Kaurilan entisen tanssilavan tienoota on nimetty ”Hutunsilimäksi”. Mistä nimi on tullut ja mitä se tarkoittaa? Äitini on kertonut käyneensä nuorena ahkeraan tansseissa Kaurilan tanssilavalla, vaikka tytön piti aamulla aikaisin alkaa työt ei se haitannut.
Jorma J Könönen
**
Pyydämme lukijoilta kuvia Kaurilan tanssilavalta. Kuvia kaipailee Kaurilan kyläyhdistys, jonka kuva-arkistosta em. kuva puuttuu. Kuvan voi skannata ja lähettää sähköpostilla verkkovartsi@gmail.com. Vaihtoehtoisesti kuvan voi postittaa kirjeessä skannattavaksi Verkkolehti Värtsi, c/o Eira Varonen, Värtsiläntie 427, 82655 Värtsilä. Kuva palautetaan lähettäjälle! Postittajat huom! Omat yhteystiedot mukaan!
t: Värtsin toimitus
Hyvä projekti alkamassa Eiralla! Miten monta paria lieneekään Hutunsilimän vaiheilla opetellut yhteisen hutun keittämistä!!! Unohtamatta Katri-Helenaa, jonka ”huttulaulu” keksittiin juuri siellä.
Kaurila on ollut sotien jälkeen merkittävä kylä. Siellä käytiin pankkiasioissa, kaupoilla, sinne ajettiin hevosella maitotonkat Joensuuhun junalla vietäviksi, sieltä noustiin junaan ja laskeuduttiin alas ennen Niiralan aseman perustamista.
Kaurilan Kisa pelasi Kusti Löppösen pellolla, ja me pojannulikat hurrattiin kentän reunalla. Pelaajista tulee mieleen mm. Kunnaksen Vänni ja Manu, Immosen Keijo, Partasen Ake, ja pari muuta joiden nimet tulevat mieleen kun ensin luen aakkoset kolmeen kertaan.
Sitten Kaurilan Kisasta tuli Värtsilän Kisa, josta on ihan kirjakin julkaistu.
Kaurilan kyläyhdistys on tehnyt ja tekee edelleen arvokasta kotiseututyötä. Niin että vaikka asemarakennus onkin matkannut Helsinkiin, niin paljon arvokasta on jäljelle jäänyt. Hutunsilimän ja lavan kuvien kerääminen ja taltioiminen olisi hyvää jatkoa. Mene tiedä, vaikka jossain kuvassa vilahtaisi meikäläisenkin naama, vaikkapa lattiaa höyläämässä ensin höylällä, sitten kengän pohjilla.
Vuosia sitten tallustelin lavan paikalle. Mieli tuli haikeaksi. Voi niitä aikoja, kun mentiin suatolle… enpä kerro enempää.
Ierikka
Olike se Hutunsilimä nimeltään se lampi, mikä oli tien varressa
lavan kohdalla? Vai oliko Hutunsilimä – niminen lampi Muskosta Kaurillan tulevan tien varressa?
Silloin tanssilavan aikaan se lampi siinä tien vieressä oli Hutunsilmä. Näin ainakin puhuttiin. Eihän sitä tiedä kuinka monta saman nimistä pikkulampea oli silloin ja montako on nyt. Kartoissa ei kaikilla tällaisilla pikku lammilla ole nimiä, joten nimiä annetaan varmaan tarpeen mukaan.
Kaurila-Muskon kyläsivuilta kopsattu teksti
Kaurilan lava
Tanssitaanpa vieläkin: tanssipari kylätalolla
Vuonna 1952 rakennettiin koko Keski- Karjalan alueella hyvin tunnettu Kaurilan lava. Se sijaitsi kauniilla harjulla, jolta näkyi kolme lampea. Noin kymmenen vuoden ajan tanssin ystävät suunnistivat kesälauantaisin Kaurilan lavalle. Musiikista vastasivat sen ajan suosituimmat artistit, mm. Olavi Virta, Annikki Tähti, Martti ja Marjatta Pokela, Metrotytöt, Veikko Ahvenainen, Dallape muutaman soittajan voimin, Kutsusta lähtöisin oleva hanuristi Teuvo Ihanus ja tietenkin kylän oma poika Teuvo Varonen.
Myös kylän nuoret kiinnostuivat lavatansseista. Niinpä pari pirteää Muskon tyttöä päätti hankkia ensin tanssitaidon. Naapurin poika suostuteltiin pyörittämään sormella rikkinäistä gramofonia ja harjoitukset pidettiin lähellä sijaitsevassa autiomökissä.
Tansseihin ei kuitenkaan uskallettu pyytää kotoa lupaa eikä siten rahaakaan, vaan päätettiin mennä lavalle sitä ympäröivän piikkilanka-aidan alta. Terävä aita repäisi kiireessä toisen tytön uuteen kesätakkiin reiän. Tansseihin päästiin ilman lippua, mutta kotona jouduttiin puhutteluun.
Keväällä 1959 lavalla pidettiin iskelmälaulukilpailut. Säestäjänä toimi pieksämäkeläisen Ville Kohvakan orkesteri. Kilpailuun osallistui mm. Eila Väyrynen Värtsilästä ja 14-vuotias Katri-Helena Koistinen Uusi- Värtsilästä.
Yleisön mielestä Eila oli parempi, mutta asiantuntijaraatina toiminut orkesteri julisti Katri-Helenan voittajaksi. Tästä voidaan katsoa kaikkien tunteman Katri-Helenan pitkän uran alkaneen (ks. myös Valitut Palat 01/02).
1960-luvulla alettiin rakentaa aina vain isompia tanssilavoja ympäri maata. Niinpä idyllisen Kaurilan lavankin toiminta hiipui ja vuonna 1964 se myytiin Lauri Piiroiselle, joka lopulta purki sen.
Hutunsilmä oli se pikkuinen lampi joka oli lavan alapuolella. Lampi täytettiin edellisen tienkorjauksen yhteydessä ja se siis jäi tien alle.
Kaurilan historiasta kiinnostuneet voivat tulla tutustumaan Kesäkahvioonn ja valokuvanäyttelyyn jossa on esillä kuvia mm. Värtsilän evakoinnista ja Sotamarsalkka Mannerheimin vastaanottamasta ohimarssista. Pienestä aittapuodista voi löytää jotakin sopivaa kotiin vietävää.
Näyttely on avoinna heinäkuun 2-26 välisenä aikana tiistaista lauantaihin klo 10-16. Tietenkin Koulumuseo on myös avoinna.
Otamme vastaan myös ryhmiä, jotka voivat tilata myös ruokapalveluja käyntinsä yhteyteen.
Ryhmävaraukset numerosta 050 517 7854
Olikohan toinen noista tytöistä se, jota pyörittelin paljon lavalla ja jonka luo pyöräilin suatolle. Nätti se joka tapauksessa oli. Kuvakin on vielä albumissani.
Voi niitä aikoja, kun haitar niin haikeesti soi!
Ierikka