Kovasti kiinnosti höyryjuna myös yleisöä Niiralassa. Bongareita oli toistakymmentä esim. Niiralan ent. kaupan parkkipaikalla. Parhaimmat kuvauspaikat jäivät itseltä etukäteen tarkemmin miettimättä… mutta muisto se on tämäkin video. Kovasti on ns. pajuttunut radanvarsi Niiralassa….
Värtsi julkaisee mielellään esim. matkalaisten ottamia valokuvia ja videoita junasta asemalla ja junan sisällä.
Facebook ryhmästä löysin yhden videon pätkän jossa matkalaisia viihdytti haitarimusiikilla Timo Hacklin. Mukava että tälläistäkin ohjelmaa oli järjestetty viihdykkeeksi!
Videoita ja valokuvia saa lähettää julkaistavaksi Värtsissä. Lähetä sähköpostia -> verkkovartsi@gmail.com T Eira
Matkasin junalla Tjärvi- Niirala – Tjärvi välin. Oli ilo huomata miten paljon porukkaa oli kertynyt joka seisakkeelle ja asemalle. Selvästi kiinnosti.
Junassa oli mukava tunnelma ja puheensorina ja väkeäkin oli.
Lapset kyseli sitä sun tätä vanhemmilta. Oli mukava huomata että Joensuusta oli kyytiin uskaltautunut ihmisiä ihan ekaa kertaa näin ”syvälle” itään ja sai vastailla heidän kysymyksiin.
Toivottavasti muutkin laittaa kuvia, sillä kameroita oli lähes kaikilla.
Terveisin Marjo Saarinen
HÖYRYVETURIN KYYDISSÄ NIIRALASTA JOENSUUHUN
En ole aikaisemmin matkustanut höyryjunan kyydissä, tosi harvoin edes uudempienkaan rautapyörien päällä. Niinpä perjantai-illan höyryjunan kyyti oli odotettu kokemus. Enkä ollut ainut, joita höyryjuna kiinnosti. Niiralaan puksuttaneen junan kyydissä oli mukavasti porukkaa. Niiralasta junaan nousi reilut parikymmentä matkustajaa. Asemalla junaa oli ihmettelemässä ja kuvaamassa melkoinen määrä väkeä.
Rajavartiolaitos ja tulli olivat järjestäneet pääsyn Niiralan asemalle. Kiitos siitä!
Junan pillin vihellys kertoi junan olevan tulossa kuuden seutuvilla. Veturi tuli peruuttamalla Niiralaan, ensin veturista näkyikin komea kasa halkoja. Junan pysähdyttyä asemalla tungeksi väkeä ihan vanhanajan malliin. Veturia ja junaa kuvattiin ja junassa Niiralaan matkustaneet kuvasivat Niiralan asemaa. Oltiinhan tosi lähellä Venäjän rajaa!
Veturi irrotettiin vaunuista ja se kävi vaihtamassa toiselle raiteelle, jota pitkin veturi pääsi vaunujen ohi ja lopulta vaunujen eteen. Näin Niiralasta Joensuuhun höyryveturi veti vaunuja keula edellä, siis ihan ”oikein päin”.
Reitin varrelle oli tullut porukkaa kuvaamaan ja vilkuttamaan iloisesti pillin vihellyksellä tervehtivää rautahepoa. Iloisia ilmeitä nähtiin radan varrella, vaikka vesisade yrittikin välillä sotkea katselijoiden tunnelmaa. Lähes jokainen kuvasi ohi puksuttavaa höyryjunaa. Junavanhuksesta tuli eilen itärajan julkkis!
Junan penkit olivat pehmustettuja ja kyyti oli yllättävän tasaista. Junassa oli tunnelmaa. Puheensorinaa kuului ja tuntemattomista matkaajista tuli tuttuja tosi nopeasti. Ravintolavaunusta sai ostaa kahvia ja piirakka, niin makeaa kuin suolaistakin. Mustikkapiirakan mustikat olivat kuulemma kahvilaemännän itse poimimia. Timo Hacklin viihdytti matkustajia haitarimusiikilla. Hänelle voi esittää kappaletoiveita ja käsittääkseni kaikki musiikkitoiveet toteutuivat.
