Sakari Hyytiä lähetti minulle sunnuntaina sähköpostia, joka pani kinttuihin vauhtia. Hän oli ottanut kopion Karjala-lehden vanhasta numerosta:
——————————————————-
PÄLKJÄRVEN APILA
Vuonna 1935 Hytinvaaran kartanon isäntä Matti Kivinen kirjoitti Karjalan Maassa seuraavanlaisen kirjoituksen:
PÄLKJÄRVEN APILA, SEN SYNTY JA KEHITYS
Ympäri Suomen on tullut kuuluisaksi n.s. ”Pälkjärven apila”. Monelle ehkä lienee mielenkiintoista tietää, mistä tämä hyviä tuloksia tuottanut apilakanta on saanut alkunsa ja millä tavoin se on levinnyt niin laajalle ympäri Suomen.
Siemenen on jalostanut patruuna Edvin Arppe Värtsilä Uudessakylässä, omistamallaan Niiralan tilalla (nykyisin kunnaliskoti). Alku siemenen otti hän ”Röykynvaara” nimisestä mäestä, joka on lähellä mainittua tilaa, jo ennen vuotta 1882, jolloin hän jo kuoli. Ensin on Arppe viljellyt mainittua apilaa puutarhassa ja sittemmin laajemmin pellolla sekä jakanut sitten pienempiä eriä siementä naapureilleen. Vuonna 1892 muutti Värtsilästä maanviljelijä Matti Sistonen Pälkjärvelle Meltovaaraan. Uudelta naapuriltaan sai maanviljelijä, tämän kirjoittaja, tätä uutta apilansiementä 2 naulaa eli 900 gr. Tästä pienestä määrästä edellä mainittu sitten jatkanut tämän apilan viljelystä hyvällä menestyksellä ja levittänyt sitä omaan sekä lähipitäjiin, eikä Pälkjärvellä paremmin kuin muissakaan lähipitäjissä juuri muita apilalajeja tunnetakkaan.
Vuonna 1909 järjesti Hankkijan Siemenosaston johtaja maisteri Väinö Suuronen Pälkjärvellä 20-30 sopimusviljelijää. Tällöin alkoi ”Pälkjärven apilan” oikea voittokulku. Vuosittain lähetettiin Hankkijalla useita tuhansia kiloja apilaa, mikä oli kaikki mainittu apilakantaa. Hankkijan jakamana on sitten edellä selostettu apila levinnyt ympäri Suomen ja on se kaikkialla tuottanut runsaita satoja. Edullisina viljelyvuosina on Pälkjärven apilaa saatu siemenenä 400-480 kg hehtaarilta ja vielä 6-vuotisesta nurmesta on saatu siementä 230 kg hehtaarilta, mikä on jo sinänsä erinomainen saavutus.
AIV-rehuksi tehtynä on mainittu apila tuottanut 76.000 kg tuoretta rehua hehtaarilta. Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella on edellä selostettu apilakanta osoittautunut täkäläisiin olosuhteisiin sopivaksi ja tuottoisammaksi apilalajiksi.
– M.K.
———————————————————————————————————
Aika ainutlaatuista tietoa Värtsilän ja Pälkjärven menneisyydestä, eikö totta? Olen ottanut yhteyttä siemenkeskukseen ja saanut lupauksen, että siellä selvitetään tätä mysteeriota.
Mielessäni on Lintulan heinäpellon apilat, joita nostelin seipäälle, heinäkuormaan ja latoon. Apila oli runsassatoista. Se on aivan erityisesti jäänyt muistiin. Sen on täytynyt olla tuota ”Pälkjärven apilaa”, vai voisiko sitä nimittää myös Arppen apilaksi? Maatiaisperunoiden eri lajikkeilla on useitakin nimi, synonyymeja, kuten esimerkiksi Wärtsilän mustalla Karjalan musta. Miksei ”Pälkjärven apilaakin” voisi nimittää Arppen apilaksi. Tuskinpa siitä Matti Kivinen ja Matti Sistonen kääntäisivät haudoissaan selkäänsä. Vaihtoehtona voisi olla myös Wärtsilän apila?
