Aamulla hyvissä ajoin suuntasimme Itähuolinnan pihaan jossa jo joulupukki meitä odotteli. Tovin siinä oltuamme tuli linja-auto noutamaan viimeiset matkustajat kyytiin ja sitten lähdettiin rajalle.
Pakkas ukko ja pakkastyttö tulivatkin pian ja saimme ottaa valokuvia ja kuunnella meidän joulupukin ”sanoman” molemminpuolin rajan ylittäjille. Pakkasukko ja tyttö läksivät seurueineen kohti Suomea ja me kohti aamupalapöytää joka oli ”Jänismäellä”. Kahvit ja teet, erilaisten piirakoiden (ei karjalanpiirakoiden) nautittuamme lähdimme kohti Sortavalaa.
Aamupalalla meille varatuissa pöydissä Kahvia kaali, rahka ja marjapiirakkaa.
Pukki odottaa… kaikki mukaan!
Matkalla Liisa kertoi tulevista päivän tapahtumista. Sortavalassa oli erittäin tuulinen sää ja hiekka lensi niin ettei oikein nähnyt kävellä. Ensimmäiseksi menimme koululle jossa oli (arviolta) eka ja toka luokkalaisia. He olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa ja näki kuinka jännittyneinä ja kiltisti paikallaan istuen he odottivat Suomen Joulupukkia.
Pukille oli salaista asiaa…. varmaan lahjatoiveita.
Lapset lauloivat ja kuiskivat pukin korvaan salaisuuksia (näytti välillä kielimuurin takia että toiveet jäi salaisuudeksi joulupukillekkin).
Onnellinen opettaja otti iloisena lahjat vastaan Pienet koululaiset odottavat että pääsevät tutkimaan pullien sisältöä.
Annoimme Suomesta tuomamme villasukat ja muut paketit opettajille joka varmaankin jakaa ne sitten lapsille. Lopuksi panimme vielä piirileikiksi ja sitten läksimme kaupungille kukin omille ostoksilleen.
Ja lopuksi laulettiin ja leikittiin.
Minäkin sain ostettua mummon omille ” prinsessoille” juhla mekot. Kylmä tuuli ja hiekka tekivät ulkoilun melkein mahdottomaksi ja niinpä täytyi kävelää vielä kauppaan ja ostaa hattu oman pään suojaksi. Joten ostoksia tuli tehtyä ja sitten suuntasimmekin Piipun pihaan ruokailuun ja viemään loput lahjapaketit jotka sieltä toimitetaan lasten sairaalaan. Ruokaa oli niin paljon ettei kenellekkään varmasti nälkä jäänyt.
Tovin kuluttua voimmekin lähteä jo kotimatkalle ja katselemaan Tohmajärvelle ilotulitusta. Matkasta jäi muuten hyvä muisto mutta jäimme kaipaamaan ennakkoon suunniteltua lastenkoti vierailua, joka ei jostain syystä toteutunut.
En ollut itse Sortavalan matkalla, mutta aivan samalainen sää oli myös Joensuussa sinä päivänä.Hyvä jos matka Sortavalaan oli onnistunut muuten,eikä tullessa ollut nälkä oli vain vilu.
Jouluostosten tekoa voi jatkaa tänään Tohmajärven urheilutalolla klo 10-13.
Värtsilän kylätalolla on sitten koko perheen pikkujoulu klo 14 alkaen,joulupukki on jo kerinnyt tulla Sortavalasta takaisin.
Matkoja tehdään suuntaan ja toiseen – niin mekin.
MirjaSisko
Kiitos, Lea, kivoista kuvista ja tarinasta!
Varmasti on ollut hauska matka tuulesta huolimatta.
Onkohan minkään muun maan rajalla näin hienoa kanssakäymistä. Varsinkin kun aikaa ei ole kulunut ”miesmuistiakaan” siitä kun oltiin samoissa kovapanosammunnoissa, -ja vieläpä eri puolilla..
Kerrassaan upeaa toimintaa.
Onkohan näille rajalla tapahtuneissa selitys siinä, että suomalaiset ovat sivistyneitä ja taipuvaisia realismiin? Kipeät muistot ovat hallinnassa. Eli Saarnaajan 3. luvun sanoin: ”Aika on sodalla ja aika rauhalla.” Olen tätä aika aktiivisesti opetellut sekä Neuvostoliiton että Venäjän aikana. Sekä sodan että rauhan aikana.
”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: `Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!` (Luuk.2:13-13).
Ierikka
Milloin Ierikka teet visitin Jyväskyään? Ollaan vaimon kanssa taas kotikentillä. Eero
Poikkesin 30.11. Jyväskylässä n. 3 tuntia matkalla Tampereelle ja Helsinkiin. Seuraavasta reissusta ei ole vielä tietoa. Mutta aivoissa kyllä myhii! Tapaamisiin ja Hyvää Joulua! Ierikka
Saattaa hyvinkin olla, että ”suomalaiset ovat sivistyneitä ja taipuvaisia realismiin” niinkuin Erkki ounastelee. Varmasti rajan tuolla puolen on myös samalla tavalla sivistyneitä kuin täälläkin. Ei se yhteistoiminta aivan mahdotonta ole kun vain joku pistää itsensä likoon ja järjestää näitä tapahtumia.
Vuosia sitten järjestettiin pyöräretki Suomen Valamosta Laatokan Valamoon. Sekin oli lähes mahdotonta, mutta onnistui. Joskus Värtsiläpäivien yhteydessä on ollut kilpailuja Värtsilöitten kesken. Konsertteja ym kulttuurin vaihtoa on ollut. Kaikkien näitten tapahtumien onnistumiseksi on joku tehnyt paljon työtä.
Ainakin minä lausun parhaat kiitokset tällaisille puuhamiehille ja naisille.