Muutamilla asemilla pysähdyttiin; jotkut jäivät junasta pois ja toisia matkustajia nousi junaan.
Illan hämärtyessä lähestyttiin Joensuuta. Joensuun asemalla oli vielä mahdollisuus kuvata mukavan kyydin antanutta höyryveturia.
Toffolan pikkubussilla tulimme sitten takaisin rankassa vesisateessa. Turvallisesti pääsimme takaisin Niiralaan.
Kiitos kaikille järjestelyissä mukana olleille ja erikoiskiitokset junan henkilökunnalle. Hyvää syksyn jatkoa junassa matkustaneille! Matka oli ikimuistoinen!
Höyryjunan kyytiä muisteli Vuokko Väänänen
Videon ja kuvia lähetti Vuokko Väänänen.
Kiitokset Eiralle videosta! Siinähän se kivasti kolokutteli etteenpäin 🙂
Kiitos Vuokolle ja Marjolle. Saatiin mukavasti lisää katsottavaa lukijoillemme kuvin ja videoin.
Tohmajärven asemarakennus pikkaisen huonossa hapessa .. videokuvan perusteella….
Näköhavaintoa ei junasta, mutta terävät vihellykset kuului tänne aseman lähistölle, kun parvekkeen ovi oli auki.
Ensin ihmeteltiin, että mikä se on ja sitten tuli mieleen, että sehän on se Niiralasta saapuva höyryveturi.
Samalla kerrattiin muistoja junamatkoista Uusi-Värtsilään, joista ensimmäisen tein 54v. sitten valimokurssilla olevan poikakaverin luo.
Sitten jo pari kuukautta myöhemmin matkustettiin sormukset sormissa kihlajaisia juhlimaan vuokra- asuntoon valimon lähelle. Ja monet monituiset kerrat junassa kuljettiin eestaas, kunnes oma auto saatiin ostettua.
Hei taas pitkästä Värtsilän väki. Tuo höyryveturin matka Joensuusta Niiralaan oli tosi hieno juttu kun niitäkin on vielä harrastusporukoilla ehjinä pidetty. Meikäläisen ehkä pisin Höyryveturimatka oli lapsuudessa Vuohijärveltä Kajaaniin asti ja sieltä linja-autolla Otanmäkeen mummolaan asti, koulussa oli silloin 3kk kesälomaa, niin pystyi olemaan koko loman mummolassa silloin. Hienoja muistoja herätti kyseinen video, kun lapsuus ja nuoruus tuli asuttua melkein radan varressa. kiitos paljon hienoista kuvista ja videoista, vaimoni Sirpakin on kotoisin Niiralasta ja tunsi ainakin sinut Marjo Saarinen kouluajoilta ,terveisiä pyysi laittamaan.
Veturia lämmitettäessä ja pannun paineita nostettaessa nousee paksut savut ja liikkeelle lähtiessä veturi peittyy höyrypilveen. Veturin kuljettaja kertoi veturin syövän Niiralan reissulla kaikkine lämmityksineen kolme mottia halkoja.
Heino Turunen
Kiitos Jouko Seveniukselle terveisistä! En ihan varma ole kuka Sirpa kyseessä, mutta jos asui Pinomäellä niin arvaan.
Eira, kyllä se Tohmajärven asema oli todella mennyt huonoon kuntoon. Ihan suru tuli kun kaunis asemarakennus oli päässyt niin pahoin rapistumaan.
Kylläpä oli mukava kokemus tämä höyryjunakyyti. Sitä jotenkin vertasi muistoihin ”lättähattu”- ajalta, jolloin asemilta lähtiessään juna ravisteli niin, että oli tippua penkiltä ja junat kolkuttivat niin, että vaikutti olevan neliskulmaiset pyörät.