Mutta tutkitaan ensin asiaa ja vasta sitten hutkitaan, vaikka mihinkään hutkintaan tuskin nimen vuoksi on aihetta. Pääasia joka tapauksessa on se, vieläkö tuota kiinostavaa apilalajiketta viljellään jossain päin maatamme. Vai onko se vain tallennettu johonkin siemenpankkiin? Vai onko maatunut maahan ja lähtenyt vain sillä tavalla luonnon kiertokulkuun?
Palataan asiaan, kun on lisää kerrottavaa. Tässä vaiheessa suurkiitos Sakari Hyytiälle!!!
Ierikka, yhä enemmän ja enemmän Värtsilä-fani
Sain Telleltä lainaksi upean lehden ”Pälkjärveläinen. Elämää ennen ja nyt”. Toimituskunnassa näyttää olevan mm. Värtsistä tuttu Lissu.
Lehdessä on juttu Erkki Kivisestä, joka syntyi 11.4.1903 Pälkjärven Hytinvaaralla ja kuoli Helsingissä 4.10.1985. Erkki Kivinen oli Karjalaisen Osakunnan inspehtori opiskeluaikanani. Tulin osakunta-aktiivina tuntemaan hyvin tämän erittäin miellyttävän herrasmiehen. Hän oli sittemmin vv. 1962-71 Helsingin Yliopiston rehtori.
Erkki Kivisen isä oli Karjalan Maahan kirjoittanut Hytinvaaran kartanon isäntä Matti Oskari Kivinen. Erkki Kiviselle tarjoutui siis jo kodin perintönä aiheita tieteelliseen työhön. Hän valmistui maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi ja agronomiksi vuonna 1927 pääaineenaan maanviljelyskemia ja -fysiikka. Tohtoriksi hän väitteli v. 1933, siis kaksi vuotta ennen kuin isä Matti julkaisi kirjoituksensa Karjalan Maassa.
Tämän kerroin osoittaakseni, että mainitun kirjoituksen takana on vahvaa tietämystä.
Tämän kommentin yhtenä syynä on myös se, että ylioppilaspolitiikan tiimoilta opin tuntemaan Erkki Kivisen Lauri veljen pojan Paavo Kivisen ja tämän sisaren Kirsti Turusen, s. Kivinen. Viime mainitun kanssa olimme fuksimajureita ja koulutimme yhden osakuntapolven elämään ylioppilaselämää.
Niinpä ”Pälkjärven apilalla” on minulle monipuolista taustakiinnostusta. Mutta olisi kovin mukavaa, jos muutkin kirjoittaisivat apilamuistojaan.
Ierikka
Puna-ja valkoapilan kukinta on parhaimillaan,eikun siementen odotukseen.
Erkki käy katsomassa.
Jänisjärven arvioidaan syntyneen noin 700 miljoonaa vuotta
sitten meteoriitin iskussa. Jotkut tietolähteet kertovat
järven syntyneen tulivuoren purkauksen seurauksena. Niin tai
näin. Jälkiä tästä tapahtumasta on vielä nähtävissä ainakin
Selkäsaarien rannoilla.
Järven rantapeltojen viljavuutta on selitetty tästä
luonnonmullistuksesta johtuvaksi. Enoni, Kauko Heinonen kertoi,
että pellot eivät kärsineet kuivuudesta, eivätkä liiasta
sateesta. Niistä saatiin hyvä sato.
Siitä vaan luonnonkukkia kasvattamaan.
Mike
Mielestäni tuota samaa apilaa on kahta lajiketta, alkuperäinen Wärtsilän Arppe ja läpimurron tehnyt Pälkjärveläinen.
Pälkjärven apilaa siitä on nähdäkseni tullut kasvupaikkansa perusteella ja Hankkijan siellä käynnistämän sopimusviljetyksen vauhdittamana. Ilmeisesti Hankkijan välityksellä Pälkjärven apilaa kasvaakin ympäri Suomenniemeä.
Wärtsilän Arppen apila on kuitenkin sitä alkuperäistä edellyttäen, ettei ole kasvanut muualla kuin syntyseudullaan.
