45 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 34

  1. Huomenna alkaa sitten karhumiesten vuoden odottama jahti. Saas nähdä kuinka tänä vuonna värtsiläisten jahdissa käy? Karhuhavaintoja kaiketi on metsissämme viime viikoina ollut.

    Sääperillä paukkavat huomenna myös sorsastajien pyssyt kauden alkaessa. Kyyhkyjahti alkoi jo 10.8.

  2. Luulisinpa värtsilän karhumiesten saavan kaadon ja aika pian.Se on taitava porukka eikä heillä “tussarointia” yleensä ole.

    En ole puhdistanut asettani säilytysöljystä. Lyijyhaulien kiellon jälkeen olen käynyt kaksi kertaa sorsastamassa. Ensimmäisenä lyijyhaulittomana syksynä kävin testillä, sen jälkeen en ole käynyt haavakoita tekemässä.

  3. Tulevana viikonloppuna 24 – 25 päivä on Joensuussa toritapahtuma. Nimi taisi olla tuhat ja yksi makua. Purolan tilalta Heini ja Elisa ovat paikalla ja lauantaina minäkin. Valkosipulituotteita ynnä muuta sellaista. Mutta onko Värtsilän mustaa perunaa tarjolla. Otamma varmaankin muutamaa erikoisempaa perunaa näytille. Niitä ei vielä riitä myyntiin.

  4. Valitettavasti Wärtsilän mustaa – joka olisi taatusti sitä – ei ole vielä tarjolla, edes näytiksi. Kesä oli sellainen, ettei sitä valkoista kukkaa – Wärtsilän mustan tunnusta – ole tietooni tullut. Kouvolasta sain mukuloita, jotka todennäköisesti ovat W:n mustaa. Mutta se saattaa selvitä vasta vuoden päästä. Muutamasta paikasta odotan vielä “kukkatervehdystä”.

    Jos yritykseni epäonnistuu, säästän rahaa ja hankin Wärtsilän mustan siemeniä Huippuvuorilta.
    Projektista saattaa tulla pitkäaikainen. Mutta se kannattaa.

    Jos nyt jo löytyy valkokukkaista mustaa, niin nekin mukulat on testattava siemenkeskuksessa. Siis varmuus vaatii aikaa – ja sitkeyttä.

    Ierikka

  5. Mustaa on mutta ei Värtsilän mustaa.

  6. Wärtsilän mustaa odotellessa syön mielihyvin omalla kasvimaalla kasvanutta Lapin puikulaa. On muuten hyvä peruna!

  7. Metsästyskausi ja koulut alkoivat,puimakoneet temmeltävät pelloilla mutta minun mustat perunat eivät suostu vielä kukkimaan.No kylvöajankohta oli tosi myöhäinen ja kuivuus hidasti kasvua mutta kukannuput kyllä lupaavat kuitenkin kukintaa.
    Valkoista vai violettiä se selvinnee ensi viikonloppuna.

    Vieläkö Uudenkylänlampi on sorsastajien suosiossa?Pääsin menneessä ajassa pari kertaa isoveljen mukaan lammelle sorsajahtiin.Kyllä oli jännää.

  8. Minulla tuo Blue Congon kylvöajankohta oli toukokuun 25 päivä,
    kukkien väri oli oli violetti ja nyt on sadon korjuu aika.
    Koska kasvua ei tarvitse enää odottaa ,varret on jo sanonut
    kasvusopimuksen irti.

  9. Elähän Erkki huolestu Värtsilän mustan tiimoilta. Minun perunpenkissä Ezell Blue rivillä oli vakoista kukkaa yhdessä juuressa. En ole vielä tohtinut tönkästä sitä esille, mutta kohtapuoleen asia selviää. Siis se, että onko toisen lajikkeen mukula karannut mustien perunoiden penkkiin.

  10. Ennen vanhaan Pärttylin 24.8. päivän aikaan oli lampaiden keritsemisen aika.Samoin pääskysistä sanottiin, Laurina laumaan ja pärttylinä peräti pois. Tältä viikolta vuodenkierto siirtyy syksyn aikaan. Vieläkö näiden vanhojen ohjeiden mukaisia toimintaja esiintyy ja kuka niitä muistaa.