Tämä juna lähti liikkeelle lähes äänettömästi ja lipui eteenpäin arvokkaan pehmeästi. Pyörien kolketusta ei kuulunut, vaikka joku arvelin kuulleensa.
Yritin muistella vanhoja junamatkoja. Jotain tuli mieleen ja jotain piti oikein ”tikulla kaivaa”. Oliko niissä ravintolavaunut vai eikö ollut? Muistelen, että joskus käytävällä kulki pikku kärry, josta voi ostaa pientä purtavaa.
Vanhin junamatkani oli v 1956 Värtsilän Kisan joukkueen mukana Helsingin Suurkisoihin. Junayhteys joensuusta Helsinkiin kulki silloin Pieksämäen kautta ja tietysti höyryjunan puupenkeillä. Matka kesti 12 tuntia suuntaansa. Yritettiin etsiä mahdollisimman siedettävää paikka istua tai torkkua. Minä löysin melkein riippumaton 3-paikkaisen penkin yläpuolelen hattuhyllyltä. Nyt otin kuvankin sellaisista riippumatoista.
1962-63 olin armeijassa Riihimäellä. Yksi junamatka tehtiin tavaravaunuissa sotaharjoitukseen Vuokattiin. Härkävaunuja lämmitettiin kamiinalla. Siinä oli aika mukava matkustaa vaikka pakkasta oli melkein 40. Junamatkoista mieleen jäi ”Joensuun Elli” . Hän oli omalaisensa persoona.
Noista matkoista jäi mieleen pitkä ja komea konduktööri Aarre Partanen, Värtsilän poikia hänkin. Jossain vaiheessa höyryveturit poistettiin (1957 ?) käytöstä ja tilalle tulivat dieselveturit, mutta vaunut olivat käytössä vielä pitkään samat kuin höyryaikaan.
Pieniä yksityskohtia vanhoista vaunuista on jäänyt kummailemaan mieleen ja nyt sain tarkastella muistinko oikein. Esimerkiksi lukiko wessan seinässä, että ”saa käyttää vain junan kulkiessa” ? Kyllä, niin siellä lukee vieläkin. Sitten muistelen, että vaunuissa oli vesikarahvi? vai liittyikö se makuuvaunuihin. Muistaako joku?
Makuuvaunusta muistan pienen yksityskohdan. Vuoteen yläpuolella oli kaunis, pyöreä ”lätkä”, joka oli päällystetty vihreällä sametilla. Tämän yläpuolella oli pieni koukku. Tämä merkitys ei selvinnyt silloin, mutta myöhemmin olen ajatellut, että se oli taskukellon ripustamista varten. Eihän ole sopivaa, että kultainen kello naarmuttuu seinään hangatessaan ja siinä kolistessaan häiritsee koko vaunuosaston unta.
Muisteli Alpo
Elämysmatkailua parhaimmillaan!
Youtubesta löytyy monia videoita höyryvetureista. Laitan tähän linkin yhdestä julkaistusta videosta jossa on sama ”Heikki” Hv3 995 höyryveturi joka kävi Niiralassa 16.8.2024. Reitti Juurikkalahdesta Vuokatin kautta Kontiomäelle ja takaisin. Mukava video, suosittelen katsomaan.
Videolta tunnistin saman lipuntarkastajan eli konduktöörin. Junassa näkyi olevan myös kahvilavaunu. Matkustajille oli lisäksi järjestetty monenlaista ohjelmaan matkan ajaksi, mm. musiikkia. Lisäksi näytetään myös kääntöpöytä jolla veturi käännetään. Sellainen on ollut Niiralan asemallakin, mutta ei ole enää.
Videon julkaissut Karavaraani. Videoon tästä -> https://youtu.be/wNw2bSE-yV8?si=330zBCirgyZOrqGP
Höyryvetureista puhuttaessa ei sovi unohtaa ”Ukko-Pekkaa”, Hr1 1021, josta mukava video täältä-> https://www.youtube.com/watch?v=SLnZdzfNPLQ
Ulkoiselta kooltaan pieni mutta tehokas (hp 430) vuonna 1921 rakennettu höyryveturi Vr 1 n:o 665 ”KANA” Varkauden Rautatieasemalla v.2013. Videolla mm. tekniikan esittelyä. https://www.youtube.com/watch?v=jbaLwwxm4d0
”Pikku-Jumbo” Tk3 – 1136 Vuonna 1947 Tampellan valmistama veturi. Videolla mielenkiintoista teknistä informaatiota veturin toiminnasta. Lisätietoja Tk3-kevyt tavarajunavetureista Video:-> https://www.youtube.com/watch?v=YG6rbd7HmAw
Vanha, mustavakoinen dokumentti höyryvetureista ja Vr:n historiasta -> https://www.youtube.com/watch?v=DunJWFlYRPA
Monet kerrat tuli oltua höyryveturin kyydissä, matkat vain olivat lyhyitä valtakunnan rajalta Niiralaan ja takaisin.
Rajan junapartiot nousivat tai paremminkin hyppäsivät rajakopilta liikkuvan junan kyytiin ja saattoivat junan asemalle. Samóin palatessa se saatettiin rajalle. Seitsemän kymmen luvun lopulla venäjän veturitkin siirtyivät aluksi hiilikäyttöisiksi ja höyryvetureihinkin ilmesty lopuksi öljypolttimet ja halkovarastot muuttuivat öljysäiliöiksi.
Ihan ihastuttavat juvat, ja hieno juttu! Suuret kiitokset!
Mukava oli matka.Kiitos kaikille mukana olleille hyvästä tunnelmasta ja isot kiitokset Timo Hacklinille soitosta sekä Timon palkanneelle Hammaslahden seudun kyläyhdistykselle.
Tuo junan kanttiini rupesi tuntumaan jotenkin tutulta.. en vain keksinyt mistä syystä. Nyt myöhemmin tuli mieleen, että minähän olen matkustanut tuollaisessa pienessä osastossa. Tuo oli aikanaan kontuktöörin vaunu.
Olin koulumatkalla Lahdesta Riihimäelle kun kaupungilla minulta varastettiin rahakukkaro jossa meni myös henkilökortti. Lahden aseman lähellä oli Postikonttori (pankki) josta yritin saada tililtäni rahaa, mutta ei onnistunut kun henkilöllisyyden todistelu ei kelvannut. Ei ollut aikaa jäädä kerjäämistä yrittämään koska juna lähtisi kohta. En varmasti ollut ensimmäinen joka yrittää vakuuttaa junamiestä siitä, että rahat on varastettu. Kyllä rahatonta katsotaan kuin halpamakkaraa.. Minulta löytyi kassista joitakin kolikkoja joita yritin maksuksi kelpuuttaa. ”Konnari” heltyi lopulta ja opasti kontuktoorivaunuun koska ilman lippua ei saanut matkustaa yllätystarkastusten vuoksi
Lapsena reissasimme heti koulun loputtua Joensuusta Kaarnalammille
mummolaan. Kaarnalampi oli Viinijärven ja Ristinpohjan asemien välimaastossa.
Oli erikseen vaunut tupakoiville ja ei tupakoiville. Muistanenko väärin, että
tupakkavaunu olisi ollut tilavampi…..Vaunujen nurkassa oli lattialla sylkykuppi, jonka
yläpuolella lappu: ”Spotta ej på golvet”, Seinällä oli myös vesikarahvi ja muutama
juomalasi ja vaikka se vesi oli taskulämmintä oli niin jännää kaataa siitä siemaus
lasiin. Kotoa mukaan otetut eväspalaset syötiin usein heti junan nytkähdettyä
liikkeelle, ensimmäinen pysähdys oli usein Kurapurolla.
Erään kerran veturinkuljettaja ja lämmittäjä katselivat veturin ikkunasta kun laskeuduimme
punaisissa samettitakeissamme painavaa kassia raahaten ratapenkalle. He totesivat,
että tytöt ovat kuin metsämansikat. Meitä oli kolme pientä sisarusta, jokaisella punaiset
rusetit hiuksissaan.