Kellon henki

Kelloja jos mitä on varsin monenlaisia ja moneen käyttötarkoitukseen. On lehmänkello,
kirkonkello, aisakello, käkikello, seinäkello, kissankello, vellikello. kielikello, taskukello, rannekello,
herätyskello, juorukello ja monia muita tornikelloista lähtien kellohameita unohtamatta.

Käki kellona mietityttää että miksi se on saanut kunnia-arvoisen pesän monen pirtin seinälle.
Olisiko jonkinlainen yhteys sanontaan että ”käki munii toisten pesiin mutta täi pesii toisten muniin”?
Kautta-aikain niitä on ollut monen tuvan ja pirtin seinällä kukkumassa tunnin välein vuorokauden
ympäri. Eikä se vielä mitään mutta kun se kukkui yhtä monta kertaa mitä kellon tuntiviisari osoitti.
Niin lienee ollut riesa iltaunisille, tosin puolilta öinhän se vähän rauhoittui. Lapsuus- ja nuoruusajoista muistelen jolloin niitä oli monissa torpissa että käen äänilläkin oli ominaissävyjä ja jopa karheakurkkuista köhimistä. Yleensä ne kellon käet lauloi kukkuu, kukkuu tai nuku, nuku.

Onneksi käki oli rauhoitettu lintu. Syksyllä metsästyskauden aikaan joku käkeensä suuttunut
metsämies olisi voinut pudottaa moisen häirikkölinnun kesken kukunnan. Seinäkello oli oma persoonansa muotoilunsa mekaniikkansa kuin äänenlaadun suhteen. Yhteistä niille kuin käkikellollekin oli siinä ketä ne äänillään rauhoitti tai häiritsi. Varsinkin yöaikaan kun joissain lyöntiääni oli kuin kirkonkellon kumaus. Mekaniikka oli periaatteeltaan sama mutta seinäkelloissa oli viritys punnusvitja- tai
avainviritteinen.

Muistoja lapsuusajoilta jolloin olin lomalla tätilässä niin joka yö sitä heräsi kun alkoi kylläkin
rauhalliseen tahtiin kuulua kuin kirkonkellon kalaukset. Kaulakelloja on monenlaisia riipuksia pääasiassa naisilla ne ennemminkin kaulakoruja. Urheilukilpailuissa on ajanottajilla kaulassa sekuntikellot jolta mittaavat aikaa. Entäs lehmänkello? Sekin on tavallaan naisellinen koriste. Sehän koristaa kuin paraskin
kaulakoru lehmän etumusta ja on kooltaan näkyvä. Tosin sen kalkatuksen tarkoituksena on ollut
osoittaa äänellään missä päin laidunnettavat liikkuvat.

Kielikello ja. juorukello
Lävistekorut tuntuu olevan muodissa kuten huuli ja kielilävistykset mutta kellään en ole vielä
tavannut kielikellolävistystä. Olisihan se ihan hauska juttu kun kieltä näyttäessä voisi kelloa
samalla kilikutkuttaa. Hyvä juorukello kauas kuuluu, paha juorukello vielä kauemmas sanonnan mukaan.

Aisakello
Miehillähän on ollut ranne- ja taskukelloja mutta aisakelloa en muista kenenkään pitäneen.
Johtunee syystäkin varmaan koska aisakellot ovat pronssivalua ja painavia.

–No vellikirjailija Hemppa Turunen