  11. “Jore” kyselee Uudenkylänlammen lintukuulumisia metsästyksen näkökulmasta. En ehkä ole paras asiantuntija , mutta sen voin varmuudella sanoa että tilanne on entisaikoihin verrattuna huono.
    Avovesialue on nykyisin erittäin pieni, muu osa taas täysin kulkukelvotonta soistunutta ruovikkoa ja rytelikköä. Sääperikään ei ole valitettavasti enää jahtipaikkana entisessä loistossaan kunnostustoimista huolimatta.
    Mikä kaikki tähän taantumiseen on vaikuttanut? Syitä lienee useita, mutta molempien paikkojen pesimälinnustosta on kadonnut miltei täydellisesti aikaisemmin erittäin yleinen laji – naurulokki! Sen pesimäkolonnioissa oli turvallinen ympäristö myös sorsilla. Myös umpeenkasvua omalta osaltaan jarruttanut ennen niin runsas piisamikanta on jo reilun vuosikymmenen verran ollut käytännössä aivan nollassa.
    Tätä arvuuttelua voi jatkaa, mikä puolestaan karkotti tai hävitti lokit ja piisamit? Metsästyspaine tai häirintä eivät mielestäni ole todennäköisiä syitä, mieluumminkin jopa päinvastoin. Lokkeja tuskin on määrätietoisesti vainottu koskaan ja piisamien metsästys Värtsilässä päättyi villiturkisten hinnan romahdettua 1980 – luvulla, piisamit katosivat n. 10 vuotta myöhemmin. Ilmiö on kaiketi ollut mainitunlainen monin paikoin muuallakin.

    Onko tämäkin kaikki omalta osaltaan raamatullista ilmaisua käyttäen jotakin “luomakunnan huokausta”. Pahoinvointia, johon tietenkin ovat vaikuttaneet voimakkaasti joko välittömästi tai välillisesti ihmisen – jokaisen meidän – tekemiset tai tekemättä jättämiset?!

    Aihetta sivuten olemme käyneet keskustelua vajaa vuosi sitten Värtsin jutun “Kurkia ja hanhia” 03.10.2012 yhteydessä.

  12. Pari tuntia sitten alkoi sorsan metsästys. Pauketta ei kuulu Viinijärven rannaltakaan koska sorsia ei ole. Naurulokkeja ei myöskään ole juurikaan havaittavissa. Kalalokkeja on jonkun verran verkoilla kaverina.

  13. Luonnon silmä, pieni lampi
    soistuva on hetteinen avovesi,
    tervehtii se korven kulkijata.
    Joskus lautta jäinen kulki,
    jäät ja vesi uoman kaiversi,
    kova maa jäi vaaran laiksi
    pehmyt pyöri mukana.
    Notkon pohjaan lammet pyörteen tekemänä
    onkijalle oiva kalavesi.
    Viekkaat ahvenet viriät
    lammen syvässä vedessä talvehtivat,
    taitava kalan narraaja, oppinut pienen ikänsä
    koukkuun viekkaan kalan ottaa.
    Kohta kontin pohjassa kolisevat kotijoukkojen iloksi.
    Lautan suunta sama Suomen maassa,
    näillä korpien rajoilla,
    vuodet hiljaa ovat kasvattaneet,
    hetteiset rannat kantaviksi,
    kasvattamaan karpaloita,
    kantavan turpeen onkijan kulkea.
    ET 20.08.2013

  14. Partiokausi alkaa jälleen! Kaikki joita kiinnostaa meijän partiotoiminta, tulkaa Värtsilän kylätalolle 24.8.2013 klo 12.00. Siellä myö myydään lettuja ja kahvia 🙂 Samalla 7-15 vuotiaat voivat ilmottautua partioon.Ilmottautujien kesken päätetään tarkemmin laumailloista!
    T. Vetäjät

  15. Kiinnostaneekeo ketään, että Värtsilässä kaatui karhu keskiviikkona 21.8.2013.
    Eikä mikään erauspentu painoakin oli ihan aikuisen verran.
    Laitoin muutaman kuvan lehden osoitteeseen, jos jotain kiinnostaisi välillä paikallinenkin uutinen.

