Rukoushuone puretaan

Savikontiellä sijaitseva rukoushuone puretaan. Näin kertoo oveen kiinnitetty lappunen. Rakennus aiotaan siirtää muualle samanlaiseen käyttöön. Uutta paikkaa ei tiedotteessa kerrota, mutta tiettävästi se on Röksän leirialue Kiihtelysvaarassa.

Rukoushuone on Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen. Se valmistui juuri sotien alla 1939. Puuhaajana oli yhdistyksen Patsolan paikallisosasto, joka oli perustettu vuonna 1928.

“Kun toimintatiloista oli puutetta, heräsi halu panna toimeksi rukoushuonehanke”, kirjoittaa Värtsilän vaiheilta

Rukoushuone on kuulunut Värtsilän kyläkuvaan 70 vuotta.

-kirjassa Vilho Muttonen. Aloitteen teki Martta Laitinen, joka Hilja -nimisen tyttärensä muistoksi teki ensilahjoituksen 500 markkaa. Merkittäviä lahjoittajia oli muitakin. Värtsilän seurakunta antoi 20 000 markan lahjakirjan rovasti Julius Karsteenin tukiessa hanketta. Värtsilän isännät lahjoittivat rakennushirret, sahauttivat ne kunnan sahalla ja toivat valmiit rakennustarvikkeet tontille. Rahavaroja kerättiin silloisen Kuopion läänin alueella.

Värtsilän seurakunta tuki myöhemminkin toimintaa mm. vuotuisin raha-avustuksin. Patsolan paikallisosasto järjesti  erilaisia juhlatilaisuuksia, retkeilyjä ja raamattupäiviä. Osanottajamäärä oli Muttosen mukaan alkuaikoina juhlissa niin suuri, että yksityisten kotien sijaan niitä pidettiin kansakoululla ja maamiesseuran talossa. Varsinaisena toimintamuotona oli Japanin-lähetyskerho, joka kokoontui Kaustajärvellä ja Patsolassa. Osasto julkaisi myös käsinkirjoitettua lehteä, jonka nimi oli “Totuuden valo”. Vuosikymmenten mittaan osaston kirjoissa oli toistasataa jäsentä. Vuonna 1988 jäseniä oli 11.

Share

9 comments for “Rukoushuone puretaan

  1. Erkki Lintunen
    27.12.2010 at 17:24

    Siellä se rukoushuone on pystyssä: Röksän leirialueella, mäellä tien varrella, jonka toisella puolella on saunamaja ja järvi. Toivotaan rukoushuoneelle ja koko toiminta-alueelle Jumalan siunausta ja aktivisteille samanlaista intoa kuin näytti olevan purkuvaiheessa! Seurakunnan saunamiehille näyttäisi tarjoutuvan erinomainen vierailukohde. Matka on varsin lyhyt. – Muisto 1940-luvulta: Vilho Muttonen piti rukoushuoneella poikakerhoa. Olin mukana muutaman kerran. Mutta sitten urheilu vei mennessään, ja seuraavat käyntikerrat ovat niiltä vuosilta kun olin seurakunnan papin virassa. Kiitos niistä lämminhenkisistä tilaisuuksista! E.L.

  2. Liisa Mäntymies
    27.12.2010 at 22:15

    Tervehdys, Erkki Lintunen
    Kuulin jouluvierailulla Värtsilä-lehden nettisivusta, jolla on kirjoituksesi ja niin näppäilin asian esiin.
    Mitä elämääsi kuuluu?
    Minä asun Käpylässä (vuodesta 1979), kirjoitan ja teen koulutustöitä (vuorovaikutus, työohjaus yms.), olen myös terapeutti (psyykkiset asiat). Lunta on niin että lintulauta hukkuu lumeen.
    Hyvää uutta vuotta
    Liisa

  3. Erkki Lintunen
    28.12.2010 at 16:38

    Liisa, kiva kun soitit edellä olevan kirjoituksesi lisäksi. Entinen äänesi ja temperamenttisi! Sinä vain jaksat. Minä jo hiivun. Niin se on. Kunhan tästä tautitilasta selviän, lainaan kirjasi ja sillä tavalla raavin juuriani, niitä värtsiläisiä. Jos satut lukemaan näitä meidän värtsiläisten paginoita, niin ole tervehditty! Erkki

  4. Alpo Rummukainen
    13.4.2013 at 8:43

    Kopioin Erkki Lintusen allaolevat kommentit tänne Patsolan Rukoushuonetta koskevaan kirjoitukseen.

    Patsolan Rukoushuone sijaitsi ennen Kukkarinne – nimisellä tontilla. Nyt uusittu rakennus sijaitsee myös Kukkarinne – nimisellä tontilla. Ei liena sattumaa.

    Alpoaatos

    =======================================

    Erkki Lintunen 12.4.2013, 22:18
    ….

    Ajoin tänään entisen Patsolan rukoushuoneen ohi matkalla Jakokoskelta Tuupovaaran kautta tänne Kaustajärvelle. Kuten olen aiemmin kertonut, olen hiljentänyt vauhtia uudelleen pystytetyn rukoushuoneen kohdalla. Nyt jopa pysäytin ja kurvasin pihaan. Ikkunoista nimittäin näkyi kynttilän valoa. Menin kuokkavieraana sisälle. Siellä pastori oli juuri aikeissa ilmoittaa loppuvirttä ennen iltakahvia. Keskeytin röyhkeästi pastorin ja pyysin sanoa jotain.
    Siitä syntyikin pitempi puheen ja jutustelun tuokio kuin olin ajatellut. Onnittelin rukoushuoneen uuden tulemisen aikaan saaneita.

    Koolla oli aika paljon väkeä eri puolilta maakuntaa. Ja mikä hienointa, pastori oli Hämeenlinnan entisten seurakuntanuorten, sittemmin pastori Hannu Häkämiehen ja sairaanhoidon opettaja Annukka Häkämiehen, s. Merikanto, poika Johannes Häkämies. Kyllä maailma on pieni ja aika kiirii nopeasti.
    Uudelleen pystytetty rukoushuone on kaikin tavoin upea, taitavasti rakennettu, tyylikäs ja ilmeisen toimiva kokoontumispaikka. Ei uskoisi, että kaikki tämä on saatu aikaan – talkootyönä!!!

    Yhtä jäin kaipaamaan: rovasti Julius Karstenin kuvaa seinältä. Se on kuulema tallella, ja ymmärsin, että se saa taas paikkansa kokoushuoneen seinällä. Kahdesta syystä: ensinnäkin rovasti oli merkittävä lahjoittaja Patsolaan rakennetun rukoushuonen aikaan saamiseksi; toiseksi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen on edelleenkin oltava osa kirkkoamme, mistä vanhan rovastin kuva olisi muistuttamassa.
    Tulipa myös mieleen ehdotus. Sellaisen syntyminen vanhoissakin aivoissa voi olla mahdollista. Jospa tekisimme joskus retken – me jotka muistamme Patsolan rukoushuonetta tai olemme muuten siitä ja sen uudesta olomuodosta kiinnostuneita – siis tekisimme sinne retken. Varmaankin isä Johannes järjestäisi tilaisuuden – ehkä ihan messun. Sisään mahtuu mainiosti linja-autollinen väkeä. Ja kirkkokahvit varmaankin saadaan, ehkä yhtä maukkaat kuin minä tänä iltana ystävällisesti vastaan otettuna kuokkavieraana.
    Taisi nyt mennä ladun viereen tämä juttu. Mutta en voi sille mitään, että löysin tienvierestä sellaista, mistä oli pakko kirjoitaa.

    Ierikka
    ===============================

    Ierikka

    Erkki Lintunen 12.4.2013, 23:20
    P.S. Nappasin rukoushuoneen ulko-oven vierestä tarjolla olleen Sanansaattaja-lehden. Sieltä löysin Tapahtumakalenterin, jossa oli myös Itä-Suomen tilaisuudet. Nykyisen rukoushuoneen nimi on Röksän Ristikiven rukoushuone. Pannaanpa nimi mieleen.
    Siis: RÖKSÄN RISTIKIVEN RUKOUSHUONE. Ties vaikka olisi joskus Röksän kappeli?
    Ierikka

  5. 13.4.2013 at 9:02

    Hienoa, Alpoaatos! Palautit rukoushuonetarinat pois järven laduilta oikealle Värtsin sivulle.

    Ierikka

  6. 13.4.2013 at 9:14

    P.S. Jatkan rukoushuoneen historiaan liittyvällä tiedolla, joka löytyy kirjastani Värtsilän kirkot. Luku Seurakunta raunioilla, ss. 33-34.

    Mene ja tiedä, vaikka rukoushuoneesta tulisikin lopulta kirkko tai ainakin kappeli!!!???

    Ierikka

  7. Alpoaatos
    13.4.2013 at 10:53

    Patsolan rukoushuone oli kolmivuotias kun minä synnyn naapuritaloon. Muutamia kranaatinsirpaleita oli iskeytynyt sodassa molempien talojen seiniin, mutta ei pahempia vahinkoja kuitenkaan.

    Ennen rukoushuonetta paikalla oli ollut Työväen talo. Talo oli palanut ja tontti lahjoitettu Evakeliumiyhdistykselle.

    Rukoushuoneesen liittyviä tarinoita on Värtsissä useissakin paikoissa. Laitan tähän pari päivämäärää ja perään kyseisten juttujen nimet.

    2012/12/10/kirkkokuoro juhli
    2011/12/11/kurssilla

  8. 13.4.2013 at 13:49

    Annoin Röksän Ristikiven rukoushuoneen pastorille, Johannes Häkämiehelle, vinkin, että Värtsissä on näitä tarinoita. Luulen, että fiksuna miehenä – jos on isäänsä ja äitiinsä tullut – lueskelee niitä ja ehkä puheissaankin käyttää hyväkseen.

    Mielenkiintoinen muistinpalautus oli tieto, että Patsolan rukoushuone oli rakennettu palaneen työväentalon paikalle ja että tontti oli lahjoitettu Evankeliumiyhdistykselle.

    Historiasta löytyy paljon mielenkiintoista ja unohdettua tietoa. Jonkun vain pitää niitä kaivaa esille. Tosin lujille otti malttamattomassa mielessäni palautella ruutuun juttuja vuodelta 2011. Läppärini on vanha. Ei ihan minun ikäiseni, mutta hitaampi. Täytyy vain malttaa odottaa, että pysyy vauhdissani mukana.

    Ierikka

  9. 13.10.2014 at 16:27

    Kävin viime kesänä etsimässä tätä rukoushuonetta Patsolassa! Isomummoni oli Hilja Laitinen ( os. Rosvall) ja hänen tyttärensä Martta oli Sleyn lähettinä Japanissa 1952-1969 ja 1974-78. Hilja-mummolla oli ollut myös kaksi Hilja-nimistä tytärtä, joista toinen kuoli pienenä ja toinen aikuisena väkivaltaisesti Patsolassa vuonna 1936. Martta Laitinen oli naimaton ja lapseton. Rukoushuoneen aloitteentekijä lieneekin vuonna 1939 Martta Laitisen sijasta ollut Hilja-mummo. Hän oli kotoisin Loimaalta ja kävi Hakoisten kartanon karjakkokoulun 1900-1903. Hän avioitui Jonas Laitisen kanssa ja sai seitsemän tytärtä ja yhden pojan. Vanhin lapsista oli Suoma-mummoni. Hilja Laitinen kuoli 1966, ja hänen tyttärensä purkivat vanhan kotimökin Savikontien varrelta. Martta Laitinen kuoli 1996.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *