria tässä saapumiserässä edustaa Elinan ja Eevan lisäksi myös Joel Kolehmainen.

    Onko naisten varuskuntapalvelus tarpeellinen? Tätä voisimme pohdiskella varmaan useammankin palstan verran, mutta tiivistän oman mielipiteeni vaikka seuraavasti:
    Kuuluin aikoinaan varmaankin naisten asepalveluksen fanaattisimpiin vastustajiin, mutta nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin reserviläis- ja vapaaehtoispuolella aktiivisesti toimineena minunkin kaltaiseni jääräpään on pakko myöntää naisten tuovan näihin sota-asioihin omanlaistaan, jopa hyvinkin terveellistä näkökulmaa; näinpä on ollut helppo kannustaa omaakin jälkikasvua lähtemään ”teit´ isäin astumaan”!

    Si vis pacem, para bellum!

  7. Onnittelut Elinalle ja Eevalle – ja ennen kaikkea tyttöjen vanhemmille!

  8. No voi Jussi, kyllä sinun olisi pitänyt laittaa tämä oman otsikkonsa alle. Kyllä kaikki isänmaalliset naiset olisivat sen ansainneet. Mutta parhaat onnittelut tytöille ja myös teille arvokkaat vanhemmat.

    Alpo

  9. Teemalla ”joukkoa johon kuulun en petä.” Onnittelut Isälle ja äidille sekä tyttärille sotilasvalapäivän johdosta. Moni asia varusmiesajalta unohtuu, mutta valapäivä säilyy kauan muistoissa.

  10. Viime sotiemme vuosina Lotta Svärd oli suomalaisten naisten vapaaehtoisuuteen
    perustuva järjestö, Sen katsotaan vapauttaneen noin 25000 miestä sotilaallisiin tehtäviin.

    Sen lisäksi olivat työvelvolliset, jotka tekivät kotirintamalla naisten ja miesten työt, joten
    varsin isänmaallista toimintaa on ollut ennenkin. Rintamalle lähetettiin paketeissa ruokaa ja lämmintä
    sukkaa ja käsinettä, hoidettiin mittavaa evakuointia jne.

    Tämä naisten asepalvelus on luonteva jatko edellä mainitulle vapaaehtoispalvelulle.
    Onnittelut tästä nuorille naisille vanhempineen.

  11. Näin minäkin tämän näen; Maija Varonen kiteyttää kommentissaan mielestäni isänmaallisuuden / vapaaehtoisen maanpuolustuksen perusajatuksen erinomaisen selkeästi. Maanpuolustus monissa eri muodoissaan on oikeasti itsenäisyytemme selkäranka, johon osallistuminen tavalla tai toisella on jokaisen kansalaisen – sekä miehen että naisen – oikeus ja velvollisuus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *