Talvilintulaskenta 28.12. Värtsilässä Sääperin ja kylän keskustan kiertäen 14 km/kierros/3 kertaa talvessa.
Tieteen hyväksi olen kiertänyt reittiä vuodenvaihteesta 1985/86 lähtien lähes aukottomasti! Ja vieläkin täältä vähän kauempaakin, Joensuusta!
Lunta oli vähintään 50 cm, pakkasta sopivasti muutama. Mutta onhan ne linnut vähissä näin keskitalvella: 17 lajia, 426 yks., 3 koiraa, 6 ihmistä, 6 autoa! Ehkä parasta oli pari metsoa – ja se rauha…!
Parin kuukauden päästä sitten taas uudelleen.
Hyvää Uutta Vuotta!
Olipa mukava lukea lintuharrastajan terveisiä Värtsistä. Itekkin niitä seurailen pihapiirin syöttöpaikoilla. Pari kysymystä nousi mieleen. Miten lintujen määrä on kehittynyt pitemmässä juoksussa? Onko viime aikoina näkynyt harvinaisuuksia?
Kiitos Erkki!
Lintujen kokonaismäärä ei ole romahtanut tai kasvanutkaan. Summat ovat vaihdelleet 400-1200 yksilöä/vuosi, näin keskitalvella. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä. Nyt on ollut kunnon talvea pakkasineen ja lumineen, ja niinpä lintujakin oli vain 427 yksilöä. Kun sitten runsaana pihlajanmarjavuonna räksiä yli 1000 ja tilhiä ym. parvittain. Näin ne määrät vaihtelee. – Mutta yksi juttu, mitä näillä laskennoilla haetaan, on se miten linnut pärjäävät syksystä kevääseen. Lintujen määrä näyttää putoavan puoleen marraskuun alusta maaliskuun alkuun! Mutta linnut ne yrittävät vaan taistella kylmyyttä ja lunta vastaan!
Niitä harvinaisuuksia näkyy harvoin! Sitähän se on. Ja näin talviaikaan se on vielä vähäisempää. Lapinharakka sinnittelee nyt Sääperin rannoilla, harmaapäätikkoja ihmiset löytävät yhä useammin talipötkyltä. Ja lapinpöllöjä odotellaan syöttöpaikoille vieraaksi. se kun syö lähes ainoastaan hiiriä ja myyriä!
Värtsilästä tulee kivasti ja monesti soitto päivää piristämään: kuule täällä on meillä sellainen… – ja mikähän se on…? Joskus selviää, sitten taas ei! Kiitos niistä!
– Linnut on ihania!
Muutamana viime talvena on pihallamme Kiteellä ilahuttanut pähkinähakkipariskunta. Vakaa uskomuksemme on, vaan ei todisteita, että ne pesivät viime keväänä lähistöllä. Syksyllä syöttöpaikoille ilmaantui neljä hakkia, joista kaksi oli pienikokoisempia.
Kaiken kaikkiaan lintuja näyttää kyllä riittävän, ainakin siemen- ja läskilaskuista päätellen.
Olisi muuten markkinarako, jos joku jalostaisi paksuläskisempiä sikoja ihan tätä tarkoitusta varten.
Mukavalta tuntuu, että lapinharakka viihtyy Värtsilässä. Näin sen siellä eka kerran eläissäni. Ja harmaapäätikka oli ensimmäinen ikkunasta sisään kurkkija, kun muutimme sinne asumaan toistakymmentä vuotta sitten.
Olipa mielenkiintoinen katsaus Värtsilän lintutilanteeseen.
Minulla oli tilaisuus viettää siellä joulunpyhät ja eräänä
iltana innostuimme luettelemaan lintuja, joita olemme seudulla vuosien varrella
nähneet. Yllättävän paljon niitä kertyikin. Sitäkin pohdimme että mitähän
lajeja siellä nykyisin esiintyy? Muistan ajan kun näin kultasirkunkin pensaikossa
vanhalle lintutornille mennessämme.
Pari vuotta sitten ihmettelin mökin kuistinkaiteella keikkuvia pyrstötiaisia,
niitä en muista aiemmin mökkimme pihapiirissä tavanneeni.
Viime kesän ”outolintuja” olivat pulleat hanhet, jotka rantautuivat
mökkirinteeseenkin tepastelemaan ja jättivät jälkeensä liukumiinoja.
Kesän edetessä niillä oli poikasetkin mukana.
Kiva tieto Erkiltä se, että pähkinähakki on tuonut näytille Kiteellä synnyttämänsä pojat! Nimittäin nyt on menossa 4. Lintuatlas Suomessa. Siinä kartoitetaan noin 10 vuoden välein Suomessa pesivät lintulajit. Ja tuo hakki on hyvä lisä siihen. Syksyisin, elo-syyskuussa vaeltajia tulee idästä ihailtavaksemme. Saattavat jäädä koko talveksikin samoille kunnaille!
Tellelle ja muillekin tiedoksi, että Suomesta 20 vuotta sitten hävinnyt pesimälaji, kultasirkku, ei ole palannut takaisin. Edes yksittäisinä visiitteinä. Mahdottoman kauniääninen ja -näköinen lintu, se koiras!
Värtsilässä on tavattu 280 lintulajia, viimeisin viimekesäinen paksujalka! Sen koppasi pellosta amerikkalainen eläkerouva kuovia ihaillessaan!
.