Juhannuskokko poltetaan Jänisjoen rannassa (Pappilanpelto) perjantaina 21.6. klo 19 jonka jälkeen voi suunnata vaikka juhannustansseihin Öllölän lavalle. Esiintyjinä klo 20 alkaen Erja Hoffrén & Trio Jatsarit.
Tohmajärven Seurakunnan jumalanpalvelus on Värtsilän kesäteatterin tiloissa, navetan vintillä
sunnuntaina 23.6. alkaen klo 11.
Hyvää Juhannusta Värtsin lukijoille!
Hyvää Juhannusta kaikille Värtsin lukiolle Pyhäjärven rannalta.
Tv.Liisa ja Markku
Laila Kinnunen – Keskiyön aurinko
http://www.youtube.com/watch?v=RCi2o-fUwl8
Olimme viiden hengen voimalla Jänisjoen varrella juhannuskokolla.
Sen jälkeen muurinpohjaletuilla omassa pihassa.
Mirja teki taikinan ja Seppo paistoi ja hyviä olivat. Tais olla jo
kolmas kerta syödä, kun vieraamme olivat jo haaveilleet letuista
ennen tuloaan.
Pusan Mirja
Mahtavaa keskikesän juhlaa, juhannusta!
… kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua,
aimoannos aurinkoa
ja ripaus suven ihastuttavaa suloisuutta.
Hyvää Jussinpäivän aamua kaikille. On mukava herätä aamuun kun pää ei ole kipeänä eikä suussa ole kissanpissan makua. Aatto iltana emme olleet kokolla vaan kiersimme Tuulan kanssa autoilukierroksen maisemia ihailemassa. Reitillä Puhos – Hummovaara – Rasti – Varmo – Tasapä ja Puhos. Ilta-aurigossa järvimaisemat olivat upeita ja sää leppoisa.
Olin siellä minäkin Ellinooran kanssa, ja rapsuttajia riitti. Ellinoora taisi tykätä eniten pikku Aurasta, eikä mikään ihme!
Oli mukavaa huomata, että Jänisjoen varteen saapui kaikenikäistä väkeä. Erityisesti mieltä ilahdutti se, että oli niin monta nuorta perhettä, tai ainakin näytti siltä, että nuoria olivat. Tuli mieleen 1950-luvun juhannuskokot. Silloin kokoonnuttiin Jänisjoen varrelle silloinkin, mutta vähän yläjuoksun suuntaan, Ellan pihan ja terveystalon välille. Kun vanhempi väki poistui, me nuoremmat jäimme vielä viihtymään hiipuvan tulen äärelle. Tapaanhan kuului, että piti valvoa, kun oli juhla ja juhannus.
Tänä aamuna – ison kuun tuijotuksen ja hyvin nukutun juhannusyön jälkeen – menin pihalle. Ellinoora tunki itsensä jalkoihin ja melkein kaatoi. Luoja liehutti vienolla tuulenväreellä siniristilippua muistuttaen siitä, että olin herännyt vapaaseen maahan. Ei tarvinnut pelätä, ympärillä eivät valvoneet pyssymiehet, mielenosoituksen meteliä ei kantautunut järven takaa.
Lahdella uiskenteli kaksi joutsenta. Näyttivät ilmi selvästi viihtyvän toistensa kanssa. Liekkö lentäneet yöllä Öllölän lavan yli vai olivatko jo pitempiaikaisia tuttuja, se ei minua sen enempää jäänyt askarruttamaan. Tulipa vain ohi mennen mieleen, juhannus kun on.
Sisään astuessani kuulin radiosta Suvivirren laulua. Olisiko paremmin voinut sattua siihen tunnelmaan! Sitten kuuntelin Heino Kasken Preludia, Juhannuspäivän kantaattia, Schumannin duettoa Kesäinen rauha, Mendelssonin Kesäyön unelma… Myöhäisaamun kahviaamiainen konsertin aikana juhannusaamuna, mitä muuta enää tarvitsee!
Nyt tässä tutkistelen, mikä tämä juhannus oikeastaan on. Miksi poltamme juhannuskokkoja?
Tulella on kevään ja alkukesän vastaaottamisessa pitkä perinne. Siihen on liittynyt uskomuksia ja toiveita hyvän sadon saamisesta ja pahojen henkien karkottumisesta. Läntisessä Suomessa oli tapana sytyttää tulia karjan suojelemiseksi pahoilta voimilta. Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa sytytettiin kokot juhannuksena. Kyläläiset kokoontuivat sankoin joukoin kokon äärelle ja viettivät juhlaa kylänvanhimman sytyttämän kokon ympärillä. Jossain päin Karjalassa arveltiin, ettei ollut sopivaa jäädä pois kokolta. Siitä ei hyvää seuraisi kotiin jääneelle.