  16. Alpon jutun huomasin vasta nyt.
    Itse perinteisesti aina sorsanmetsästyksen aloituksessa käyneenä voin todeta Sääperinjärven tiistain tilanteesta, että huh huh entisiin vuosiin verrattuna.
    Tosin sää ennusteetkaan ei luvanneet hyvää, vaan kirkasta säätä, jolloin “sorsat” lentävät korkealla haulikon kantaman yläpuolella.
    Eikä metsästäjiäkään ollut niitä määriä, kuin ennen. Hyvä, jos reilu kymmenen.
    Joskus 70-80 luvulla jolloin olin Rajapartiona lupia tarkastamassa Sääperinjärven aloituksessa, “periaatteella -tilastointi/tarkastus” oli tarkastus tulos muistini mukaan yli kolmekymmentä.

    Itse tämän syksyn metsästyksen aloitukseen. Ne vähät venemiehet jotka kahlasivat kaislikon reunoja ja saivat vähäiset sorsat lentoon. Linnut nousivat välittömästi kirkkaan sään ansiosta korkeuksiin ja haulikon kantaman ulkopuolelle. Tästä syystä se alkajais paukuttelukin jäi kovin vaisuksi.
    Iltalennon paukuttelukin oli kovin vaisua, ilmeisesti vähäisen metsästäjä määrän vuoksi.
    Että tällainen oli Sääperillä Sorsanmetsästyksen aloitus.

  17. Tietyt kommentit herättä jollain tavoin haloota tämän netti lehden toimintaan.
    Olisi mukava tietää saako laittaa uutisjuttua enää nykyisin Värtsiin Värtsilästä, kun kommentit sivuavat, tai paremminkin osuvat ajankohtaisiin Värtsilän kylän tapahtumiin. Vai pitäisikö ne sitoa johonkin 3000v mitelauseen alle, tai Olun sataman pullasorsa aiheisiin.
    Yksi syy liennee, ettei meillä Värtsilässä tapahdu enää mitään.

  18. Vilkaisin Värtsilän kyläyhdistyksen sivuja.
    Siellä kerrotaan että tulossa on ainakin:

    Karaoketanssit
    Partiolaisten lettukestit
    Syyskranssikurssit
    Rajan Ryssäys

    Seurakunnan palstalta huomasin että Värtsilässä on
    pitkästä aikaa iltakirkkokin.

    Monet yhdistykset aloittelevat taas toimintaansa,
    niistäkin olisi mukava lukea.

    Kyllähän Värtsilässä tapahtuu, mielenkiinnolla
    odottelen että kirjoittaisitte niistä Eiran
    avuksi Värtsiin.

    Värtsin kirjoittajaillassa sain
    käsityksen että kaikki kirjoitukset, jopa Värtsilän
    ulkopuolelta, ovat tervetulleita ja jopa yllättävän
    suosittuja.

  19. Hemppa Turusen sorsanmetsästys -kommentissa
    olisi aineksia aivan omaksi jutuksikin, vaikkapa
    metsästyksen kehityksestä…

    Niitä karhukuvia jään mielenkiinnolla odottelemaan.

    Tilastojen mukaan Värtsiä luetaan kautta Suomen
    ja jopa ulkomaillakin. Itselleni nämä lehden ahkerien
    kirjoittajien monipuoliset kirjoitukset, taidokkaat kuvat ja aiheisiin liittyvät kommentit ovat muodostuneet
    aamupalan mausteeksi.

  20. Niin – ennen aamupalaa näitä pitää ainakin lukea.
    En ole enää yhdistysihminenkään – se aika on ohi, mutta onhan täällä vielä sellaisiakin, jos vain kirjoittelisivat.
    MirjaSisko

  21. Kyllä sorsanmetsästyksestä jutun saa kirjoitettua
    Värtsiin- siitä vaan kirjoittamaan.Kuvia myös.

    Meillä täällä Pyhäselän rannalla on ollut pauketta ihan
    riittävästi,liekö osumia? Sorsia kyllä on. Luultavasti
    niitä eilen tuossa rannalla uiskentelevia sorsia ei enää
    tänään näy. Sanon kyllä, että näinkin kaislikkoisilla
    rannoilla kuin tässä, noutava koira olisi ehdoton kaveri mukana.

    Tuolla kauempana ulapalla olen souturetkilläni nähnyt
    mielestäni silkkiuikkuparin, mutta lähelle eivät päästä.

  22. Olemattomiin Värtsissä julkaistavat jutut jäisivät jos juttuja ei tulisi muualta/muista aiheista. Herää kysymys lehden tarpeellisuudesta..ja yleensä elinvoimaisuudesta jos nämä viittaamasi jutut jätettäisiin pois. Toivottavasti tuosta ei kukaan kirjoittajistamme pahoittanut mieltänsä..

    Pistähän vain Hemppa juttuja tulemaan. Valitettavasti karhun kaatokuville ei ollut julkaisulupaa, joten niitä Värtsissä ei nähdä. Kamera mukaan sorsajahtiin ja muihinkin tapahtumiin, näin saamme paikallisia juttuja Värtsiin!

  23. Vielä tuosta sorsanmetsästyksestä: eilen illalla täällä
    meillä ammuttiin runsaasti rannoilla klo. kymmenen jälkeen,
    joten osumatarkkuus ei liene pimeässä paras mahdollinen,
    puhumattakaan lajinmäärityksestä, joka sekin tulisi tehdä
    ennen linnun ampumista. Näistä ilmiöistä en pidä!

  24. Nuorena miehenä siellä -60 luvun alussa sorsastus alkoi keskiyöllä. Seuraavassa lakiuudistuksessa sen alkaminen siirrettiin klo 12.00. Turvallisuus syistä ja lintujen tunnistamisen takia. Hieman asiaan perehtybyt metsästäja tai lintujen harrastaja tunttee monet lintulajit lentosiluetin perusteella. Silti en suosittele liian hämärässä metsästämistä. Tunnistamisen lisäksi ne meluhaitat, ihmisten nukkuminen on huomioitava. Loppujen lopuksi tässäkin on kysymys vastuullisuudesta, mutta kun se saaliin saamisen pakko sumentaa tuon ajattelun ja toisten huomioimisen.

  25. Noutava koira: Kävin kahdeksankymmenluvlla sorsajahdissa Karvian Suomijärvellä. Aloitin jahdin aina 21päivä aamulla saksanseisojalla,tai unkarinseisojalla.Edellisen päivän,ja illan haavoittuneet sorsat oli tuolloin tulleet maalle,ja kuolleet sorsat oli tiheässä kaislikossa.Saalis oli mahtava eikä tarvinnut ampua välttämättä laukaustakaan.Sorsastajia Ko järvellä oli aloituksessa 150-200 kaveria.Saalis oli aina yli 20 sorsaa.

  26. Tuonne lähikaislikoihin jäi varmasti eilisillan tykityksen
    jäljiltä kituvia ja kuolleita sorsia. Kaislikko on siksi
    vaikeakulkuista, että en lähde niitä etsimään. Ei tuo
    metsästystä ole vaan jotain lintujen turhaa haaskaamista.

    Tämä sama ilmiö on nähtävissä niissä hanhien kevätjahdeissa,
    eli haavikoita jotkut etsivät illan jäljiltä lähimaastoista.
    Nämä jahdit tapahtuvat Venäjän puolella. Taytyisi tehdä jotain?!

  27. Oletan, että Hemppa viittaa viime öisessa kommentissaan (22.8. klo 1.20) 3000 vuotta vanhoista mietelauseista toimittamaani aamun ajatukseen. Tiedoksi Hempalle, että mietelauseita on ollut ihan viime vuosisadaltakin.

    Mieltäni en toki kommentista pahoittanut. Aamun ajatusten lähettämistä kuvineen tulen jatkamaan edelleen ja toivon niiden herättävän vilkasta keskustelua kommenttipalstalla.

    Samoin jatkan muitten juttujen kirjoittamista aiheista, jotka haluavat tulla kirjoitetuksi. Joskus sorsista, joskus joutsenista ja joskus vaikkapa jostakin arkiston kätköistä löytyneestä Värtsilään liittyvästä dokumentista.

    Juttujen saamiseksi tämän päivän Värtsilästä ja sen tapahtumista Värtsiin ei ole olemassa kuin yksi keino. Ja se keino on se, että te siellä asuvat ihmiset kirjoitatte niitä.

  28. Ei ole kyllä mukavan tuntuista sekään, jos joku yrittää tehdä paikallista juttua Värtsilästä, mutta ei saa julkaisulupaa. Kukapa mahtoi evätä karhujutun?

  29. Viikon puheenaiheiden joukkoon saanee kirjoittaa hyvinkin erilaisista aiheista, koska ei ole mitään varsinaista otsikkoa!

    Siispä tiedoksi kaikille, joita harmittaa Kaustajärvellä keskeisen paikan eli rajavartioston nyky kunto ja tulevaisuus.

    Kunnanjohtaja on pyynnöstäni selvittänyt kiinteistön ja sen maapohjan hintoja ja omistussuhteita. Näyttää siltä, ettei niiden ostaminen ole mahdotonta. Kertokaa tuttaville, että kylä odottaa uusia asukkaita – joko ympärivuotisia tai loma- ja vapaa-ajan asukkaita.
    Paikkahan on erittäin mukava. Rakennusten kunnosta en mitään tiedä.

    Ei seisota tumput suorina!

    Ierikka

  30. Karhun kaadosta ei ollut varsinaista juttua tehtynä. Kuvat tuli Hempalta . Kuvattavilta ei oltu kysytty lupaa julkaisuun ..Ja kun tietoja kysyin myöhemmin samana iltana jahtiporukalta juttuun kävi ilmi ettei karhun kaataja halua julkisuuteen. Niinpä hyvän paikallisen jutun teko jäi sitten siihen

  31. Karhunkaadosta vielä: Jostain toisesta lehdestä luin, että Kenraalinkylässä on kaadettu 235-kiloinen uroskarhu. Eli tämä tieto on jo ollut julkisuudessa.
    Sitten vähän pohdintaa: Karhunmetsästys on paikallisen metsästysseuran toimintaan kuuluvaa. Metsästysseuran on tehnyt metsästysoikeudesta vuokrasopimukset maanomistajien kanssa. Metsästysoikeus on maanomistajien omaisuutta, jonka käyttöoikeus on luovutettu metsästysseuralle. Minusta olisi varsin korrektia, jos metsästysoikeuden vuokrannut taho kertoisi metsästysoikeuden useimmiten korvauksetta luovuttaneelle maanomistajille mitä maanomistajien mailla tapahtuu. Mitään pakkoa siihen ei ole, mutta kohteliaat tavat eivät koskaan ole turhia. Ihan vain esimerkkinä: jos niille maille, jotka edustamani tahon osalta on vuokrattu metsästysseuralla, niin kovasti ilahtuisin ja olisin otettu, jos minulle ilmoitettaisiin, että mailleni on kaadettu karhu tai vaikkapa muu isompi eläin. Kaatajan nimen julkistaminen on kaatajan päätettävissä eikä sillä itse tiedon kanssa ole välttämätön. Hyvää tiedottamista olisi metsästysseuran ja minkä tahansa muunkin seuran taholta esimerkiksi kertoa merkittävistä tapahtumista vaikkapa Värtsin sivuilla. Se on ilmaista ja nopeaa. Voinhan tietysti vilkaista Riistamiesten omia nettisivujakin.
    Sinällään on hyvä muistaa sekin, että toimittaja ei tarvitse tietojen julkistamiseen keneltäkään lupaa. Pelisäännöt nimien ja kuvien suhteen on olemassa, niitä voi googlata journalistiset periaatteet -haulla. Julkisella paikalla otetun kuvan saa julkaista lupia kysymättä. Metsäkin on varmaan julkinen paikka,kuten tori, maantie.
    Tämän enempiä tällä kertaa. Tällä ei ole tarkoitus aloittaa keskustelua siitä olisiko nyt pitänyt julkaista vai ei. Päätoimittaja on tehnyt päätöksensä ja se on hänen oikeutensa. Siitä ei voi valittaa (tai voi, mutta sillä ei ole merkitystä.

  32. Anteeksi, että edellä olevassa on muutamia kirjoitusvirheitä ja hassuja lauseita. Ajatus on muuttunut kesken lauseen kirjoittamisen, mutta ehkä se ei ymmärtämistä haittaa. Ehkä kirjoitusajankohdalla on hieman vaikutusta virheiden määrään.

  33. Vanhan toimittajaraakin vaistot heräävät heti, kun jonkin viattoman jutun julkaiseminen kielletään. Yleensä asiaa kannattaa silloin penkaista, siellä voi piillä muutakin uutisen arvoista.

    Hempalle pitää nostaa hattua, että hän on yrittänyt tehdä juttua paikallisesta asiasta. Kuten huomataan, se ei ole aina helppoa. Hänen kommenteistaan olen saanut käsityksen, että julkaisematta on jäänyt aiemminkin, mikä on valitettavaa. Lehden tekemisessä on parasta jättää omat sympatiat ja antipatiat romukoppaan. Vain lait ja hyvät tavat asettavat rajoituksia julkaistavien asioitten suhteen. Eikä Värtsin suinkaan tarvitse aina olla Värtsilän mainoslehti.

    Mitä tulee mietelauseisiin, ne mielestäni mahtuvat hyvin Värtsiin. Monipuolisuus on tällaisenkin lehden valtti. Monipuolisuuteen kuuluu myös paikallisten asioitten kertominen niin etu- kuin jälkikäteen. Palstatilasta ei ole puute.

    Eira herättelee keskustelua Värtsin tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Tätä lehteä ei tee suinkaan tarpeettomaksi se, jos nykyinen Värtsilä ei sitä tarvitsisi. Menetys sellainen tietysti olisi, mutta kyllä verkkolehdellä on merkitystä myös paljon suuremmille ympyröille. Värtsi perustettiin muutama vuosi sitten uskossa, että sillä olisi annettavaa ennen kaikkea paikalliselle tiedottamiselle, eikä ainakaan oma uskoni siihen ole kokonaan hiipunut. Se että lehteä seurataan ja siihen kirjoitetaan Värtsilän ulkopuolellakin, on tullut ikään kuin boonuksena.

    Markus antaa ymmärtää, että päätoimittaja tai toimittaja olisi lehden sisällön suhteen jokin kuningas. Ennen saattoi ollakin, mutta rooli on sosiaalisen median myötä oleellisesti muuttunut. Viisas toimitus kuuntelee kirjoittajia ja lukijoitakin, vaikkei Värtsi tilattava lehti olekaan. Ja metsästäjien kanssa en jonkin kuvan julkaisemisesta ryhtyisi kiistelemään, niillä on pyssyt ja kaikki… Sitäpaitsi karhujen ja susien kaatajien ylistäminen nimiä ja kuvia julkaisemalla ei ole valveutuneessa mediassa enää muotia kuten 1950-luvulla.

  34. Eilisessä Värtsissä taisi olla jotain mielenkiintoista, kun lukukerrat hypähtivät yli tuhannella.

  35. Minun mielestä joskus ihan liikaa tuodaan esille Värtsilä –
    antaakaikkien kukkien kukkia.
    MirjaSisko

  36. Olin eilen seuraamassa pesäpallopeliä JoMa- Sotkamon Jymy.
    Ei neljätoistakertainen mestari kovin ylivoimainen ollut,
    ehkä rutinoidumpi oli. JoMa jäi parin juoksun päähän vain
    hölmöilyn takia. Sotkamolla oli kovat kannustusjoukot mukana.

  37. Nyt Vätsilässä on kaadettu kaksi karhua toinen tänä
    aamuna paikasta en tiedä.Ensimmäinen joka oli ammuttu
    Kenraalinkylässä maallinen taival oli päättynyt UPM:
    maille.Olishan näistä mukava saada tieto vaikka Värtsin
    sivujen kautta eihän nämä liene Valtio salaisuuksia.
    Olis mukava tieto myös marjastajille ja muille metsässä
    liikkujille.

  38. PITI OLLA VÄRTILÄSSÄ EIKÄ VÄTSILÄSSÄ .

  39. EI ONNISTU KORJAUS MILLÄÄN NYT UUSIN EVÄIN
    VÄRTSILÄSSÄ JOKOHAN TULI NYT OIKEIN.

  40. Hyvä, Mikko! Teit mainion palveluksen meille, jotka emme olleet uutista kuulemassa. Jälleen kerran osoitus Värtsin mahdollisuuksista tarjota tietoa ja vaihtaa mielipiteitä.

    ELY-keskuskin sai osansa.

    Ierikka

  41. Näin ihan justiinsa tuon “roskauutisen” TV:n Itä-Suomen uutisista! Verkkovärtsi on siis valpas. Se uutisoi minulle ennen televisiota. Tosin en ollut töllöttimen äärellä samaan aikaan kuin Mikko. Ja meninkin sen äärelle vasta, kun sain vinkin Mikolta.

    Harashoo!!!

    Ierikka

  42. Ierikka! Netistä löytää uutiset nopemmin, ennenkuin ne on uutisissa TV:ssä ja radiossa.

    Tämä uutinen kerrottiin myös valtakunnallisissa radio uutisissa.

  43. Maija-Liisa puuttuu sorsanmetsästyskommentissaan tärkeään asiaan. Lakiteitse vain on varsin hankala kontrolloida kyseistä jahtia niin tarkasti, että ikäviltä lieveilmiöiltä kuten haavoittuneiden lintujen katoamisilta vältyttäisiin. Järjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa liipaisimen takana.

    Vesilintujen metsästys synnyttää joillakin suosituilla metsästysalueilla kummallisen kateudenomaisen kiihkon ja hysterian, joka johtaa välittömästi paukkuahneuteen. Ammutaan yleensäkin ylipitkiltä matkoilta ja etenkin silloin, kun nähdään että sorsa on menossa liian hyvin tarjolle naapuripassiin. Oikea ampumaetäisyys on silloin, kun ampuja erottaa linnun silmän eli max 25 m, erinomaisen hyvissä olosuhteissa 30 m. Toisin kuin näytetään luulevan, myöskään osumatarkkuutta EI voi kompensoida tulivoimalla.

    Olen itse metsästänyt vesilintujakin enemmän tai vähemmän innokkaasti kolmen vuosikymmenen ajan ehdottomasti enemmän pyytömiehen kuin saamamiehen roolissa. Lintuja on valitettavasti myös joskus kadonnut; koirakaan ei niitä aina ole pystynyt löytämään. Annan hyvän ohjeen, joka pitäisi olla kyllä itsestäänselvyys: Uutta riistaa ei ammuta, ennen kuin entinen pudotus on saatu reppuun; jos lintu ei kaikista ponnisteluista huolimatta löydy, jahti lopetetaan pääsääntöisesti joka tapauksessa siltä päivältä siihen!

  44. Itse aloin “vanhoilla päivilläni” metsästämään. Olen ottanut periaatteen, tipu ja ateria. Tämä koskee niin kyyhky-, sorsa- kuin kanalintutouhuja.

    Voipi olla että syksy menee ilman laukaustakaan, mukavaa terapiaa silti, sorsalla tuijottaa illan kajoa, pilviä ja ruovikkoa, kanalintumetsällä tallailla Värtsilän metsistä toiseen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *