Kiire ei oikeastaan kelpaa puheenaiheeksi, eihän siitä juuri puhuta. En minäkään juuri tunnusta, että olisi kiire mihinkään., eläkeläisellä, mutta kun kuitenkaan ei tahdo keritä mihinkään.
Meillä maalla asuvilla varsinkin on aivan hirveästi pakollisoia ”töitä”. Joillakin kyllä on ihan oikeasti oikeita töitä. Monilla, niinkuin meidänkin kinkeripiirissä, nämä ”työt” on enepi itsetehtyjä kiireitä.
Niin on kiire, ettei Värtsiinkään kerkiä kirjoittamaan, eikä edes kommentoimaan
En tiedä onko kaupunkilaisilla mitä kiireitä, mutta kopsaan tähän tuolta runopuolelta viherpeukaloisten multasormien touhuiluja.
Akan touhuja kasvimaan laidalta seurattuna
Kasvoi kaalit, nauriit nousi,
siristi silmiään sipulit.
Oudot kasvit kainostellen
yrittivät yrttimaasta
päästä penkistä pihalle,
valoon saaha varsiansa.
Tuli myöskin tuttavia :
Vesiheinän vempuloita,
saviheinän hempukoita,
juolavehnien väleistä.
Siitä synkkeni emäntä,
pilvi nousi otsallensa
ryppy otsalle kohosi.
Emo uhkea uhosi:
”Pois jo kitken joutavaiset
kaikenlaiset kiusajaiset
rikkaruohot riehumasta,
kasvimaata valtaamasta.”
Kitki kerran, kitki toisen
kitki kohta kolmannenki;
– kohta alusta alotti..
Ja jotain ukon ”kiireista”
=====
Teki ukko touhujansa
kesähommien keralla:
Kalat kantoi, loihti lahnat,
sekä säynävät savusti.
Pihaheinät sitten niitti,
niitti kerran, niitti toisen
niitti kohta kolmannenki;
– kohta alusta alotti.
Kahtoi tuota lintu pieni,
pääsky pieni pienaltansa.
Ymmärrä ei pääskyläinen
touhuja ukon totisen.
Näin sanoi sanan ukolle,
neuvon viisahan visersi:
Katso taivaan lintusia,
pääskyparven pienoisia!
Sulla kesken heinähommat,
meillä jo lennossa lapset!
Työ ei lopu tekemällä
eikä laulut laulamalla.
Heitä pois jo heinähommat
lähe lämpöhön etelän !
Siitäpä jo ukko mietti
Miks en lähtisi minäkin..
Siel ois helpot heinähommat
poutapäiviä enempi.
Näki ukko ympärillä
tutun tienoon tanhuvilla
monen merkin muistuttavan
kesän loppuun kerkiävän
syksyn saapuneen sanovi
Kellastuu jo koivunlatvat
pihlajan punertuu marjat.
Lintulaumatkin jo tuolla
marjapehkoihin menevi.
Emot siellä poikiansa
elon tiellä opettavi,
einehelle kouluttavi.
Rouske kuuluu kasvimaalta
luonto ottavi omansa.
Mit´jäi kirpuilta keväällä
kelpaa etanan evääksi.
Sopivaksi särpimeksi.
Tuvassansa istuu ukko,
istuu ukko taikka akka.
Hiljaisina, haikehina.
Yks on miete mielessänsä:
– Jäipä kesken taas kesäinen.
Älä huoli eukkoseni.
Vaikk on meiltä kaalit syöty
pehkot valmiiksi perattu ,
kenenkään keräilemättä,
ihmiskäden koskematta.
Ei me silti nälkään kuolla;
jäihän potut ja porkkanat.
Mikä lie vika kesissä
kun ne kesken loppunevi,
puolitiehen päättynevi.
Vaiko töitä liian paljo
kerätty joka kesäksi,
säästetty suven ajaksi.
Oisko meillä miettimistä
ajan käytön oppimista ?
Elo on yksi meille suotu,
kesä yksi kerrallansa,
yksi päivä päivässänsä.
Antais Luoja viisautta
luoduillensa laupeutta,
saaha päivät riittämähän,
siihen kaikkein tärkeimpähän,
auttais että ELÄISIMME
elonhetkistä jokaisen.
Viel on meillä rakkautta
yhes´ olon oppimista.
Heitetään pois heinähommat
mennään lämpöhön etelän.
Ollaan kerranki yhessä
hemmotellaan ihteämme
virkistetään mieliämme
vailla huolta huomenesta
työstä rästiin jäänehestä
Jääkööt tänne turhat huolet
jääköön kirput ja etanat.
Sekä kaikki marjantähteet
linnuille luvan perästä.
Rusakoille kaalin rippeet,
sänkipojille sapuskat.
Olipa kerrassaan kivaa runoa.
Piti oikein luettaa tuolle
meidän kasvimaan myllertäjälle. 🙂
Mie kun annan mieluummin nurmikonkin
kasvaa niityksi, jossa voi ihailla
päivänkakkaroita, harakan- ja kissankelloja, ym…
Pistän tähän oman tuotokseni
tuolta vuosien takaa. Jotakin
siinä on myös siitä elämän
arvojen järjestelystä ja kiireettömyydestä.
oletko laulellut
omatekoisia runoja
lapselle
oletko joskus
hurahtanut
katsomaan maailmaa
satusilmin
poimimaan
värikkäitä lehtiä
luonnosta
kalenterin väliin
tutkimaan
ötökkää lattialla
kun joku pitää
kuivaa juhlapuhetta
itkemään sitä
että maailmassa
on niin vähän
klovneja
ja kylähulluja
että äidit
katkaisevat
nuorimmaistensa
puhetulvan
ja tuike silmissä sammuu
oletko tuntenut
hyvää mieltä
jumalanlampaan vierailusta
puutarhassa
valkoisesta hämähäkistä
kukassa
oletko jättänyt puutarhan
kasvamaan kedon kukkia
unohtanut ruohonleikkurin
saanut seuraksi värikkäitä
perhosia ja ahkeria kimalaisia
puuhakkaan hyönteisleegion
oletko yksinäisyydessä
täynnä luovuutta
ja elämän riemua
ideoita
niin että alimmat happanevat
oletko
tämä on testi
vastaa mieluummin kyllä
niin minä nauran kanssasi
elämän rikkaudelle
Niin just. Hyvä Jouko. Noin se juuri pitäisi olla. Tutkia lapsen kanssa ötökkää maassa ja ihmetellä yhdessä. Kun aikuiselta ihmettely loppuu ja kaikki on päivänselvää, siinä tuike silmistä sammuu ja ilmeettömyys jää tilalle
Runostasi tuli heti mieleen pätkiä laulusta Lounatuuli. Lounatuuli ”itkee viivasuoria suita”
Kiitos AlpoAatos ja Jouko.Kun lomalainen avaa koneen ja saa lukea tälläistä harmaa sadepäiväkin muuttuu merkitykselliseksi.
Oivallisia runoja Alpoaatoksella ja Joukolla!
Ötököistä puheenollen, meillä hämähäkit osoittavat luovuuttaan
talon ulkoseinillä taituroiden. On pitänyt varsiluudan kanssa
lakaista. Kirjoitin siitä lapsenlapselle lorun.
lahosta katosta lattiaan
kaapinkulmasta kattilaan
kulki pitkä reitti
hämähäkin seitti
kärpänen parka
arkajalka
verkkoon juuttui
saaliiksi muuttui.
Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa!
Ei näy pohjaa EU:n eurokaivossa! Jäsenmaksuineen, saati näiden jatkuvien eri maiden talouksien avustamisessa ei näy loppua. Miljardeja euroja!
Kyllä sitä täpäkkää taitanee vielä löytyä Suomelta..ja jos ei ole niin Suomelle sitä lainataan mielellään… vielä
entä sitten kun ei enää ole euroja valtiolla jaettavaksi ja kukaan ei lainaa… lainattuja ei pystytä maksamaan takaisin.. ja pian sitä ollaan samassa tilanteessa kuin nyt esim. Kreikka.
onneksi tuli jemmattua pikku kasa Suomen markkoja piirongin laatikkoon pahan päivän varalle.
Onpa ihmeellisiä nämä nyky uutiset, kun puhutaan koko uutis aika euro kriiseistä kuka asiantuntija milläkin mielipiteellä.
Viimeisiä suunnitelmiakin on kuulunut ”Miten päästä eroon eurosta”. Minulla on sitä kokemusta jakaa jopa päättäjille. Minulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että miten pääsisin euroista eroon. Aiaina niistä olen päässyt, joskus on jopa ollut puutetta niistä.
Kiire..
Kiire ei oikeastaan kelpaa puheenaiheeksi, eihän siitä juuri puhuta. En minäkään juuri tunnusta, että olisi kiire mihinkään., eläkeläisellä, mutta kun kuitenkaan ei tahdo keritä mihinkään.
Meillä maalla asuvilla varsinkin on aivan hirveästi pakollisoia ”töitä”. Joillakin kyllä on ihan oikeasti oikeita töitä. Monilla, niinkuin meidänkin kinkeripiirissä, nämä ”työt” on enepi itsetehtyjä kiireitä.
Niin on kiire, ettei Värtsiinkään kerkiä kirjoittamaan, eikä edes kommentoimaan
En tiedä onko kaupunkilaisilla mitä kiireitä, mutta kopsaan tähän tuolta runopuolelta viherpeukaloisten multasormien touhuiluja.
Akan touhuja kasvimaan laidalta seurattuna
Kasvoi kaalit, nauriit nousi,
siristi silmiään sipulit.
Oudot kasvit kainostellen
yrittivät yrttimaasta
päästä penkistä pihalle,
valoon saaha varsiansa.
Tuli myöskin tuttavia :
Vesiheinän vempuloita,
saviheinän hempukoita,
juolavehnien väleistä.
Siitä synkkeni emäntä,
pilvi nousi otsallensa
ryppy otsalle kohosi.
Emo uhkea uhosi:
”Pois jo kitken joutavaiset
kaikenlaiset kiusajaiset
rikkaruohot riehumasta,
kasvimaata valtaamasta.”
Kitki kerran, kitki toisen
kitki kohta kolmannenki;
– kohta alusta alotti..
Ja jotain ukon ”kiireista”
=====
Teki ukko touhujansa
kesähommien keralla:
Kalat kantoi, loihti lahnat,
sekä säynävät savusti.
Pihaheinät sitten niitti,
niitti kerran, niitti toisen
niitti kohta kolmannenki;
– kohta alusta alotti.
Kahtoi tuota lintu pieni,
pääsky pieni pienaltansa.
Ymmärrä ei pääskyläinen
touhuja ukon totisen.
Näin sanoi sanan ukolle,
neuvon viisahan visersi:
Katso taivaan lintusia,
pääskyparven pienoisia!
Sulla kesken heinähommat,
meillä jo lennossa lapset!
Työ ei lopu tekemällä
eikä laulut laulamalla.
Heitä pois jo heinähommat
lähe lämpöhön etelän !
Siitäpä jo ukko mietti
Miks en lähtisi minäkin..
Siel ois helpot heinähommat
poutapäiviä enempi.
Näki ukko ympärillä
tutun tienoon tanhuvilla
monen merkin muistuttavan
kesän loppuun kerkiävän
syksyn saapuneen sanovi
Kellastuu jo koivunlatvat
pihlajan punertuu marjat.
Lintulaumatkin jo tuolla
marjapehkoihin menevi.
Emot siellä poikiansa
elon tiellä opettavi,
einehelle kouluttavi.
Rouske kuuluu kasvimaalta
luonto ottavi omansa.
Mit´jäi kirpuilta keväällä
kelpaa etanan evääksi.
Sopivaksi särpimeksi.
Tuvassansa istuu ukko,
istuu ukko taikka akka.
Hiljaisina, haikehina.
Yks on miete mielessänsä:
– Jäipä kesken taas kesäinen.
Älä huoli eukkoseni.
Vaikk on meiltä kaalit syöty
pehkot valmiiksi perattu ,
kenenkään keräilemättä,
ihmiskäden koskematta.
Ei me silti nälkään kuolla;
jäihän potut ja porkkanat.
Mikä lie vika kesissä
kun ne kesken loppunevi,
puolitiehen päättynevi.
Vaiko töitä liian paljo
kerätty joka kesäksi,
säästetty suven ajaksi.
Oisko meillä miettimistä
ajan käytön oppimista ?
Elo on yksi meille suotu,
kesä yksi kerrallansa,
yksi päivä päivässänsä.
Antais Luoja viisautta
luoduillensa laupeutta,
saaha päivät riittämähän,
siihen kaikkein tärkeimpähän,
auttais että ELÄISIMME
elonhetkistä jokaisen.
Viel on meillä rakkautta
yhes´ olon oppimista.
Heitetään pois heinähommat
mennään lämpöhön etelän.
Ollaan kerranki yhessä
hemmotellaan ihteämme
virkistetään mieliämme
vailla huolta huomenesta
työstä rästiin jäänehestä
Jääkööt tänne turhat huolet
jääköön kirput ja etanat.
Sekä kaikki marjantähteet
linnuille luvan perästä.
Rusakoille kaalin rippeet,
sänkipojille sapuskat.
Olipa kerrassaan kivaa runoa.
Piti oikein luettaa tuolle
meidän kasvimaan myllertäjälle. 🙂
Mie kun annan mieluummin nurmikonkin
kasvaa niityksi, jossa voi ihailla
päivänkakkaroita, harakan- ja kissankelloja, ym…
Pistän tähän oman tuotokseni
tuolta vuosien takaa. Jotakin
siinä on myös siitä elämän
arvojen järjestelystä ja kiireettömyydestä.
oletko laulellut
omatekoisia runoja
lapselle
oletko joskus
hurahtanut
katsomaan maailmaa
satusilmin
poimimaan
värikkäitä lehtiä
luonnosta
kalenterin väliin
tutkimaan
ötökkää lattialla
kun joku pitää
kuivaa juhlapuhetta
itkemään sitä
että maailmassa
on niin vähän
klovneja
ja kylähulluja
että äidit
katkaisevat
nuorimmaistensa
puhetulvan
ja tuike silmissä sammuu
oletko tuntenut
hyvää mieltä
jumalanlampaan vierailusta
puutarhassa
valkoisesta hämähäkistä
kukassa
oletko jättänyt puutarhan
kasvamaan kedon kukkia
unohtanut ruohonleikkurin
saanut seuraksi värikkäitä
perhosia ja ahkeria kimalaisia
puuhakkaan hyönteisleegion
oletko yksinäisyydessä
täynnä luovuutta
ja elämän riemua
ideoita
niin että alimmat happanevat
oletko
tämä on testi
vastaa mieluummin kyllä
niin minä nauran kanssasi
elämän rikkaudelle
Niin just. Hyvä Jouko. Noin se juuri pitäisi olla. Tutkia lapsen kanssa ötökkää maassa ja ihmetellä yhdessä. Kun aikuiselta ihmettely loppuu ja kaikki on päivänselvää, siinä tuike silmistä sammuu ja ilmeettömyys jää tilalle
Runostasi tuli heti mieleen pätkiä laulusta Lounatuuli. Lounatuuli ”itkee viivasuoria suita”
Kiitos AlpoAatos ja Jouko.Kun lomalainen avaa koneen ja saa lukea tälläistä harmaa sadepäiväkin muuttuu merkitykselliseksi.
Oivallisia runoja Alpoaatoksella ja Joukolla!
Ötököistä puheenollen, meillä hämähäkit osoittavat luovuuttaan
talon ulkoseinillä taituroiden. On pitänyt varsiluudan kanssa
lakaista. Kirjoitin siitä lapsenlapselle lorun.
lahosta katosta lattiaan
kaapinkulmasta kattilaan
kulki pitkä reitti
hämähäkin seitti
kärpänen parka
arkajalka
verkkoon juuttui
saaliiksi muuttui.
Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa!
Ei näy pohjaa EU:n eurokaivossa! Jäsenmaksuineen, saati näiden jatkuvien eri maiden talouksien avustamisessa ei näy loppua. Miljardeja euroja!
Kyllä sitä täpäkkää taitanee vielä löytyä Suomelta..ja jos ei ole niin Suomelle sitä lainataan mielellään… vielä
entä sitten kun ei enää ole euroja valtiolla jaettavaksi ja kukaan ei lainaa… lainattuja ei pystytä maksamaan takaisin.. ja pian sitä ollaan samassa tilanteessa kuin nyt esim. Kreikka.
onneksi tuli jemmattua pikku kasa Suomen markkoja piirongin laatikkoon pahan päivän varalle.
Onpa ihmeellisiä nämä nyky uutiset, kun puhutaan koko uutis aika euro kriiseistä kuka asiantuntija milläkin mielipiteellä.
Viimeisiä suunnitelmiakin on kuulunut ”Miten päästä eroon eurosta”. Minulla on sitä kokemusta jakaa jopa päättäjille. Minulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, että miten pääsisin euroista eroon. Aiaina niistä olen päässyt, joskus on jopa ollut puutetta niistä.