Juhannuskokko alkoi levitä 1900-luvun alussa kaikkialle Suomeen. Ruotsinkielisillä alueilla taas on ollut tapana pystyttää juhannussalko.
Jo hyvin varhain katolinen kirkko merkitsi allakkaan Johannes Kastajalle pyhitetyn juhlan eli juhannuksen. Juhla sai kristillistä sisältöä.
Nykyinen juhannus on sekoitus perinnettä, joka tulee ajalta ennen kirkon rantautumista Suomeen; ja perinnettä, joka löytyy Raamatun kertomuksista, joissa Johannes Kastaja raivaa tietää maailman valolle, Jeesus Nasarealaiselle.
Professori Pentti Lempiäinen selittää juhannuskokkoa kirjassaan Pyhät ajat: ”Suoranaisia kristillisiä vertauskuvia kokon polttoon tukin liittyy, ellei sellaiseksi haluta nähdä kokkotulta valon ja samalla Kristuksen symbolina. Johannes Kastajan erityistehtävähän oli tästä valosta todistaminen. Lisäksi voidaan muistuttaa siitä, että Vapahtaja haluaisi Hengen tulen palavan ihmisten sydämissä (Luuk.12:49). Edelleen tuli on monissa raamatunkohdissa sekä puhdistamisen että tuhon vertauskuva. Sellaisena se sisältää saman elämän ja kuoleman vastakohdan kuin juhannuksen tekstit ja vaikkapa juhannuskoivut. Eikä tuosta vastakohdasta ole vaikea löytää havaintoesimerkkejä kokkojuhliemme yleisön joukostakaan.”
Teologian kielellä juhannusta voi luonnehtia käsitteellä ”complexio oppositorum” eli vastakohtien yhdistelmä. Sitä se on, koska juhannuksessa on aineksia sekä ei-kristillisestä kulttuurista että myös kirkon tuomasta sanomasta.
Vastakohtien yhdistelmä on todellisuutta kuunnellessamme uutisia juhannusliikenteestä ja juhannuksen vietosta niin maalla kuin vesillä.
Juhannukseen sisältyy kaikki, mitä elämässä on.
Hyvää ja onnellista juhannusta Värtsin lukijoille!
Ierikka
Sinulla Erkki on ollut ihana aamu herätä ja nauttia aamujuomasta
Ellinooran kanssa.
Mari Palo ja Jaakko Kuusisto Mikkoineen oli mmyös hyvää kuultavaa
ja kaunista katseltavaa
Kaikkien solistien nimeä nyt just en muista – tulee ne mieleen myöhemmin – luulen.
MirjaSisko
Olin 23.6.2013 klo 10.50 Arppen pihassa. Teatterin ovet olivat kiinni. Ei hajuakaan jumalanpalveluksesta. Menin Hotelli Jokeen. Viehättävä Elina toivotti tervetulleeksi ja kysäisi: ”Keitänkö kahvit?” En voinut kieltäytyä, koska suorastaan kaipasin kirkkokahvia. Sain myös pullaa ja ennen muuta mukavaa juttuseuraa.
Tulihan sinne myös Eero-Matti ja lopulta Minnakin miehen ja veikeän pojan kanssa.
Miten iloinen olenkaan tuosta Hotelli Joesta! Se on virkeää Värtsilää Jänisjoen rannalla. Toivon sille upeaa tulevaisuutta.
Kun lähdin autolle, näin kesäteatterin suunnasta tulevan pienen ponin vetämässä pieniä rattaita ja kolmea pientä neitosta. Kävelin vastaan ja kysyin: ”Saako silittää?” Luvan saatuani tunsi ponin kostean turvan kämmenellä. Se oli kuin juhannusta Donilla! Poiniajelu jatkoi matkaa kohti entistä kirjastoa, entistä kouluani, jonka yhteyteen on valmistettu ratsastuskenttä. Virkeää Värtsilää tässäkin!
Ullukkaan saavuttuani Ellinoora nuuhki kättäni. Eikä pannut pahakseen.
Oikein kiva ”kirkkoreissu”!
Ierikka
Mikäli Tohmajärven seurakunnan nettisivuilla oleviin kirkollisiin ilmoituksiin on uskominen, niin Jumalanpalvelus kesäteatterilla on ollut eilen.
Mie kun uskoin Värtsiin! Mutta ei se mittään. Hotelli Joki tarjos hyvee kahvii ja kahviseuroo. Sattuma korjoo satoo? Mitä, en vielä tiijä?!
Ierikka
Nonniin..
Viimeinkin koitti se oikea Johanneksen, Juhannuksen, Jussin jne päivä, joten oikein hyvää nimipäivää kaikille.
Varhaisperunakin puhkesi kukkaan Jussiksi niinkuin oli sovittukin. Ei sen tarvinnut vielä Ahdin päivänä kukkiakaan.