Lasten suusta
Voi voi mummo raukkaa…
Nasevia tokaisuja
Juhani Töytäri: Siistii…!, Positiivarit Oy 2013
Koulussamme kirjoitettiin runoja äidille ja mummille. Eräs oppilas pähkäili tunnin ja pureskeli kynän päätä. Tunnin lopussa hän kuitenkin toi iloisena tuotoksensa luettavaksi: Voi voi mummo raukkaa ei se enää laukkaa, mutta leipää kyllä haukkaa että tekohampaat paukkaa.
Tuo juttu tuli mieleen lukiessani Töytärin kirjaa. Hän on koonnut Positiivarien sivuilta nasevimmat jutut, kuten edellisen juttuni, kaiken kansan ihasteltavaksi. Niinpä tulee taas kerran todennetuksi, että totuus kuullaan lasten suusta.
”Neljävuotias Mikael oli herännyt ja kysyi heti aamiaispöytään päästyään, ketä vieraita meille on tänään tulossa. Vaimoni ihmetteli, että mistä hän tietää, että joku on tulossa. – Koska teidän sänky on pedattu. ”
Olen opettajan toimessani huomannut, että lasten luovuus ja tarkkanäköisyys on vailla vertaa. Niinpä teimme usein lehtiin juttuja, jopa kirjoitimme ja kuvitimme Kalevalan uudestaan. Luokkaledet olivat jokapäiväistä huvia. Lapsi tarvitsee kuitenkin virikkeitä, että luovuus pääsee valloilleen. Niinpä opettajan taululle piirtämät kuvat toimivat usein inspiraation lähteenä.
Lasten luovuutta pitää kannustaa. Usein koulussa huomasin, että luovimmillaan lapsi on alaluokilla. Sitten, jostakin syystä luovuus ehtyy ja siinä vaiheessa pitää käyttää kikkoja. Eräs kannustin oli pääseminen yhteiseen kevätlehteen tuotoksineen.
Lehden tekeminen onnistuu perhepiirissäkin hyvin nykyisillä printtereillä ja tekstinkäsittelyillä. Esim. Pentti Saarikosken lapsuudenkodissa oli perhelehti tapana, kun lapset olivat pieniä.
Lienevätkö ”Penan” kirjalliset ansiot lapsuuden perua.
Tässä eräänä päivänä miniäni oli töistä tultuaan istahtanut väsyneenä keittiön pöydän ääreen. 2½ vuotias lapsi katsoa napittanut äitiään tutkivasti ja kysäissyt: ”Mikä viilis?”
Tämä lapsi tykkää kovasti piirtämisestä ja piirtää monta kertaa päivässä.Hiljattain hän piirsi vihreän nakkimakkaran näköisen ja kokoisen puikulan. En valitettavasti muista miksi hän sitä sanoi. Samassa hän kuitenkin veti puikulan täyteen poikkiviivoja ja sanoi ”kato,tikapuut”.
Kaupan kassarouva tarjosi muutaman vuoden ikäiselle
isoveljelle karkkipussia, jos tämä olisi antanut
vaihtokaupassa vaunuissa nukkuvan pikkuveljen
kassarouvalle.
” En anna vauvaa, koska sinulta ei tule maitoa”, kuului
napakka vastaus.
Nelivuotias Jonna julisti kesän kynnyksellä: ”En mene ikinä naimisiin.”
”Mikset”, utelimme.
”No sitten tulee lapsia ja pitää imettää eikä ikinä kerkiä uimaan.”
Äiti oli käynyt päivänokosille ja vetänyt peiton päälleen.
Pikku-Anu katseli vierestä ja sanoi:” Äitistä ei näy kun
eturaivo.”
Pikku Otto oli kakkinut päiväkodissa vihreää kakkaa. Oli kotona ahminut jotakin ituja. Muutaman päivän päästä päiväkodin täti oli ihmetellyt, että kakka olikin nyt ruskeaa. Tähän Otto: ”Vihreä väri loppui!”
Joukolle kiitos kirjan esittelystä! Tuli kirjakauppaan asiaa.
Ierikka
Jonkin ajan kuluttua pikku Otto oli kakkinut päiväkodissa taas vihreää kakkaa. Päiväkodin täti ihmetteli. Otto selitti: ”Ruskea väri oli loppunut!”
Ierikka
Meidän perheestä,äiti on kauppareissulla ilomantsin keskustassa ja poika Harri näkee roomaaninaisia varmaan ensikerran eläessään. Seurasi kysymys ” äiti ovatko nuo prinsessoja”.
Olin poika Timon kanssa liikkeellä kauppaan ja menomatkalla poika käveli vierellä. Paluumatkan lähtiessä kiivettiin vaunuihin. Sanoin kuninkaat ne ovat jotka vaunuissa ajavat. Vastaus tuli välittömästi ”orjat ne ovat jotka työntävät”.
Olimme pojanpoika Villen kanssa kylässä tuttujemme
luona, jossa oli täytetty hirvenpää seinällä.
Isäntä uskotteli Villelle, että hirvi juoksi
läpi seinän. Ville kiskoi kenkiä jalkoihinsa ja
sanoi haluavansa nähdä myös hirven vartalon.
Lapsen suusta se on tämäkin .
Tuolla pohjoisessa saattoi lapsen kastaminen viivästyä. Kukapa sieltä tuntureilta viitsii joka vuosi pappilaan tulla.
Niinpä äiti oli tuomassa poikaa kastettavksi. Ikää oli jo alun neljättä vuotta. Pappilan salissa poika katseli ihmetellen ympärilleen, nykäisi äitiään hihasta ja näytti seinälle: Äiti kato metto. Poika osoitti taulua seinällä, taulu esitti kylläkin enkeliä.
Tänään sattui kohdalle lintuharvinaisuus uivelopariskunta. Eka kerta minulle.
Uudenkylän koululla ollut pitkäaikainen opettaja, kummini Saara Eronen kertoi aikoinaan, että koululla oli laulukokeet. Hän oli sanonut lapsille, että laulakaa se laulu. minkä haluatte. Eräs poika viittasi.Opettaja kysyi, mitä hän laulaa ja sanoi kuulleensa, että poika sanoi ”Herraa hyvää kiittäkää”… Opettaja vähän ihmetteli valintaa, mutta mikäs siinä. Opettaja oli kuitenkin kuullut vähän väärin. Poikka laulaa heläytti ”Eldanka järven jää”….
Olimme käymässä tyttäremme luona ja istuimme kahvipöydässä kun silloin 3-vuotias Saara pyysi ja sai piparin.Äitinsä kysyi silloin ”Mitä sanotaan”,jolloin Saara vastasi ”Anna toinen”!