Varmaan Värtsilässäkin kasvaa runsaasti Pälkjärven apilaa, eli lajiketta, jota on kasvatettu Pälkjärvellä ja Värtsilän isännät ovat sitten hankkineet apilansiemenensä Hankkijalta. Olisihan se kuitenkin mahtavaa, jos kylätalon Arppen pihaa peittäisi ainakin osittain juuri sillä paikalla alkuunsa jalostettu ja alkuperäinen Arppen apila.
Myönteisessä hengessä ja Erkkiä kannustavasti totean vielä, että kyllä leipäpappeja riittää, mutta harvassa ovat kunnon peruna-apilapapit 🙂
Onkohan Pälkjärveläinen -lehden (7/2013)kansikuvassa peltokaalien takana myös pappilan salaatteja? Tietääkö Sakari, joka on valokuvannut Lauri Savinaisen maalaaman taulun. Pälkjärven apilaa pappilan raunioiden takana varmaankin kasvaa, vaikka ei näy.
Ierikka
Nyt puheena oleva apilansiemen on laajalti tunnetttu juuri Pälkjärven apilana, koska siellähän sitä alettiin tuottaa myös muun maan (Värtsilänkin) tarpeisiin. Arppe jalosti siemenen, Sistonen toi sen Pälkjärvelle ja Kivinen alkoi tuottaa.
Pälkjärveläiset joutuivat sodan seurauksena jättämään apilapeltonsa ja viljavainionsa itäiselle naapurille. Olisi varsin kohtuullista, että edes tuo siemenen nimi säilytettäisiin raatajien muistoksi. Ei kaikkea tarvitse yrittää omia Värtsilän ja Arppen nimiin.
Olen kuullut sanottavan, että Pälkjärvellä maa oli niin viljavaa, että jos pisti tikun multaan, niin kohta se kukki.
Vielä pieni tarkennus Pälkjärven apila-jutun lähdetietoihin. Juttu on julkaistu Karjala-lehden 43/1970 Pälkjärvi-liitteessä (12 sivua). Karjala-lehti julkaisi 60- ja 70-luvulla Pitäjä pitäjältä-liitteitä luovutetun Karjalan pitäjistä, kauppaloista ja kaupungeista. Liitteet on kopioitu Luovutettu Karjala-sivustolle.
http://www.luovutettukarjala.fi/
Etukäteen arvelin, että apilan nimestä syntyy erimielisyyttä. Tietysti nimen pitää olla Pälkjärven apila juuri niillä perusteilla, jotka Lissu esittää. Kirjoitinkin vain synonyymi-nimestä. Mutta jääköön sekin tähän.
Värtsilä vei 1930-luvulla Pälkjärvestä Kuhilasvaaran. Jätetään nyt apilaseipäät rauhaan!
Mutta edelleenkin tuon apilan nykytila kiinnostaa eikä ainoastaan sen syntyhistoria, millä on korkeintaan vain johdannon merkitys. Toki se on silti mielenkiintoinen ja tiedon arvoinen.
Jatketaan tätä mielenkiintoisen aiheen tutkimista.
Ierikka
Apilansiemenistä ei ole sätkän täytteeksi. Tämä tuli aikoinaan todistettua Sakarin kanssa. Kansakoulun alaluokilla tuli kokeiltua jos jonkinlaista tupakkia koivunlehdistä alkaen. Jostain olin kuullut, että meidän komeron hyllyllä olisi vanhaa kessua. Tuohivakka löytyi ja vakasta tavaraa paperisätkän sisään. Pahalta maistui ja kessuksi luultu karisi herkästi paperin sisältä.Isä ihmetteli jälkeenpäin heinäsiemenen hupenemista.
Wärtsilän musta, Ruskealan marmori, Sakkolan porsaat,
Kyyrölän saviruukut, Säkkijärven polkka,Suojärven
”Klondyke”,Käkisalmen markkinat,Viipurin pamaus,
Pälkjärven apila….
Monesta luovutetusta pitäjästä jäi silti jokin muisto
elämään.
Hytinvaaran kartanosta vuonna 1932: – 10 km Pälkjärven pysäkiltä ja 50 km Sortavalasta. Omistajat Matti Kivinen vuodesta 1890 ja puolisonsa Lyyli (o.s. Niittynen) vuodesta 1898. Ollut isännän suvulla v:sta 1883. Pinta-ala 328 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 47, viljeltyä laidunta 19 ja metsämaata 261,5 ha. Pellot epätasaisia hiekkamultamaita. Talouskeskus niiden keskellä, kylätien varrella. Päärakennuksessa 6 huonetta, 42 lehmän navetassa ja 10 hevosen tallissa vesijohto (polttomoottori). Sikalassa 9 karsinaa ja kanalaan mahtuu 200 kanaa, Vapaa viljelys. V.1932 oli 5 ha ruista, 1 vehnää, 6 kauraa, 4 ohraa, 1 hernettä, 1,75 perunaa, 2 rehujuurikasveja, 23,75 heinää ja 2,5, kesantoa. Kotieläimiä: 5 hevosta, 28 lehmää, 2 sonnia, 6 sikaa ja 100 kanaa. Karja ISK- ja kanat valk. leghornrotua. Myydään paikkakunnalle viljaa, lihaa, munia ja perunoita sekä maitoa Pälkjärven Meijeri Oy:lle. Sekametsästä myyty paperi- ja faneeripuita. Käyttövoimana polttomoottori. Omistaja on osuuskassan jäsen.
Ierikka
Lisäsin tuohon Erkin jutun perään pari apilapeltokuvaa kesältä 2011. Korea oli pelto. Näyttäisi kylläkin siltä, että ei ole ihan puhdasta puna-apilaa. Olisko alsiketta?
Seppoilmari mainitsee tuossa alsike apilan.
Kyseisen lajinhan löysi itse Linne ruotsalaisesta Alsiken kunnasta. Pitkään luultiin että kyseessä on valko- ja puna-apilan risteytys. Näinhän asia ei ole vaan kyseessä on ihan oma apilalaji.Hyvä rehukasvi ennen. Taisipa olla yleisempi kuin nykyisin.
Itseäni tietysti kiinnostaa puiden vastaavat paikallismuodot. Eräs tällainen on tuolta pohjoisesta Kiilopään koivu. Kyseessä on hieskoivun muoto joka kasvaa maanpintaa pitkin jopa useita metrejä pitkäksi mutta ei nouse maanpinnasta juurikaan yli kymmentä senttiä korkeammalle. Tämä on puun sopeutuma ääriolosuhteisiin. Talven kaiken tappava kiirilumi paljakalla ei siihen ylety. Vähänkin lumen alla on turvassa. Kesällä sensijaan kaikki valo ja lämpö on käytössä.Koivumuoto löydettiin Kiilopäältä eikä se kovin isolle aluelle ole levinnytkään.Pohjoinen on monelle kasville tärkeä kehhityslaboratorio.
Meninköhän liian kauaksi apilikosta.
RAUVANLAHDEN JUNKERS
Voi nyt kaikki kuulkaa tätä tarinaa kauheaa,
kuinka sodan aikana moni nuorenA nukkui vaan.
Luutnantti oli nuori tuo Erkki Pinomaa,
toisella sotalennollaan ohjasi konettaan.
Kohti Karjalan kannasta oli määrä laivueen,
taistoon Tali-Ihantalaan, avuks maajoukkojen.
Virkki Erkin vaimo, oi mieheni rakkaani,
tästä onnen tuojaksi ota ranneketjuni!
Hymyllä niin ihanalla korun ojenti,
apilan vihreä rakkaansa ranteeseen hän kiinnitti.
Huomenna jo illalla, jos Luoja meidän suo,
Raija rakkaimpani, palajan sinun luo.
Hellästi niin syleilevi Raija-vaimoaan,
joka kantoi kohdussaan lasta Pinomaan.
Kesäkuun viimeinen yö, vuonna nelkytneljä.
Taivas aivan sininen ja vailla pilviä.
Onttolan lentokentältä tuo Junkers-laivue,
hetkellä keskiyön taivahalle ylenee.
Alla nukkuu Pyhäselkä usvaunissaan,
kesäkuinen aurinko jo tahtoo nousemaan.
Nyt lailla säteen auringon tuo Junkers Pinomaan
kauhialla vauhdilla tavotti tovereitaan.
Vaan turbolenssivirtoihin muun Junkers-laivueen
kone jäi ja joutuikin nyt syöksykierteeseen.
Rauvanlahden matalikkoon Junkers syöksyi.
Kaikki neljä nuorta miestä heti menehtyi.
Samaisena iltana Onttolan kentällä
Raija oli vastassa jo Erkki miestänsä.
Vaan sanoi lennonjohtaja: Voi rouva Pinomaa!
Teille suru-uutisen nyt joudun ilmottaan.
Nuori luutnantti Pinomaa kolme miestä mukanaan,
eilen lentoon noustuaan, kohta syöksy kuolemaan.
Näky onpi kauhea, nuo neljä nuorta miest,
rauenneina makaavat, vapaana sodan iest.
Aivan hiljaa nyökkää rouva Pinomaa,
Erkki-vainaan ranteessa apila kimaltaa.
Voi pieni ihmislapsi, kun toivoa voit vaan,
vaan kohtaloas muuttaa et voi sä milloinkaan!
Niin nuo sodan muistot taas edessäni nään,
kun silmäni mä suljen ja alas painan pään.
(Niiki Nuutinen, Balladikierros Pohjois-Karjalan museossa. Liite 5. Opinnäyte 2013. Karelia- ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma).
Kun valitsin tämän kirjoitussarjan otsikoksi epämääräisen Arppen apilan, niin jatketaan epämääräisesti:
Kerrotaan, että Afrodite olisi ollut osallisena valkoapilan alulle saattamisessa, joten ehkä hänen mahdollinen punastumisensa arkaluontoisessa tapahtumassa antoi värin puna-apilan ja alsikeapilan kukintoihin.
Koska Hefaistos oli saanut tehdä tarkkaa työtä saavuttaakseen päämääränsä omaksi onnekseen, haltiatar päätti tehdä niin mmyös omassa huomionosoituksessaan apiloille. Hän loihti sinne tänne nelilehtisen apilan kolmilehtisten joukkoon onnea tuottavaksi amuletiksi löytäjälleen.
P.S. Perussuomalaisten logosta käydään omistusoikeudellista kamppailua. Sen vuoksi tiedoksi Timo Soinille seuraavaa: – Keskustan nelilehtinen apila-logo kertoo puolueen neljästä juuresta: alkiolaisuudesta, kalliolaisuudesta, sunilalaisuudesta ja pykäläläisyydestä.
Nivalan puoluekokouksessa karjalaissyntyinen Veikko Vennamo veti puoleesta ulos karjalaissyntyistä pykäläläisten porukkaa ja avuksi hänelle tuli kiihtelysvaaralainen Eino Poutiainen. Vennamon apilan jalostustyötä jatkaa nyt Timo Soini, tällä hetkellä Pohjois-Karjalan pääkaupungissa Joensuussa.
Ierikka
Nyt kun maatiaisperuna Wärtsilän musta on palannut kotiin Värtsilän pitäjään, Arppen pihaan, on vuorossa Pälkjärven apilan vaiheiden selvitys matkasta 1800-luvun lopun Arppen pihasta Pälkjärvelle ja sieltä eri puolille Suomea. Palautan 26.6.13 aloitettua Värtsissä käytyä keskustelua uudelleen luettavaksi. Aihe kiehtoo minua suuresti. Koetan tavoittaa kasvitieteen asiantuntijoita. Pälkjärven ihmiset, tulkaa mukaan talkoisiin!
Apilan selvitystyö jatkuu tauon jälkeen. Olen ottanut yhteyden Boreal siemenkeskukseen – jos nyt muistan tuon nimen oikein. – Olisihan kiva, jos ensi kesänä Myllymuseoon johtavan tien varrella olisi nähtävänä Wärtsilän mustaa maatiaisperunaa (pari pientä penkkiä) ja Pälkjärven apilaa synnyin pihassaan. Eikö vain?
Piti olla Boreal Kasvinjalostuskeskus Oy.